Mekanïk Destruktïw Kommandöh on vuonna 1969 perustetun Magman kolmas studiolevy.
MDK on albumi jolla Magma lopullisesti löysi oman tyylinsä. Magman kaksi ensimmäistä albumia olivat kyllä omalaatuisia julkaisuja nekin, mutta hieman kauempaa katsoen mahdollista kuitenkin määritellä ”vain” jazz-rockiksi. MDK:ta sen sijaan on mahdotonta sovittaa tuohon tai oikeastaan mihinkään muuhunkaan aiemmin olemassa olleeseen lokeroon. MDK-levyllä eksentrinen visionääri, rumpali Christian Vander, joka sävelsi ensimmäistä kertaa kaiken musiikin yksinään, loi yhtyeensä kera aivan uuden tyylilajin. Myöhemmin tämä tyylisuuntaus sai jopa oman nimen ja tällä zeuhl-musiikilla (zeuhl = taivaallinen musiikki) on lukuisia soihdunkantajia ympäri maailmaa Suomi mukaan lukien.
Mikään ei kuitenkaan synny tyhjästä eikä niin käynyt tietenkään zeuhlinkaan kohdalla. Christian Vander ammensi edelleen voimakkaasti vaikutteita suurimmasta rakkaudestaan eli John Coltranen musiikista (Vanderin Coltrane-palvonta tuntuu välilllä lähes maaniselta), mutta myös entistä enemmän 1900-luvun taidemusiikista. Erityisesti Carl Orffin (1885-1982) sävellysten tyyli käyttää kuoroa yhdistettynä runsaaseen lyömäsoitin arsenaaliin sekä hänen tapansa käyttää toistoa musiikissaan esim. Carmina Buranassa (1937) kuuluu MDK:lla. Myös Igor Stravinskyn (1882-1971) vahvasti mekaanisen rytminen, ja rajua, suorastaan väkivaltaisen kuuloista, kuorolaulua sisältävä orkestraalinen baletti Les Noces (1923) tuntuu ilmeiseltä esikuvalta.
Vander kuitenkin moukaroi nämä vaikutteensa sähköisen ja äärimmäisen intensiivisesti soittavan ja laulavan 12 henkisen rock-bändinsä avulla aivan uuteen uskoon ja lopputuloksena oli jotain aivan ennen kuulematonta.
MDK:n musiikki kuulostaa alkukantaiselta, riisutulta ja suorastaan ritualistiselta. Samaan aikaan se on kuitenkin varsin monimutkaista etenkin rytmisesti ja hetkittäin puhallinsovituksineen suorastaan orkestraalista. MDK on myös suuren mittaluokan musiikkia. Kyseessä on massiivinen 38 minuuttinen kokonaisuus joka tosin on indeksoitu 7 lyhyempään osaan. Kolmannen ja neljännen osion välissä kuullaan lyhyt tauko vinyylinrajoituksista johtuen, mutta muuten kyseessä on saumattomasti ja täysin koherentisti etenevästä yhtenäisestä, lähes sinfonisesta, kokonaisuudesta.
Orkestraalista ja suureellista tunnelmaa sävellykseen tuovat osaltaan myös levyllä laulavat kahdeksan eri vokalistia. Christian Vanderilla itsellään on tärkeä rooli vokalistina levyllä kuten on myös ensi esiintymisensä Magman levyllä tekevällä laulajatar Stella Vanderilla. (Stella ja Christian olivat naimisissa tuohon aikaan ja vaikka avioliitto on sittemmin päättynyt yhteistyö jatkuu edelleen.) Vokalistien kuoromainen laulu joka usein toistaa jotain fraasia lukuisia kertoja on väkevää kuultavaa. Laulajien käsittämättömät kobaian-kielellä (Vanderin kehittämä oma ”kieli”) lausumat sanat ovat kuin loitsuja tai manauksia. Kaiken yllä leijuu jonkinlainen pahaenteisyyden tunne. Silti samaan aikaan tunnelma on myös jotenkin hengellinen. Ehkä MDK on jonkinlaista kosmista gospelia. Levittääkö se hyvän vai pahan sanomaa jää avoimeksi. Etenkin kun muistetaan ajoittain pintaan nousevat syytökset Vanderin ihailusta Adolf Hitleriä kohtaan…
Levyllä kuullaan valtava kirjo erilaista vokalisointia. Välillä vokalistit laulavat yhdessä kuoromaisesti, välillä soolona ja laulutyylin vaihdellessa oopperamaisesta tulkinnasta murahteluun ja demoniseen kiljuntaan asti. Christian Vander on itse vastuussa joistakin levyn oudoimmista laulukohdista joissa hän laulaa erittäin korkeassa rekisterissä. Ja tekee sen hyvin hallitusti ja taitavasti. MDK:n vokaalit saattavat olla herkälle kuuntelijalle ensimmäisillä kuuntelukerroilla suorastaan hätkähdyttävää ellei jopa pelottavaa kuultavaa. Ja tehokkaalta se kuulostaa minusta vielä kymmenien kuuntelukertojenkin jälkeen.
Toisen merkittävän debyytin albumilla Stella Vanderin ohella tekee basisti Jannick Top jonka aggressiivisesti muriseva ja virtuoosimainen bassonsoitto vie omalta osaltaan Magman musiikkia uudelle tasolle. Topin tanakka itsepintaisesti monimutkaisia fraaseja toistava bassottelu muodostuikin tärkeäksi tyylilliseksi elementiksi paitsi Magman tulevan musiikin, niin myös koko zeuhl -tyylisuuntauksen, kannalta.
A&M julkaisi levyn kansainvälisesti minkä myötä Magma sai aiempaa enemmän huomiota myös Ranskan ulkopuolella. Mm. Bill Bruford kohtasi Magman musiikin ensimmäistä kertaa noihin aikoihin ja kuvaili yhtyettä suoranaiseksi luonnonvoimaksi.
Magma saavutti kolmannella albumilla vihdoin todellisen potentiaalinsa. Mekanïk Destruktïw Kommandöh on eittämättä Magman merkittävin yksittäinen albumi ja samalla myös yksi koko progressiivisen rock -genren upeimmista ja ainutlaatuisimmista levyistä.
Parhaat biisit: ”Hortz Fur Dëhn Štekëhn Ẁešt”, ”Kobaïa Iss Dëh Hündïn”, ”Da Zeuhl Ẁortz Mëkanïk”, ”Kreühn Köhrmahn Ïss Dëh Hündin”
Arvosana: *****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Muut Magman studiolevyt on arvosteltu täällä >
Kappaleet
A-puoli
- ”Hortz Fur Dëhn Štekëhn Ẁešt” – 9:36
- ”Ïma Sürï Dondaï” – 4:30
- ”Kobaïa Iss Dëh Hündïn” – 3:34
B-puoli
- ”Da Zeuhl Ẁortz Mëkanïk” – 7:48
- ”Nëbëhr Gudahtt” – 6:02
- ”Mëkanïk Kömmandöh” – 4:10
- ”Kreühn Köhrmahn Ïss Dëh Hündin” – 3:13
Bändi:
Klaus Blasquiz: laulu, perkussiot Stella Vander: laulu Muriel Streisfield: laulu Evelyne Razymovski: laulu Michele Saulnier: laulu Doris Reinhardt: laulu René Garber: bassoklarinetti, laulu Teddy Lasry: vaskipuhaltimet, huilu Jean-Luc Manderlier: piano, urut Claude Olmos: kitara Jannick Top: basso Christian Vander: rummut, laulu, urut, perkussiot
Tuotanto: Giorgio Gomelsky
Levy-yhtiö: A&M
Muut levyarviot löydät täältä.
Pienemmät Purot 