Levyarvio: Annie Barbazza – Vive (2020)

Vive on italialaisen Annie Barbazzan ensimmäinen sooloalbumi.

Alunperin progressiivista rockia rakastavana rumpalina musiikin parissa aloittanut milanolainen Annie Barbazza on nykyään 26 vuotias laulajatar joka on viime vuosina pompahdellut esiin monissa mielenkiintoisissa yhteyksissä. 

Ensimmäisen kerran törmäsin Barbazzaan Henry Cow’n entisen basistin John Greavesin projektien yhteydessä. Greaves ja Barbazza ovat esiintyneet yhdessä livenä ja Barbazza on vieraillut kahdella Greavesin soololevyllä Piacenzalla (2015) ja Life Sizella (2018). 2018 ilmestyi myös kohtuullisen vaikuttava Greg Lake -tribuuttialbumi Moonchild jossa Barbazza laulaa vain piano säestyksenään Laken alunperin esittämiä King Crimsonin ja Emerson Lake & Palmerin kappaleita. Eniten Barbazzan profiilia progressiivisen musiikin piireissä on nostanut kuitenkin North Sea Radio Orchestran kanssa tehty upea livealbumi Folly Bololey – Songs From Robert Wyatt’s Rock Bottom jossa Barbazza tulkitsee yhdessä Greavesin kanssa Robert Wyattin kappaleita.

Tällä ensimmäisellä sooloalbumillaan Vivella Barbazza todistaa ettei hän ole vain vahvaääninen tulkitsija vaan myös omaperäinen taitelija jolla on valtavasti potentiaalia myös oman musiikin tekijänä.

annie_barbazza

Suurin osa Viven sävellyksistä on Barbazzan omia, mutta mukana on myös pari John Greavesin sävellystä sekä yksi Paul Rolandin sävellys. Greavesin kappaleista toinen on kaunis cover-versio alunperin Peter Blegvadin soololevylle levytetystä ”How Beautiful You Aresta” jonka Barbazza laulaa duettona yhdessä Greavesin kanssa. Barbazzan versio saattaa olla moneen kertaan levytyn kappaleen toistaiseksi upein tulkinta. Barbazzan ja Greavesin äänet toimivat jälleen hienosti yhdessä.

Vivellä vierailee Barbazzan Greavesin ohella muitakin merkkihenkilöitä progressiivisen musiikin maailmasta. Edesmennyt  Greg Lake on tuottanut (tosin kappale on niin minimalistinen että panee miettimään että mitä hän oikeasti teki?) yhden kappaleista ja Greavesin Henry Cow -bänditoveri Fred Frith kitaroi parissa kappalesesa. Hieman yllättäen levyllä vierailee myös tuottajatähti Daniel Lanois joka soittaa pedal steel -kitaraa kahdessa kappaleessa. Lisäksi levyllä kuullaan muutamaa muutakin muusikkoa mm. kitarassa, autoharpissa ja oboessa. 

Miten lähes tuntematon Barbazza on Lanoisin kaltaisen maailmantähden saanut mukaan on epäselvää, mutta ilmeisesti kunnia tästä ja muistakin vieraista kuuluu levyn tuottajalle ja Barbazzan managerille Max Marchinille jolla on ilmeisesti hyvin laajat yhteydet musiikkimaailmassa. Marchini pyörittää myös kahta levymerkkiä Dark Companion Recordsia ja alunperin Emerson Lake & Palmerille kuulunutta Manticore Recordsia.

Edellä mainitut tunnetut vierailijat ovat lopulta kaikki kuitenkin varsin pienissä roolissa ja ehdoton pääosa Vivellä kuuluu Barbazzan vokaaleille. Barbazzan ääni on voimakas ja virtuoosimainen. Hänen äänessään on valtavasti tunnetta, mutta erityisen kiinnostavaa on että Barbazza uskaltaa olla tarvittessa myös varsin rujon kuuloinen. Etenkin kappaleessa ”Lost At Sea” Barbazzan epätoivoisen kuuloinen ääni on hetkittäin suorastaan pelottavaa kuultavaa. Barbazza laulaa kautta levyn englanniksi ja tekee sen uskottavasti ja ilman mitään havaittavaa aksenttia.

Kappaleiden sovitukset ovat karsittuja ja musiikki hyvin pelkistetyä. Barbazzan ääntä säestää yleensä  intiimisti vain kitara tai basso tai piano. Satunnaisesti perkussioilla, vibrafonilla tai jollain muulla instrumentilla koristeltuna. Välillä Barbazza laulaa käytännössä lähes ilman minkäänlaista taustamusiikkia. Mukana on yllättäen myös yksi instrumentaalikappale. ”Tide” on kaunis ja utuinen oboen ja vibrafonin duetto. Musiikillinen vastine pienelle vesivärimaalaukselle. Ei ehkä suurta ja merkittävää taidetta, mutta miellyttävää ja sympaattista kuultavaa.

Viven musiikki on siis sovituksellisesti varsin pientä ja yksinkertaista, mutta Barbazzan välittämät tunteet äärimmmäisen suuria. Vive on hieman kuin yhdistelmä norjalaisen singer-songwriterin Susanna Sundførin herkkää taidepoppia ja ruotsalaisen Anna Von Hausswolfin progressiivisgoottilaista kokeellista tummuutta.

Vive on kaunis ja vähäeleinen albumi jonka antaa lupauksen Barbazzan potentiaalista muttei aivan vielä kokonaisuudessaan lunasta sitä. Ehkä jo seuraavalla levyllä.

Parhaat biisit: ”Ys”, ”How Beautiful You Are”, ”Lost At Sea”, ”Phantoms”, ”Les Ruines Du Sommeil”

Arvosana: ***½

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet:

  1. Ys (4:12)
  2. June (3:52)
  3. From Too Much Love Of Living (2:39)
  4. Time (1:25)
  5. Nebulæ (3:00)
  6. Wrote Myself A Letter (6:23)
  7. How Beautiful You Are (4:22)
  8. Lost At Sea (2:35)
  9. Phantoms (3:20)
  10. Tide (2:10)
  11. Les Ruines Du Sommeil (4:10)
  12. Lotus Flower (3:33)
  13. Boîte à Tisanes (3:42)

Muusikot:

Annie Barbazza: vokaalit, flyygeli, autoharppu, kitara, basso, bassorumpu, syntetisaattori, urkuharmooni, kenttääänitykset, E-bow John Greaves: bass (3), vocals (7) Paolo Tofani: akustinen kitara (12) Michael Tanner: autoharp (6) Max Marchini: basso (7,9) Fred Frith: kitara (8, 13) Olivier Mellano: kitara (3, 7) Franz Soprani: käsikello (9)  Camillo Mozzoni: oboe (4, 10) Daniel Lanois: pedal steel -kitara (1, 11) Lino Capra Vaccina: Gong, kellot, vibrafoni (4, 6 ,10, 12)

Tuottaja: Max Marchini (Greg Lake, kappale 13)

Levy-yhtiö: Dark Companion Records


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: