Esittelyssä vuoden 1982 parhaat levyt sijoituksilla 11-20. Mukana mm. Philip Glass, The Alan Parsons Project, Genesis ja Allan Holdsworth.
Levyarvio: National Health – D.S. al Coda (1982)
Arvostelussa Canterbury-progea soittavan National Healthin kolmas studioalbumi D.S. al Coda joka on paitsi yhtyeen viimeinen albumi niin myös tribuutti vain 33-vuotiaana leukemiaan kuolleelle Alan Gowenille.
Levyarvio: National Health – Of Queues and Cures (1978)
Arvostelussa Dave Stewartin, Pip Pylen, Phil Millerin ja John Greavesin tähdittämän Canterbury-supergroup National Healthin toinen studioalbumi Of Queues and Cures.
Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 1977 – Sijat 1-10
Esittelyssä vuoden 1977 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Pink Floyd, Yes, Peter Hammill ja Genesis.
Levyarvio: John Greaves & Peter Blegvad: Kew. Rhone. (1977)
Arvostelussa Henry Cow'sta ja Slapp Happysta tuttujen John Greavesin ja Peter Blegvadin ensimmäinen yhteinen albumi Kew. Rhone.
Levyarvio: Henry Cow – Concerts (1976)
Arvostelussa Henry Cow'n ensimmäinen livealbumi Concerts. Concerts tarjoaa loistavan kokonaiskuvan Henry Cow'n tavasta tehdä musiikkia kompleksisista sävellyksista, kiinnostavien cover-versioiden kautta haastaviin vapaisiin improvisaatioihin.
Levyarvio: Annie Barbazza – Vive (2020)
Progressiivista rockia rakastavan milanolaisen Annie Barbazzan esikoislevyssä Vivessä yhdistyy Susanna Sundførin mieleen tuova herkkä taidepop Anna Von Hausswolfin progressiivisgoottilaiseen kokeellisuuteen.
Levyarvio: Henry Cow – In Praise Of Learning (1975)
Arvostelussa Henry Cown kolmas studioalbumi In Praise Of Learning joka tehtiin yhteistyössä Slapp Happyn kanssa.
Levyarvio: Slapp Happy / Henry Cow – Desperate Straights (1975)
Arvostelussa vinksahtanutta taidepoppia soittaneen Slapp Happyn ja äärimonimutkaiseen avant-progeen keskittyneen Henry Cown ensimmäinen yhteinen levy Desperate Straights.
Levyarvio: Henry Cow – Unrest (1974)
Arvostelussa avantproge-bändi Henry Cown toinen studiolevy Unrest. Klassisesti koulutettu puhallinvirtuoosi Lindsay Cooper liittyy yhtyeeseen ja vie omalta osaltaan bändiä entistä lähemmäs länsimaista taidemusiikkia.