Vastavirtaan-sarjassa Saku Sipi arvioi proge-levyjä joilla on alan harrastajien piirissä kyseenalainen ellei jopa halveksuttu maine.
Saku on eri mieltä!
Yesin ehkäpä legendaarisin kokoonpano (Jon Anderson, Steve Howe, Rick Wakeman, Alan White, Chris Squire) teki melko mukavasti onnistuneen paluun vuonna 1977 Going For The One albumillaan. Samainen kokoonpano palasi studioon helmikuussa 1978 äänittämään seuraavaa albumiaan Tormato. Tällä kertaa yhtye oli päättänyt hieman päivittää soundiaan ja hieman lyhentää kappaleiden pituuksia.
Albumin räväyttää käyntiin energinen medley nimeltä ”Future Times/Rejoice”. Kappaleesta tunnistaa heti tutun Yes-saundin, joskin Yes on nyt rokkaavampaa, kuin mitä se on ehkä koskaan ollut. Osien vaihtuminen on toteutettu kappaleessa sulavasti ja niin, ettei sitä välttämättä edes tajua ennen kuin Jon Anderson alkaa laulaa ”Rejoice”:a.
Seuraava kappale on levyn hittibiisi ”Don’t Kill The Whale”, joka edustaa selvästi popimpaa ilmaisua, kuin mitä bändiltä on totuttu kuulemaan. Kappale on kuitenkin oikein mukava pop-rock kappale ehkä lukuunottamatta Andersonin kornia sanoitusta.
Kolmas kappale on kaunis ja melodinen, joskin jopa surullisen lyhyt ”Madrigal”. Aina kun minulta on kysytty suosikki Yes-kappaletta olen vastannut, että ”Gates of Delirium” on ehdottomasti paras, mutta ”Madrigal” on suosikkini! Kappale sisältää yhden Jon Andersonin parhaista teksteistä ja myös miehen laulusuoritus on parasta A-luokkaa. Loppuun täytyy vielä mainita kappaleen kruunaava Steve Howen huikea kitarasoolo, jonka mies soittaa Flamenco-kitaralla.
Runsaasti lisää luettavaa Yesistä löydät täältä
Kun puhuin ensimmäisen kappaleen kohdalla Yesin rokkaavammasta otteesta tällä albumilla, vie neljäs kappale ”Release, Release” rokkaavuuden vielä seuraavalle tasolle! Kappale on tyyliltään ehkä lähimpänä melodista hard rockia, tosin omalla Yes-twistillään. Kappaleessa loistavat erityisesti Jon Anderson raivokkaan laulusuorituksensa ansiosta ja myös rumpali Alan White, joka vetäisee ihan mukiinmenevän rumpusoolon kappaleen puolivälissä.
B-puolen starttaa levyn ehkä kokeellisin raita ”Arriving UFO”. Kappale on hauskaa ja viihdyttävää kuunneltavaa ja erityismaininnan ansaitsee basisti Chris Squire, jonka bassottelut ovat huippuluokkaa läpi koko kappaleen.
Seuraava kappale on albumin ehkä inhotuin kappale, Andersonin yksinään kyhäämä ”Circus of Heaven”. Anderson sävelsi kappaleen pojalleen Damion Andersonille, joka myös lausuu muutaman rivin kappaleessa. Kappale on saanut eniten soraääniä siirappisen tekstinsä johdosta, mutta itseäni ei ole tekstien siirappisuus ikinä haitannut (olenhan Paul McCartney -fani). Mielestäni kipale on oikein kiva ja söpö biisi ja myös tässä Squire loistaa bassossa! Tämä on yksi Yesin aliarvostetuimpia kappaleita.
Toiseksi viimeinen kappale on basisti Squiren säveltämä kaunis ja herkkä ”Onward”. Kappaleesta on tullut Chris Squiren poismenon jälkeen erittäin tärkeä Yes-biisi.
Albumin päättävä ”On The Silent Wings of Freedom” on ehkä levyn eniten klassiselta Yesilta kuulostava kappale. Biisi sai alkunsa Squiren ja Whiten jamming-sessioista, joskin tekijätietoihin on merkitty vain Anderson ja Squire (Anderson teki sanat). Tämäkin kappale lukeutuu ehdottomiin Yes-suosikkeihini ja on kerrassaan loistava finaali loistavalle albumille!
Tormato on aina lukeutunut suosikkialbumeihini Yesilta ja tämä nyt ainakin on sellainen levy, jonka parjaamista en ymmärrä sitten ollenkaan, koska albumi on mielestäni täydellisyyttä hipova tekele alusta loppuun asti. Jopa kitaristi Steve Howe on sanonut, että Tormato on yksi yhtyeen heikoimpia albumeita. Mitä ihmettä?!?
Lue myös: Levyarvio: Yes: Tormato (1978)
Tormaton jälkeen samainen kokoonpano oli aikeissa äänittää seuraavan albumin vuonna 1979, mutta riitaantui keskenään sen verran pahasti, että sessiot jäivät kesken ja laulaja Anderson ja kosketinsoittaja Wakeman erosivat yhtyeestä. Heidän tilalleen pestattiin The Bugglessit Trevor Horn ja Geoff Downes. Tämä kokoonpano äänitti loistavan Drama-albumin vuonna 1980.
Parhaat biisit: ”Madrigal”, ”Release, Release”, ”Onward”, ”On The Silent Wings of Freedom”
Arvosana: *****
Pienemmät Purot 
Vastaa