How Are We Doing And Who Will Tell Us? on amerikkalaisen Jack O’ The Clockin toinen studioalbumi. Jack O’ The Clock on vuonna Damon Waitkus ja Nicci Reisnour 2007 perustama kokeellista rockia soittava yhtye joka sai alkunsa Waitkusin ja Reisnourin opiskeltua säveltämistä professori Fred Frithin johdolla Mill Collegessa Californiassa. Jack O’ The Clockin musiikissa onkin enemmän kuin häivähdys vaikutteita Frithin vanhasta 70-luvun avantprogebändistä Henry Cowsta.
Avant-proge -vaikutteet yhdistyvät tosin Jack O’ The Clockissa aina kiinnostavasti moniin muihin impulsseihin joista vähäisin ei ole amerikkalaisen folk-musiikin vaikutus. Reisnour myös totesi ennen bändin perustamista että Sufjan Stevensin (joka myös askartelee americana folkin liepeillä) kaltainen musiikki olisi ainoa pop-musiikin tyyli jota hän voisi kuvitella soittavansa. Waitkus totesi että good enough ja bändi oli perustettu. Henry Cow kohtaa Sufjan Stevensin ei olekaan ainakaan täysin harhaanjohtava kuvaus Jack O’ The Clockin musiikista.
Reisnour jäi pian ulos yhtyeestä (vierailee kuitenkin tälläkin levyllä soittamassa mm. harppua ja viinilaseja) ja multi-instrumentalisti Waitkus vakiintui bändin johtajaksi ja pääasialliseksi säveltäjäksi. Damon Watkins soittaa itse levyllä mm. pianoa, dulcimeria, akustista kitaraa, banjoa, harppua ja huilua. Waitkus myös toimii levyn laulajana. Hänen hieman outo nasaaliääni ei välttämättä ole kaikkien makuun, mutta minusta se on miellyttävää kuunneltavaa. Lisäksi bändin How Are We Doing And Who Will Tell Us? -ajan kokoonpanossa on mukana viulusti, puhellinsoittaja, basisti ja rumpali joista jokainen soittaa useampaa eri instrumenttia. Rikkaan äänimaailman täydentää neljä vierailevaa muusikkoa jotka soittavat mm. selloa, klarinettia, perkussioita ja viinilaseja.
Vuonna 2011 ilmestyneen How Are We Doing And Who Will Tell Us?:in sävellykset ovat varsin kompleksisia. Niissä ei juuri toisteta popmaisia rakenteita vaan kappaleet kehittyvät alituisesti ja vaikka musiikki on suurimmaksi osaksi suhteellisen leppoisaa ja jopa helposti kuunneltavaa sisältää se myös hetkittäin todella monimutkaisia soittosuorituksia. Sovitukset tarjoilevat myös jatkuvasti mukavia yllätyksiä.
Levyn pääosin akustinen instrumentaatio on herkullisen monipuolinen. Ainoat sähköiset instrumentit levyllä taitavat olla sähköbasso ja elektromekaaninen pianetti. Kappaleita saattaa kuljettaa vaikka marimba kuten yhdeksän minuuttisen aloitusraita ”Blue Tail Flyn” pitkässä minimalistisessa introssa. Räväkässä ”Schlitzie, Last of the Aztecs, Lodges an Objection in the Order of Thingsissä” upean kaoottisessa osuudessa taasen dulcimer kamppailee tilasta pianetin kanssa. Mieleenpainuva on myös ”Last Of The Blue Bloodsin” fagotti-revittely. Kuten on myös Ultima Thulen banjon näppäily yhdistettynä dulcimerin ja kellopelin kilkatukseen. Harvoin kuulee yhtä hienostuneita ”heinähattu”-tunnelmia kuin tuossa kappaleessa!
Levyn soundit ovat ilmavan erottelevat ja turhasta kompressiosta vapaat. Miksaus on myös huolellista ja antaa tasapainoisesti tilaa rikkaalle instrumentaatiolle ja bassot soivat tyydyttävän tuhdisti. Harvoin kuulee yhtä hienoa työtä ns. omakustannejulkaisulta. Myös tuotanto ja miksaus ovat monilahjakkaan Waitkusin työtä.
How Are We Doing And Who Will Tell Us? -levyn jälkeen Jack O’ The Clock on vuoteen 2018 julkaissut neljä muuta studiolevyä jotka ovat toinen toistaan hienompia. Näillä meriiteillä minun kirjoissani Jack O’ The Clock nousee parhaimmaksi progressivista musiikkia soittavaksi yhtyeeksi joka on perustettu viimeisen 15 vuoden aikana.
Parhaat biisit: ”Blue Tail Fly, ”Schlitzie, Last of the Aztecs”, ”Lodges an Objection in the Order of Things”, ”Last Of The Blue Bloods”, ”Back To The Swamp”
Arvosana: ****½
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet:
1. Blue Tail Fly (9:06)
2. Schlitzie/Last Of The Aztecs/Lodges An Objection/In The
Order Of Things (5:40)
3. Shrinking (5:47)
4. Deepwater Horizon Burning (1:13)
5. First Of The Year (9:59)
6. Manifesto (2:38)
7. Back To The Swamp (6:06)
8. Looking In (3:51)
9. Last Of The Blue Bloods (7:45)
10. Search (2:11)
11. Novaya Zemlya (4:16)
12. Ultima Thule (7:14)
Kokonaiskesto: 65:46
Bändi:
Damion Waitkus: vokaalit, perkussio, akustinen kitara, dulcimer, pianet, piano, huilu, teepannu, banjo, harppu, tuotanto & miksaus Emily Packard: viulu, baritoni viulu, alttoviulu, banjo, psalttari, saha Kate McLoughlin: vokaalit, huilu, fagotti Jason Hoopes: akustinen ja sähköinen basso, vokaalit, piano Jordan Glenn: kellopeli, harmonikka, marimba, vibraphone, log drum, rummut, kattilat ja pannut, perkussiot
Muut muusikot:
Marielle Jakobsons: waterphone (1) Jonathan Russell: klarinetti (3) Nicci Reisnour: harppu (9,12), viinilasit (9), melodica (12) Josh Packard: sello (11)
Levy-yhtiö: Omakustanne
Muut levyarviot löydät täältä.
Pienemmät Purot 
Vastaa