Levyarvio: Steve Hillage – Fish Rising (1975)

Fish Rising on Gong-kitaristi Steve Hillagen ensimmäinen sooloalbumi.

Fish Rising äänitettiin Gongin You -levyn jälkimainingeissa samalla kun kyseisen yhtyeen sisällä käytiin valtataistelua paitsi musiikin tyylistä niin myös bändin johtajuudesta. Hillage ei juuri tähän taisteluun ehtinyt tai välittänyt osallistua kun soololevyn työstäminen piti hänet kiireisenä.

Fish Risingia voi pitää luontevana jatkona Hillagen aikaisemmalle omalle bändille Khanille joka teki ensimmäisen, ja ainoan, levynsä Space Shanty vuonna 1972. Fish Rising kuitenkin peittoaa helposti Space Shantyn joka tasolla.

Merkittävä sukulaisteos Fish Risingin musiikille on tietenkin tässä vaiheessa Gongin tuorein albumi You (1974) jonka tekemisessä Hillagella oli ollut tärkeä rooli. Mikään yksi yhteen jatko-osa Fish Rising ei kuitenkaan Youlle ole.

Youn spacerock-elementit ovat mukana myös Fish Risingilla, mutta toisaalta jazz-rockin sijasta Hillagen omalla levyllä on enemmän kuin häivähdys Canterbury-henkeä joka on tärkeä osa hänen musiikillisia juuriaan. Toisaalta Canterbury-progea kutsutaan usein brittiläiseksi jazz-rockiksi joten ymmärrän että kuvauksessani on ehkä jonkinmoinen ristiriita. Mutta sanotaan sitten niin että yhtyeen tavallista lihaksikkaampi ja usein varsin kompleksinen Canterbury-soundi ei ole sitä tuon genren jazzahtavinta suuntausta. 

Fish Risingin Gong-soundi ei ole yllätys sillä Fish Risingin bändi muodostuu pääosin Gongin You-levyn kokoonpanosta miinus Daevid Allen ja Gilly Smyth. Eli syntetisaattoreita soittaa happopää Tim Blake, saksofonia/huilua eksentrinen Didier Malherbe ja tehokkaana rytmiryhmänä toimii funkahtava Mike Howlett ja virtuoosirumpali Pierre Moerlen. Eikä tässä vielä kaikki sillä apuna on lisäksi myös Henry Cow’sta tuttu Lindsay Cooper fagotissa, vanha Khan-kamu David Stewart uruissa sekä Hillagen tyttöystävä Miquette Giraudy taustavokaaleissa ja syntetisaattorissa. Pääosassa on tietysti Hillagen oma elohopeamaisen notkea sähkökitarointi sekä hänen huuruiset hippivokaalinsa.

Levyn selkärangan muodostaa sen kolme pitkää (9-17 minuuttia) kappaletta ”Solar Musick Suite”, The Salmon Song ja “Aftaglid”. Kahden ensin mainitun välissä on sijoitettu pari, lyhyempää ja vähäpätöisempää mutta silti ihan miellyttävää, kappaletta.

Lähes 17 minuuttinen ”Solar Music Suite” lienee levyn kompleksisin kappale. ”Solar Music Suite” alkaa leppoisan raukeasti leijailevana, mutta ottaa pikku hiljaa ottaa lisää ja lisää kierroksia ja lopulta instrumentaaliosuudet räjähtävät muutamaan otteeseen todella huikeaksi ilotulitukseksi. Hillagen ympärilleen kokoama bändi on todella kovaa kaliiberia. Hillagen omat välillä aika pitkätkin sulavasti kimpoilevat ja kimmeltävät kitarasoolot on onnistuttu nivomaan luontevaksi osaksi kappaletta.

Monimutkaisen ”Solar Music Suite” vastapainona toimii hyvin levyn toinen huippuhetki eli ”Salmon Song” joka rokkaa huomattavasti suoraviivaisemmin koukuttavan kitarariffin ja Howlettin itsepintaisen bassokuvion kannattelemana. Aivan yksiulottaiseksi junnaukseksi “Salmon Song” ei kuitenkaan jää vaan siinä on kiinnostava kosminen kimurantimpi väliosa josaa Lindsay Cooperin fagotti pääsee pöräyttelemään muutaman kerran mukavan kuuloisesti.

Levyn päättävä 15 minuuttinen ”Aftaglid” on komea raita sekin ja levyn raidoista lähimpänä Youn spacerock-tunnelmia Tim Blaken pulputtavien syntetisaattoreiden saadessa runsaasti tilaa. Krautrockia kutsutaan myös termillä kosmische musik, mutta kyllä ”Aftaglid” tavoittaa mielestäni kosmiset tunnelmat tehokkaammin kuin sakemannit keskimäärin. Kappaleeseen on onnistuttu nivomaan mukaan myös onnistuneesti intialaisia sävyjä eli aikamoisesta sekametelisopasta on tavallaan kyse, mutta viis siitä kun soppa on niin herkullista!

---

Lue myös: Levyarvostelu: Steve Hillage – Green (1978)

---

Hillage hoitaa itse levyn päävokaalit ja vaikka hän ei todellakaan ole mikään erityisen vahva laulaja ei tämä muodostu missään vaiheessa erityiseksi ongelmaksi. Ja etenkin levyn leppoisammissa hetkissä Hillagen uneliaassa avaruuskadettiäänessä on myös jotain kovin viehättävää.

Fish Rising ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia kaupallisesti levyn noustessa parhaimmillaan Brittien listalle suht vaatimattomalle sijalle 33 ja sinnitellen listoille vain kolme viikkoa. Laadultaan levy oli kuitenkin vahva näyttö siitä että Hillage pärjää myös omillaan. Seuraavina vuosina hänen soolouransa tulikin nauttimaan yllättävän suurta suosiota vaikka progressiivisen rockin yleinen kaupallinen trendi kääntyi alamäkeen.

Steve Hillage julkaisi 70-luvulla vielä monta mainiota, ja kaupallisesti menestyksekkäämpää, levyä, mutta minulle Fish Rising on hänen soolouransa ehdoton huippuhetki.

Parhaat biisit: ”Solar Musick Suite”, ”Salmon Song”

Arvosana: ****½

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

---

---

Lisää kirjoituksia vuoden 1975 musiikista täältä >

---

Kappaleet:

A-puoli
1. ”Solar Musick Suite” – 16:55
2. ”Fish” – 1:23
3.”Meditation of the Snake” – 3:10
B-puoli
4. ”The Salmon Song” – 8:45
5. ”Aftaglid” – 14:46

---