Magma teki edellisellä levyllään Mëkanïk Dëstruktïw Kömmandöhilla läpimurron ja todella löysi oman tyylinsä. MDK:n seuraaja Köhntarkösz jatkaa hienostu tuon tyylin varaan rakentamista, mutta ei jää sen vangiksi. Köhntarkösz on Köhntarkösz -trilogian keskimmäinen osa. Sarjan ensimmäinen osa on K.A (Köhntarkösz Anteria) vuodelta 2004 ja päätösosa on vuonna 2009 ilmestynyt Ëmëhntëhtt-Ré.
Suurin ero MDK:iin verrattuna on se että Köhntarkösz on enimmäkseen instrumentaalinen albumi siinä missä edeltäjällä raivoisasti lausuttu kobaian kieli oli keskeisessä roolissa. Toki sanatonta laulua kuullaan runsaasti myös tällä levyllä.
Köhntarköszin ydin on kahteen osaan jaettu nimikappale joka 41 minuuttisen albumin kestosta 31 minuuttia. Hyytävän hypnoottinen ja välillä pitkiä aikoja suht minimalistisesti etenevä kappale alkaa hitaan poreilevasti jännitystä kasvattaen. Tunnelma on suorastaan aavemaisen hyytävä. Jannick Topin basso alkaa murahdella tosissaan jossain neljän minuutin kohdilla Christian Vanderin samalla lisäten jatkuvasti intensiteettiä rummuilla homma muuttuu todella hypnoottiseksi ja maagiseksi.
Ensimmäinen osa on suhteellisen minimalistinen tyyliltään ja vaikuttaa jopa yllättävän yksinkertaiselta päällisin puolin. Harmonisesti se onkin suht yksinkertainen, mutta kappaleen rytmiikka on todella monimutkaista ja tuntuu muuttuvan jatkuvasti. En saa oikein otetta siitä että vaihtuuko tahtilajit vai synkopoiko Vander vain soittoaan hienovaraisesti. Joka tapauksessa kappaleen käsitys ajasta tuntuu todella joustavalta ja elävältä. Bändi hidastaa ja nopeuttaa soittoaan uskomattoman taitavasti ja saumattomasti Vanderin mukana. Välillä kappale tuntuu ikään kuin pysähtyvän oudosti ja sitten hitaasti taas vauhtiin kiihdyttäen. Jokainen Vanderin rummun lyönti tuntuu viimeisen päälle harkitulta. Valitettavasti ykkösosa hieman hyytyy loppuaan kohden ja ikään kuin hiipuu sen sijasta että päättyisi kunnolla. Luultavasti osa syystä on laitettava vinyylin kestorajoituksen (yksi vinyylin puolisko on maksimissaan noin 25 minuuttia) harteille ja ilman niitä osa ”Köhntarkösz” osat yksi ja kaksi olisivat luontevampi kokonaisuus.
”Köhntarkösz Pt. II” alkaa kauniilla sähköpianon säestämällä vokaaliosuudella, mutta siirtyy pian jatkamaan luontevasti ykkösosasta tuttujen jännitteiden kasvattamista. Kun musiikki lopulta räjähtää kakkososassa todella käyntiin noin kuuden minuutin kohdalla intensiteetin kasvaessa ja Topin bassin muristessa aggressiivisemmin kuin koskaan aiemmin on se yksi Magman koko tuotannon upeimmista hetkistä. Musiikki jatkaa kasvamista ja kosketinsoittimien suristessa vihaisesti kuin maailman suurin ampiaisparvi. Koskettimilla onkin Köhntarköszilla yleisesti ottaen huomattavasti aiempaa suurempi rooli eikä levyllä kuulla puhaltimia lainkaan. Kappaleen tähti on kuitenkin Vander ja hänen ällistyttävän hallittu, mutta silti jatkuvasti kiinnostava, rumpalointi. Vander on tuntuu kappaleen viimeisen kymmenen minuutin aikana enemmän pysäyttämättömältä luonnonvoimalta kuin vain rumpalilta. Aivan huikeaa soitantaa!
Köhntarkösz Pt. II on 16 minuuttia totaalista zeuhl-parhautta. Minusta ”Köhntarkösz Pt. II on Magmaa parhaimmillaan ja kiteyttää zeuhlin nimenomaan siinä mielessä jollaiseksi genre on muodostunut Magman jalanjäljissä kulkeneiden yhtyeiden musiikin kautta.
”Köhntarkösz” spektaakkelin jälkeen levyllä kuullaan vielä kaksi lyhyempää kappaletta. Näistä ensimmäinen, basisti Topin viisi minuuttinen sävellys, ”Ork Alarm” on levyn vokaalivoittoisin kappale, mutta siinäkin ihmisääntä käytetään enemmän kummitusmaisena efektinä. ”Ork Alarm” etenee nykivän sahaavasti Topin soittaman sellon johdattamana suht kiinnostavasti ja päättyy lopussa atonaaliseen osuuteen ja aavemaiseen hohotukseen.
Levy päättyy Christian Vanderin tribuuttiin jazz-saksofonisti John Coltranelle joka on Vanderin ylivoimaisesti suurin esikuva. Vander suorastaan palvoo Coltranea ja kaunis pelkillä koskettimilla ja ajoittaisilla sähkökitara-vongahduksilla toteutettu ”Coltrane Sündïa” elegia tuokin hieman mieleen jotkut Coltranen eteerisemmät ja spirituaalisimmat hetket. Koskettava kappale joka tavoittaa jotain todella syvällistä mitä on hyvin vaikea pukea sanoiksi. Ja sitähän musiikki parhaimmillaan on. Jotain jonka ilmaisemiseen ei pelkät sanat riitä tai edes pysty.
”Coltrane Sündïa” on tyylikäs päätös levylle ja samalla myös ehkä jäähyväiset Magman kahdelle ensimmäiselle aikakaudelle. Kahdella ensimmäisellä albumillaan Magma kehitteli omintakaista jazz-rockiaan minkä jälkeen seurasi kaksi (tai kolme jos Ẁurdah Ïtah lasketaan) vahvasti 1900-luvun taidemusiikista inspiroitunutta albumia joiden myötä syntyi samalla kypsä zeuhl-tyyli. Seuraavaksi Magman kokee jälleen muutoksia ja yhtyeen musiikki kulkee funkahtavampaan suuntaan ajoittain hieman kompastellen.
Köhntarkösz on mestariteos ja suuri osa sen musiikista on niin hienovaraista että jopa osalta Magma-faneista tuntuu jääneen oivaltamatta sen todellinen suuruus. Minulle Köhntarkösz on Magman paras albumi ja yksi kaikkien aikojen hienoimmista levyistä ylipäätänsä.
Parhaat biisit: ”Köhntarkösz Pt. I” ja ”Köhntarkösz Pt. II
*****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Lue Mekanïk Destruktïw Kommandöhin (1973) arvostelu täältä
Kappaleet
- ”Köhntarkösz (Part I)” (Christian Vander) – 15:22
- ”Köhntarkösz (Part II)” (C. Vander) – 15:55
- ”Ork Alarm” (Jannick Top) – 5:28
- ”Coltrane Sündïa” (C. Vander) – 4:11
Bändi:
Klaus Blasquiz: vokaalit, perkussiot Stella Vander: vokaalit Gerard Bikialo: piano, urut Michel Graillier: piano, klavinetti Brian Godding: kitara Jannick Top: basso, sello, vokaalit, piano Christian Vander: rummut, vokaalit, piano, perkussiot
Tuotanto: Giorgio Gomelsky
Levy-yhtiö: A&M
Muut levyarviot löydät täältä.
Pienemmät Purot 