Levyarvio: Stan Getz – Captain Marvel (1974)

Captain Marvel -levyllä aiemmin  jo kymmeniä albumeita bändinjohtajana tehnyt Stan Getz (1927-1991) liittoutuu kosketinsoittaja Chick Corean johtaman Return To Forever yhtyeen kanssa.

Vuonna 1962 tehty levy Jazz Samba teki Getzistä lähes pop-tähden ja hän jumiutuikin vuosikausiksi tekemään bossa nova-levyjä samaan aikaan jazzin muuttuessa nopeaan tahtiin Miles Davisin, John Coltranen, Ornette Colemanin ja muiden innovaattorien eteen päin potkimana. 70-luvun alussa Getz oli, jos ei nyt sentään has-been, niin ainakin suht pahasti jazzin kärkijoukoista pois tipahtanut alemman keskisarjan kehäraakki. Päihdeongelmista huolimatta soittotaidot Getzillä olivat kuitenkin yhä tallella mikä kuuluu hyvin tälläkin levyllä jossa Getz viisasti liittoutui nuorien kykyjen kanssa.

captain-marvel-vinyl.jpg
Captain Marvel -levyn takakansi.

Kosketinsoittajataituri Corea (joka oli soittanut Getzin kanssa jo vuonna 1966) olikin luonteva yhteistyökumppani Getzille koska kuten vanhempi kollegansa myös hän oli alkanut äskettäin ammentamaan vaikutteita lattari-musiikista hieman ennen Captain Marvelin sessioita startanneessa yhtyeessään Return To Forever.

Corea toi Captain Marvelille Return To Foreverista basisti Stanley Clarken ja rumpali/perkussionisti Airto Moreiran. Kvartetin täydentävä nuori rumpaliässä Tony Williams lisättiin kokoonpanoon viime hetkellä nimenomaan Getzin toiveesta.

Yhtä lukuunottamatta levyn kaikki kuusi kappaletta ovat Corean säveltämiä. Poikkeuksena Billy Strayhornin 30-luvulla säveltämä ja ensiesityksensä vuonna 1948 saanut ja sittemmin jazz-standardiksi muodostunut ”Lush Life”. Kappaleet oli sävelletty alunperin Return To Foreveria varten, mutta Getz innostui materiaalista niin paljon että ne päätettiin äänittää Captain Marvelille.

Captain Marvel äänitttiin jo maaliskuussa 1972, mutta syystä tai toisesta se julkaistiin vasta vuonna 1974 (jotku lähteet mainitsevat julkaisuvuodeksi myös vuoden 1975). Onkin mielenkiintoista että lopulta Return To Foreverin seuraava levy Light As Feather (1973) joka sisältää muutaman saman kappaleen ilmestyi lähes pari vuotta aiemmin kuin Captain Marvel. Miksi näin kävi ei ole minulle selvinnyt. Olisiko levy-yhtiö päättänyt panostaa mieluummin uusiin kykyihin ja hyllyttää veteraanin albumin siinä pelossa että päällekkäinen materiaali vie tuulta Return To Foreverilta?

Levyn aloittaa iloisesti pirskahteleva ”La Fiesta” (kappale kuullaan myös Return To Foreverin ensimmäisellä levyllä) jonka railakas ja hyvän tuulinen tunnelma kuvastaa koko levyn yleisilmettä hyvin. Getz itse sooloilee vauhdikkaan melodisesti ja samalla vahvan rytmikkäästi. Hän ei ehkä aina fraseeraa 100% täydellisesti tai tarkasti, mutta positiivinen tekemisen meininki hänen soitossaan on jatkuvasti. Captain Marvelin musiikki on Iloluontoista ja valoista musiikkia olematta silti mitenkään makeilevaa.

Yksi levyn kohokohdista on haikean melodisesti, mutta samalla silti energisesti soivat ”Five Hundred Mile High” joka on myös yksi Return To Foreverin Light As A Feather -levyn kohokohdista. Tuolla levyllä kappale sai nimen ”500 Miles High”.

Ehkä maittavinta rytmistä iloittelua levyllä tarjoilee 9 minuuttinen ”Times Lie” jolla Tony Williams pääsee todella lunastamaan maineensa yhtenä kaikkien aikojen kovimpana rumpalina. Eikä Airto Moreiran luova perkussiokilistely sekään yhtään hassumpaa kuultavaa ole. Moireira värittä kappaleita tehokkaasti monipuolisella perkussiokioskillaan pitkin levyä. Suurin piirtein samassa virassa häntä kuultiin hieman myös Weather Reportissa.

Levyn ainoa kappale joka ei ole Corean käsialaa ”Lush Life” on levyn hiljainen ja herkkä hetki, ei ehkä yksittäisenä kappaleena erityisen kiinnostava, mutta on kuitenkin miellyttävä seesteinen hetki kaiken railakkaan myllytyksen keskellä.

Corea ansaitsee kiitosta paitsi levyn hienoista sävellyksistä jotka tasapainoilevat juuri oikealla tavalla ennalta huolella harkituiden kuvioiden ja spontaaniuden välillä niin myös huikeista soittosuorituksistaan. Corean Fender Rhodesin soitto on kautta levyn nimittäin aivan upeaa. Se välkähtelee elohopeamaisen notkeasti ja vauhdikkaasti välillä taustalla kompaten, mutta ottaen usein maukkaasti myös pääroolin. Corea soittaa levyllä joitakin hänen pitkän ja ansiokkaan uransa hienoimmista sooloista. Esimerkiksi kappaleessa ”Times Life” hänen käärmemäisesti mutkitteleva soittonsa on päätä huimaavaa kuultavaa. Toisaalta Corea malttaa jättäytyä oikeilla hetkillä myös taustalle jättäen muille soittajille tilaa.

Captain Marvel on yksi lattarivaikutteisen fuusiojazzin kirkkaimmista helmistä, mutta valitettavasti levy on jäänyt aika heikosti tunnetuksi. Ehkä osittain johtuen sen alunperin myöhäistetystä julkaisuajankohdasta. Ja niin hieno kuin sisarversio Light As Feather onkin niin itse nautin Captain Marvelista  kyllä hieman enemmän. Tästä kuuluu kunnia erityisesti paitsi Tony Williamsin iskevälle rumpaloinille niin tietenkin myös Getzin tunteikkaalle  ja silti intensiivisekke saksofonin soitolle.

Parhaat biisit: ”La Fiesta”, ”Five Hundred Mile High”, ”Times Lie”

Arvosana: ****

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet:

  1. ”La Fiesta” – 8:21
  2. ”Five Hundred Miles High” – 8:09
  3. ”Captain Marvel” – 5:06
  4. ”Times Lie” – 9:46
  5. ”Lush Life” – 2:26
  6. ”Day Waves” – 9:39

Bändi:

Stan Getz: tenorisaksofoni Chick Corea: sähköpiano Stanley Clarke: basso Airto Moreira: perkussiot Tony Williams: rummut

Tuottajat: Stan Getz

Levy-yhtiö: Columbia


 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: