Vuonna 1968 perustetun progressiivisen rockin pioneerin Yesin historia on vähintään yhtä monimutkainen vyyhti kuin yhtyeen koukeroisimmat kappaleet. Lukuisten eri vaiheiden kautta 50(!) vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen on päädytty tilanteeseen jossa maailmaa kiertää kaksi eri Yes-nimeä käyttävää yhtyettä. Toinen näistä on kitaristi Steve Howen johtama Yes ja toinen vokalisti Jon Andersonin, kitaristi Trevor Rabinin ja kosketinsoittaja Rick Wakemanin muodostama ryhmä. Jälkimmäinen kolmikko palasi muutama vuosi sitten esiintymislavoille nimellä ARW, mutta pikku hiljaa he ovat omineet itselleen takaisin Yes nimen. Virallisesti yhtyeen, ei niin tarttuva, nimi ilmeisesti tätä nykyä on Yes Featuring Jon Anderson, Trevor RaBin, Rick Wakeman, mutta kaikissa visuaalisissa materiaaleissa pääosassa on nimenomaan nimi Yes. Itse käytän tässä arviossa yksinkertaisuuden vuoksi porukasta heidän alkuperäistä nimeään ARW.
ARW on lupaillut alusta alkaen uutta studiomateriaalia, mutta sitä ei ole toistaiseksi kuulunut, mutta nyt saatiin sentään ulos porukan ensimmäinen livealbumi. Ja mikä iloinen yllätys se onkaan: vielä on virtaa vanhoissa sotahevosissa!
Ensimmäisenä Lontoossa 2017 äänitetyssä Live At The Apollo levyssä kiinnittää huomiota se miten upea Jon Andersonin lauluääni on yhä 73 vuotiaana! Hieman hankalampien vuosien jälkeen tuntuu että hänen äänensä on palannut johonkin vastaavalle tasolle mitä se oli 90-luvun lopulla. Suoralta kädeltä ei tule ketään yli 70-vuotiasta rock-laulajaa mieleen jonka ääni olisi yhä yhtä hyvässä kuosissa.
Toinen asia mikä tekee vaikutuksen levyssä on energisyys. Koko bändi soittaa tarmokkaasti ja innokkaan oloisesti. Siitäkin huolimatta että settilista koostuu lähinnä satoja (ellei tuhansia) kertoja soitetuista Yes-klassikoista. No rumpali Lou Molino III:selle ja basisti Lee Pomeroylle (jotka molemmat hoitavat hommansa pätevästi, etenkin Pomeroy taustalaulua myöten) materiaali ei tietenkään ole yhtä tuttua kuin levyn staroille Andersonille, Trevor Rabinille ja Rick Wakemanille. Settilistan yllätyksettömyys onkin albumin pahin rike. Tällä kokoonpanolla olisin mielelläni kuullut enemmän Rabin -ajan kappaleita, etenkin hienolta Talk -levyltä (1994). ”Changes” on sentään 90125:lta (1983) mukava kuulla. Unionilta (1991) olisi sen sijaan ollut mukava kuulla melkein mitä muuta tahansa kuin melko yhdentekevä ”Lift Me Up”. 90125:lta kuullaan myös ”Hold On”, ”Cinema” (osana medleytä) ja tietenkin jättihitti ”Owner Of A Lonely Heart”. Big Generatorilta (1987) soitetaan vain se ilmeisin valinta eli ”Rhythm Of Love” jonka tulkinta sitten onkin kyllä todella timanttinen.
Kun ARW aloitti bändi lupaili radikaalisti uudelleen sovitettuja versioita Yes-klassikoista. No tämä live osoittaa moiset väitteet lähes täydeksi potaskaksi. Suurin osa kappaleista vedetään ihan tutulla tyylillä, mitä nyt kasari-kappaleissa on bonuksena(?) Rick Wakemanin kosketinsoitinvingutteluja. Jotain kiinnostavaa ja tuoretta bändin tavassa esittää kappaleet silti on vaikkei sovituksiin kovin paljoa koskettu olekaan. ”Awaken” (joka on yksi harvoista kappaleista jonka Anderson joutuu laulamaan alkuperäistä matalammassa sävellajissa) on ehkä selvimmin uudelleen sovitettu ja sisältää hieman elokuvamusiikkimaisen mahtipontisia uusia kohtia jotka luultavasti ovat perimää Trevor Rabinin elokuvasäveltäjän uralta. Erittäin kiinnostava vaihtoehtoinen tulkinta Yesin yhdestä hienoimmista kappaleista.
Yksi hieman kummallinen ja naurettava piirre tällä livelevyllä on yleisön äänet jotka ovat todella korostetun oloiset. Tuntuu että samoja yleisön kohahduksia ja taputuksia on liimailtu sinne tänne mukamas tunnelmaa nostattamaan. Näillä keikoilla käyneet ovat myös todenneet netissä että yleisö ei todellakaan ollut noin äänekästä ja innokasta paikan päälle. Typerää. Ilmeisesti levyn soittosuorituksia ei ole muuten kuitenkaan pahemmin tohtoroitu. Näin on ainakin levyn kasannut Trevor Rabin väittänyt. Enkä muutakaan uskalla viiden kuuntelukerran pohjalta väittää.
Live At The Apollo on suurin piirtein niin hyvä livealbumi kuin tältä porukalta enää tässä vaiheessa uskaltaa edes toivoa etenkin jos annetaan anteeksi liian ennalta-arvattava settilista. Tämän dokumentin perusteella ARW on piirun verran kovempi live-kokoonpano kuin se ”oikea” Yes (jonka itse näin livenä Lontoossa keväällä 2018).
Setistä on myös julkaistu videotaltiointi dvd/bd-formaateissa. Se on kaikin puolin laatutyötä. Kuvanlaatu on terävä ja värit täyteläiset ja soundit kunnossa. Ohjaus on levollista ja kamerat, joita on riittävästi, yleensä siellä missä tapahtuu. Jopa bändi näyttää varsin tyylikkäältä (no miinus möhömahainen Wakeman t-paita – ja viitta-yhdistelmässä näyttää tyypillisen naurettavalta)! Bändi vaikuttaa myös iloiselta ja energiseltä. Ihan kuin heillä olisi hauskaa lavalla! Se ei ole itsestään selvää se progebändien kohdalla.
Parhaat biisit: ”Awaken”, ”Changes”, ”Rhythm Of Love”, ”Heart Of The Sunrise”
Arvosana: ****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet:
- ”Intro/Cinema/Perpetual Change
- Hold On
- I’ve Seen All Good People (I) Your Move (II) All Good People
- Lift Me Up
- And You And I (I) Cord Of Life (II) Eclipse (III) The Preacher, The Teacher (IV) Apocolypse
- Rhythm Of Love
- Heart Of The Sunrise
- Changes
- Long Distance Runaround/ The Fish (Schindleria Praematurus)
- Awaken
- Make It Easy/Owner Of A Lonely Heart
- Roundabout
Pienemmät Purot 