Vastavirtaan-sarjassa Saku Sipi arvioi proge-levyjä joilla on alan harrastajien piirissä kyseenalainen ellei jopa halveksuttu maine.
Saku on eri mieltä!
Heaven & Earth on Yesin 21. studioalbumi vuodelta 2014.
Yes oli hajonnut toistamiseen uransa aikana 35-vuotiskiertueensa jälkeen vuonna 2004. Tai virallisemmin yhtye jäi tuolloin määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Bändiä heräteltiin eloon jälleen vuonna 2008, jolloin yhtyeeseen liittyi isänsä tilalle kosketinsoittaja Oliver Wakeman. Vokalisti Jon Andersonin mukaan yhtyeellä oli tuolloin suunnitelmissa kiertue jolle bändi oli valmistellut muutaman uuden kappaleen. Suunnitelmat muuttuivat kun Anderson joutui jäämään pois yhtyeestä terveyssyihin vedoten. Jäljelle jäänyt nelikko, johon kuului Steve Howe (kitara), Chris Squire (basso), Alan White (rummut), Oliver Wakeman (kosketinsoittimet), päätti kuitenkin jatkaa toimintaa ja mukaan Andersonin paikalle liittyi kanadalainen laulaja Benoît David. Kyseinen kokoonpano keikkaili vaihtelevan aktiivisesti vuosina 2008-2010. Vuonna 2010 kokoonpano äänitti neljä pääasiassa Oliver Wakemanin kirjoittamaa kappaletta jotka tosin julkaistiin vasta vuonna 2019 From a Page otsikon alla.
Samaisena vuonna yhtye alkoi työstämään albumia nimeltä Fly From Here vanhan tutun vokalisti/basisti/supertuottaja Trevor Hornin kanssa. Sessioiden aikana kosketinsoittaja Oliver Wakeman sai tehdä tilaa Geoff Downesille ja näin ollen kokoonpano oli nyt sama joka teki mestarillisen Drama-albumin vuonna 1980. Fly From Heresta tuli käytännössä Draman jatko-osa ja sellaisena se on varsin onnistunut. Kiertueelle lähtiessä bändin kokoonpano koki jälleen muutoksia Benoît Davidin jäädessä yhtyeestä pois. Tilalle pestattiin ex-vokalisti Andersonin kaima Jon Davison, joka kyllä kuulostaakin varsin samalta kuin Anderson. Tällä kokoonpanolla yhtye kiersi parisen vuotta kunnes oli jälleen aika lähteä studioon tammikuussa 2014. Alunperin tuottajaksi kaavailtiin jälleen Trevor Hornia, mutta Yes päätyi lopulta valitsemaan Roy Thomas Bakerin, joka oli aikaisemmin työskennellyt bändin kanssa katastrofaalisissa Pariisin sessioissa vuonna 1979.
Albumi starttaa kappaleella nimeltä ”Believe Again” joka tekee heti selväksi, että Yes ui nyt huomattavasti seesteisemmissä vesissä kuin edellisellä kiekollaan. Seesteisyys ei tässä tapauksessa ole mitenkään negatiivinen asia tai synonyymi mitäänsanomattomuudelle vaan tämä todella on kaunis ja melodinen kappale, jossa vilisee tuttuja ”Yesismejä” siellä täällä, mm. Howen kitarajuoksutukset kappaleen keskivaiheilla.
Albumia jatkava ”The Game” lisää hillitysti kierroksia aloituskappaleen rauhallisen keinahtelun jälkeen. Ei tälläkään kappaleella vielä varsin revittelemään päästä, mutta bändi hoitaa tonttinsa arvokkaasti ja ”uusi poika” Davison kuulostaa todella upealta! ”The Game” on yksi kolmesta albumin kappaleesta joka käväisi myös yhtyeen keikkasetissä ja erityisesti tämä kappale sai livetilanteessa vielä enemmän eloa itseensä. YouTubesta löytyy kappaleesta kuvattu ammattitason livevideo, jota voin suositella varsin lämpimästi.
Kolmas kappale ”Step Beyond” on jo paikoitellen ihan rokkaavakin biisi. Biisiä kuljettava Downesin kosketinkuvio on varsin kivan kuuloinen ja jälleen korostaisin Howen kitarointia joka on tämänkin kappaleen nautinnollisinta antia vaikka maestro tyytyy tämänkin kappaleen kohdalla hillityn arvokkaaseen soitantaan.
Suosikkikappaleeni levyltä on neljäs kappale ”To Ascend”, joka saavuttaa jotain sellaista kauneutta ja unenomaista tunnelmallisuutta joka takaa allekirjoittaneelle kylmiä väreitä lähes poikkeuksetta. Tämä kappale viimeistään osoittaa että Jon Davison todella oli oikea valinta Yesin vokalistin tontille. Myös ”To Ascend” soi harvakseltaan livenä Heaven & Earth -kiertueella ja toimi niin ikään upeasti. Toivottavasti bändi vielä joskus ottaisi kappaleen uudelleen settiinsä!
Levy jatkuu kappaleella nimeltä ”In A World of Our Own”, joka on varsin veikeä kappale. Tämä hieman jatsahtava kappale saa eloa ja väriä upeista, ehkä koko levyn parhaista lauluharmonioista ja myös kappaleen hillitty soolotteluosuus on mielestäni varsin onnistunut.
Lue myös: Levyarvio: Yes – The Quest (2021)
Kuudes kipale ”Light of the Ages” omaa jo hieman kaikuja Yesin progressiivisesta menneisyydestä. Kappale sisältää melkein pariminuuttisen intron jonka jälkeen se kuljettaa kuulijansa seesteisen unenomaiselle musiikillisille matkalle joka tuo paikoittain mieleeni Going For the One albumin upean ”Turn of the Century” teoksen. Vaikka tämä kappale ei ehkä ihan ”Turn of the Centuryn” upeutta tavoitakaan, on se silti mielestäni varsin onnistunut tunnelmapala ja lukeutuu suosikkikappaleisiini albumilta.
Toiseksi viimeinen kappale ”It Was All We Knew” edustaa ehkä levyn menevintä antia. Muuten kovin suoraviivainen, hieman The Beatlesin tuotantoa muistuttava pop-kappale saa kaipaamaansa höystettä Howen kitaratyöskentelystä.
Yes säästää albumin ehdottoman helmen viimeiseksi kun ”Subway Walls” kappaleella yhtye viimein muistaa, että sitä tuli joskus tehtyä aika mukiinmenevää progea ja sitähän voisi koittaa uudestaan. Hieman yli yhdeksänminuuttisella minieepoksella loistaa jälleen progressiivisen Yesin parhaat puolet: Steve Howen virtuoosimainen kitarointi, Geoff Downesin herkullinen kosketintyöskentely, korkeat vokaalit ja epäsäännöllisesti tahtilajit! ”Subway Walls” on todella kunniakas joutsenlaulu yhtyeen pitkäaikaiselle basistille Chris Squirelle! Tähän kappaleeseen kelpasi lopettaa varsin merkittävä aikakausi Yes-yhtyeen historiassa.
Yes ehti juuri aloittaa kiertueen Heaven & Earthin tiimoilta kunnes kylmäävä diagnoosi Squiren leukemiasta alkuvuodesta 2015 pysäytti yhtyeen toiminnan hetkellisesti. Chris Squire menehtyi 27. kesäkuuta 2015. Sen kummempia taukoja pitämättä Yes jatkoi keikkailua elokuussa 2015. Bassoon tarttui Squiren itsensä valitsema Billy Sherwood.
Heaven & Earth on pienen alkukankeuden jälkeen kasvanut yhdeksi suosikeistani Yesin tuotannosta ja on se mielestäni todella tyylikäs viimeinen työ perustajajäsen Chris Squirelta.
Parhaat biisit: ”To Ascend”, ”Subway Walls”, ”Light of the Ages”
Arvosana: *****
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti