Vastavirtaan osa 9: Kansas – Audio-Visions (1980)

Vastavirtaan-sarjassa Saku Sipi arvioi proge-levyjä joilla on alan harrastajien piirissä kyseenalainen ellei jopa halveksuttu maine.

Saku on eri mieltä!


Muutoksen tuulet puhalsivat Kansas-leirissä vuonna 1980. Kitaristi Kerry Livgren oli vasta kääntynyt kristinuskoon ja tehnyt kristillistä rockia sisältävän soololevyn Seeds Of Change. Myös laulaja Steve Walsh äänitti samoihin aikoihin ensimmäisen soololevynsä Schemer-Dreamer. Kansas ei siis enää ollut niin tiivis ja yhtenäinen ryhmä kuin mitä se oli edellisellä vuosikymmenellä ollut. Uutta albumia poppoo kuitenkin työsti sooloprojektiensa lomassa.

Albumi avataan niinkuin A-luokan Kansas-albumi kuuluukin: Rouhealla rockpalalla. ”Relentless” on Kerry Livgrenin käsialaa ja edustaa kasari-Kansasille tyypillisesti enemmän hard rockia kuin prog rockia. Itseäni tämä seikka ei häiritse lainkaan, sillä itselleni kappaleen genrellä ei ole väliä jos kappale on pirun hyvä. Ja tämä on!

”Anything For You” on Steve Walshin säveltämä veisu, jossa hänen mahtava tenorinsa pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Walsh oli kuuleman mukaan joutunut käymään aika kiivastakin sananvaihtoa kitaristi Livgrenin kanssa, että oli saanut hivutettua kappaleen mukaan albumille. Kerry antoi onneksi lopulta periksi ja hyvä näin, sillä muutoin meiltä olisi jäänyt täyden kympin Kansas-biisi kuulematta.

”Hold On” on levyn ehdoton hittikappale ja yksi yhtyeen kaupallisesti menestyneimmistä kappaleista. Biisi on Livgrenin uskontunnustus, eli se käsittelee Kristuksen hyväksymistä hänen elämäänsä. Ja eihän tämä tosiaan turhaan hittibiisi ole! Kappaleen harmoniat ovat yhdet bändin parhaista ja Livgrenin soolo on väristyksiä aiheuttava.

Ja sitten huudetaan: ”Loner”!!! Tämä räväkkä hard rock rymistely on Walshin käsialaa. Pituutta kappaleella on vain kaksi ja puoli minuuttia, mutta kappaleen lyhyys korvataan huikealla intensiteetillä, jolla bändi kappaleen vetäisee. Tämä kappale toimi huikeasti myös livenä!

A-puolen päätteeksi saamme vielä reilut kuusi minuuttia sitä prog rockia, jota olemme tottuneet kuulemaan Kansasin 70-luvun tuotoksilla. ”Curtain of Iron” on Kerry Livgrenin kirjoittama jylhä ja majesteettinen veisu. Kappale alkaa kauniisti ja melodisesti ja Walshin vokaalit ansaitsevat jälleen kunniamaininnan. Kliimaksinsa kappale saavuttaa bridge-osuuden jälkeen, kun Livgren alkaa soittamaan rouheaa riffiä, jonka jälkeen koko bändi lähtee taas mukaan soolotteluosuuteen. Tämä on heittämällä yksi parhaista Walshin laulamista Kansas-biiseistä!


Lue Kansasin Song For America -levyn arvostelu täältä


B-puoli avataan Walshin kirjoittamalla hyvän mielen rockveisulla ”Got to Rock on”. Tämä biisi on ollut aina yksi suosikeistani albumilta ja saa aina hymyn huulille albumia kuunnellessa. Myös tämä biisi oli mahtava keikkabiisi. Harmi, että tämäkään ei soinut muilla kuin ”Audio-Visions” -kiertueella.

”Don’t Open Your Eyes” on koko bändin nimiin merkitty laukkakompilla etenevä dramaattinen ja aika-ajoin jopa uhkaavan kuuloinen kappale. Stalkkerista kertovat sanoitukset saavat usein soraääniä fanien keskuudessa, mutta itse pidän niitä loistavina, sillä ne sopivat kuin nyrkki silmään kappaleen uhkaavaan yleisilmeeseen.

Kahdeksas kappale ”No One Together” on albumin pisin kappale yltäessään paria sekuntia vaille seitsemän minuutin pituuteen. Kappale on peräisin jo edellisen albumin Monolith:n sessioista. Walshilla ja Livgrenilla oli tuolloinkin riitaa, että kumman kappale otetaan mukaan albumille. Walsh voitti tuolloinkin eripuran ja hänen kappaleensa ”How My Soul Cries Out For You” päätyi Monolithille tämän kappaleen sijasta. Onneksi Livgren sai ujutettua kipaleen tälle albumille, sillä se on loistava, mukavan kompleksinen klassinen Kansas-biisi! Tämä oli myös ainoa kappale ”Hold On”:n lisäksi, joka oli mukana settilistassa vielä seuraavan albumin kiertueella.

fb_cta

Toiseksi viimeinen kappale ”No Room For a Stranger” on Walshin ja kitaristi Rich Williamsin käsialaa. En yleensä niinkään välitä yhtyeen bluesahtavista kappaleista, mutta tämä kappale on kyllä poikkeus siihen sääntöön. Kappale groovaa ja keinahtelee mukavasti eteenpäin ja Walsh loistaa jälleen kerran mikin varressa.

Levyn päättävä ”Back Door” on Walshin kirjoittama kaunis ja herkkä pianoballadi. Kappale on yksi parhaita, joita Walsh kirjoitti Kansasille ja se jäikin hänen joutsenlaulukseen siltä erää, sillä häntä kuultiin Kansasin albumilla seuraavan kerran vasta vuonna 1986.

Audio-Visions on yksi ensimmäisistä Kansasin albumeista, joita kuulin ja on alusta asti ollut yksi itselleni rakkaimpia Kansas-lättyjä. Tämäkin albumi on saanut progeilijoiden keskuudessa aivan aiheetonta syrjintää. On kuulemma ”liian poppia” ja ”liian AOR:ää”, mutta niinkuin aikaisemmin mainitsin, itselleni kappaleen genrellä ei ole mitään väliä, jos itse kappale on hyvä. Ja hyvä on ehdottomasti liian laimea ja vähättelevä sana kuvaamaan Audio-Visionsin täydellisyyttä hipovia kappaleita!

Parhaat biisit: ”Relentless”, ”Hold On”, ”Curtain of Iron”, ”Got to Rock on”, ”Back Door”

Arvosana: *****

Kirjoittaja: SAKU SIPI


Lisää kirjoituksia Kansasista täältä >

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: