Levyarvio: Comus – First Utterance (1971)

First Utterance on brittiläisen Comusin ensimmäinen studioalbumi. Comus sai alkunsa vuonna 1969 kahden kitaristin Roger Woottonin ja Glenn Goringin folk-duona. Yhtye paisui debyyttilevyyn mennessä kuusihenkiseksi kokoonpanoksi jossa oli mukana myös basisti, perkussionisti, viulisti, puhallinsoittaja ja naisvokalisti Bobbie Watson joka jakoi lauluosuudet Wootenin kanssa. Triviatietona mainittakoon että David Bowie oli varhainen Comus-fani joka kävi katsomassa usein yhtyeen keikkoja ja itseasiassa Comus soitti muutamalla keikalla myös Bowien lämppärinä. Ja ainakin Wootenin mukaan hoiti hommansa  liiankin tehokkaasti koska Bowie perui yhteiset jo sovitut keikat pelätessään jäävänsä Comusin varjoon…

Lokakuussa 1970 äänitetty ja helmikuussa 1971 julkaistu First Utterance sekoittelee riehakkaasti progressiivista rockia, psykedeliaa ja folkkia. Levyn musiikki on täynnä piinaavia viuluosuuksia, riitasointuisuutta ja alkukantaisen kuuloisia rytmejä jotka maalaavat kuvaa jonkinlaisista synkistä pakanariiteistä. Paketin kruunaa makaaberit, väkivaltaa, raiskauksia ja sähköshokkiterapiaa tihkuvat sanoitukset, jotka yhtyeen johtaja Roger Wootton karjuu omaperäisellä äänellään hieman lammasmaista vibraattoa usein käyttäen. Woottonin ääni muistuttaa jonkin verran Family -vokalisti Roger Chapmanin ääntä, mutta Wooten laulaa Chapmania korkeammalta ja käyttää välillä falsetti-ääntäkin. Kevyempiä ja kauniimpia sävyjä tarjoilee yhtyeen korkealta laulava naisvokalisti joka on pääosassa erityisesti kauniissa levyn pisimmässä, 12 minuuttisessa, ”The Herald” -kappaleessa, mutta tarjoaa Woottonille tehokasta taustatukea myös muissa kappaleissa.

comus

First Utterancella ei käytetä lainkaan varsinaista rumpusettiä vaan rytmisoittimina käytetään erillaisia käsirumpuja ja muita sekalaisia kilkuttimia. Sähköbasso antaa välillä tukea myös, mutta useat kappaleet kulkevat pitkiä pätkiä ilman sitä vain 6 ja 12 kielisten akustisten kitaroiden kuljettamana mikä paikoin tuo mieleen Genesiksen Trespass -levyn tunnelmat. Yleensä Comusin kitarat soivat kyllä likaisemmin ja kierommin kuin Genesiksen josta hyvänä esimerkkinä kolmannen kappaleeen ”Drip Dripin” intron riitasointuiset näppäilyt.

Levyn herkullisimpia kappaleita on maanisen raivokas aloituskappale ”Diana” käsirumpusooloineen sekä nopeatempoinen ja intensiivinen ”The Bite” jossa hirtetään kristittyjä Colin Pearsonin vinguttaessa viuluaan demonisesti kuin klassista musiikkikoulutustaustaansa uhmaten. 11 minuuttinen ”Drip Drip” on myös upea kaikessa tarkoituksellisessa rumuudessaan. Riitasointuisilla viiltävillä kitarsoinnuilla alkava kappale kasvaa eeppisen rujoksi väkivaltaballadiksi eroottisen kierteen sisältävästä murhasta synkän metsän siimeksessä:

I’ll be gentle I’ll be gentle
I’ll be gentle I’ll be gentle
I’ll be gentle I’ll be gentle I’ll be gentle I’ll be gentle
And not hurt you and not hurt you
And not hurt you na-na-na-na-na-na-na-na…

lupaa kertoja ”Drip Dripissä”, mutta kappale viiltää kyllä kuulijaa siinä missä lopulta veitsikin kohdettaan sanoituksen tarinassa. ”Drip Drip” on kappale jonka häiriintynyt musiikki tukee täydellisesti sanoituksia. Sama tosin pätee jossain määrin myös ”Song To Comusiin” joka alkaa leikkisästi pompahdellen, mutta muuttuu piinaavan synkäksi ja rujoksi musiikiksi joka  kertoo tarinan kreikkalaisesta mytologiasta peräisin olevasta irstaasta kohtuuttomuuden jumalasta Comuksesta ”leikkimässä” (lue: raiskaamassa) ihmisnaisen kanssa. Ei ole välttämättä sattumaa että levy  päättyy viimeisen kappaleen ”Prisoner” myötä toistuviin huutoihin INSANE INSANE INSANE…

First Utterance on äärimmäisen omaperäinen annos brutaalia akustista musiikkia jonka kaltaista ei aiemmin oltu kuultu. Levyn ehdoton tähti on todella antaumuksellisesti ja vimmaisen häiriintyneen kuuloisesti laulava Roger Wootton joka parhaimmillaan saa jopa Van Der Graaf Generatorin Peter Hammillin kuulostamaan lähes kesyltä.

comus2.jpgFirst Utterance enimmäkseen hämmensi harvat kuulijansa ilmestyttyään ja saatuaan myös huonot arvostelut musiikkilehdistössä levy myi lopulta vain noin 7000 kappaletta (no nykybändithän tappaisivat tuollaisista myyntiluvuista!). Kaupallisen menestyksen puutteen seurauksena Comus hajosi kohtuu pian First Utterancen julkaisun jälkeen. Hieman yllättäen muutamaa vuotta myöhemmin Richard Bransonin tuore levy-yhtiö Virgin kuitenkin osoitti kiinnostusta Comusin paluuseen ja bändi kasattiin uudestaan hieman uudenlaisella kokoonapanolla. Virginin vuonna 1974 julkaisema To Keep You Cryingin, oli edeltäjäänsä tyylillisesti huomattavasti kaupallisempi  ja kaikin puolin vaisumpi tapaus vaikkei suoranaisesti huono levy olekaan. Jos sitä vaan malttaa olla vertaamatta First Utteranceen. To Keep From Crying ei menestynyt lainkaan edeltäjäänsä paremmin ja oli myös taiteellisesti Wootton niin suuri pettymys että bändi ei enää nähnyt mahdollisuutta jatkamiseen.

Vuosikymmenien kuluessa First Utterancen maine ja arvostus kasvoi pikku hiljaa ja kulttimainetta nauttiva Comus teki lopulta vuonna 2008 paluun konserttilavoille ruotsalaisen Mellotronen Festivalin kutsumana. Tämän jälkeen yhtye keikkaili jonkin verran epäsäännölliseen tahtiin ja julkaisi vuonna 2012 muutaman mainion uuden biisin sisältäneen EP-levyn nimeltä ”Out Of Coma”. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan johtanut bändin kunnolliseen renessanssiin eikä muutamien EP-levyn jälkeen tehtyjen keikkojen lisäksi yhtyeestä ole juuri kuulunut mitään. Toivottavasti Comus heräisi koomasta vielä kertaalleen.

Parhaat biisit: ”Diana”, ”Drip Drip”, ”Song To Comus”, ”The Bite”

Arvosana: ****½

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet:

  1. ”Diana” – 4:37 (Colin Pearson)
  2. ”The Herald” – 12:15 (Andy Hellaby, Glen Goring, Roger Wootton)
  3. ”Drip Drip” – 10:56 (Wootton)
  4. ”Song to Comus” – 7:31 (Wootton)
  5. ”The Bite” – 5:27 (Wootton)
  6. ”Bitten” – 2:16 (Hellaby, Pearson)
  7. ”The Prisoner” – 6:15 (Wootton)

Bändi:

Roger Wootton: akustinen kitara, vokaalit Glenn Goring: akustiset kitarat, sähkökitara, käsirummut, taustavokaalit Andy Hellaby: bassot, taustavokaalit Colin Pearson: viulut Rob Young: huilu, oboe, käsirummut Bobbie Watson: vokaalit, perkussiot

Tuotanto: Barry Murray

Levy-yhtiö: Dawn


Muut levyarviot löydät täältä.

fb_cta

One thought on “Levyarvio: Comus – First Utterance (1971)

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: