Yksi David Bowien tärkeimmistä luomiseen liittyneistä ominaisuuksista oli se, että taiteelliseen umpikujaan päätyessään hän pystyi heittämään tehdyn työn roskakoriin ja aloittamaan jotain tyystin erilaista. Vuonna 1993 julkaistu The Buddha Of Suburbia ja vuoden 1995 1. Outside olivat selviä merkkejä siitä, että Bowie oli palannut valtavirrasta erikoisemman musiikin tekijäksi. Haastatteluissa Bowie oli kertonut suunnittelevansa jatkoa 1. Outsiden tarinalle, mutta toisin kävi.
Outside-kiertueella Bowie oli kiertänyt Nine Inch Nailsin kanssa. Viisikymppisenä ”musiikin vanhempana valtiomiehenä” Bowie oli kiinnostunut tuoreesta musiikkiscenestä ja hän kehui avoimesti monia senhetkisiä musiikintekijöitä. On vaikea sanoa kuinka paljon jo parhaat päivänsä nähneen vanhan rokkarin osoittama mielenkiinto kiinnosti The Prodigyn ja Underworldin kaltaisia uusia artisteja tai heidän fanejaan, mutta ainakin Bowie osoitti olevansa ajan hermolla.
Bowie ryhtyi äänittämään uutta albumia New Yorkissa Philip Glassin omistamassa Looking Glass -studiossa tuottaja Mark Platin ja kitaristi Reeves Gabrelsin kanssa lähes välittömästi Outside-kiertueen päätyttyä syksyllä 1996. Tuolloin suunnitelmat 1. Outsiden jatko-osista oli hylätty ja Bowie heittäytyi drum’n’bassin, junglen, teknon ja muiden 1990-luvun lopun elektronisten musiikkityylien maailmaan. Musiikki äänitettiin kovalevylle, jolloin kappaleiden erilaisten rakenteiden kokeilu kävi helposti. Tuottajana toimineen Mark Platin mukaan tavoitteena oli muokata melusta musiikkia. Earthling onkin täynnä hälyääniä, vingahduksia ja kirskahduksia, jotka saavat levyn kuulostamaan levottomalta ja hyperaktiiviselta. Levyllä soittivat basisti Gail Ann Dorsey, rumpali Zachary Alford, kitaristi Reeves Gabrels sekä kosketinsoittaja Mike Garson, jotka olivat muodostaneet Bowien kiertuebändin. Osa oudoista äänistä oli peräisin sampleilta, osa Reeves Gabrelsin kitarasta.
Kun ”Little Wonder” alkaa, eivät säksätykset, vinkumiset ja levoton konebiitti lupaile erityisen miellyttävää kuuntelutuokiota. Bowien lakonisesti laulama melodia on lastenlaulumainen ja kuulemma seitsemästä kääpiöstä innoitusta saaneet sanoituksetkin tukevat outoa tunnelmaa. ”Little Wonder” on kuitenkin rakennettu hienosti ja kun aidot soittimet tulevat mukaan kertosäkeen kohdalla, muuttuu kappale melkoisesti. Kuusiminuuttinen albumiversio on tiettävästi lyhennetty selvästi pidemmästä alkuperäisestä versiosta, mutta mielestäni singlelle editoitu noin neliminuuttinen versio sisältää kaiken oleellisen tästä loppujen lopuksi varsin positiivisesta ja energisestä kappaleesta.
Pianisti Mike Garson ei pitänyt Earthling-albumista. Hänestä albumilla ei ollut riittävästi kunnon melodioita. Garsonin mielestä ”Looking For Satellites” oli albumin paras kappale ja kieltämättä tämän ¾-tahtilajissa keinahtelevan laulun melodiassa on jotain miellyttävästi rauhoittavaa. Platin mukaan ”Looking For Satellitesin” syntyyn vaikutti se, että hän oli suunnitellut tekevänsä ¾-tahtilajissa etenevää elektronicaa. Bowie ja Gabrels pitivät ideasta ja kehittelivät Platin demoon uuden sointukierron. Laulun sanoituksissa ei tunnu olevan mitään tolkkua ja ilmeisesti Bowie on vain laulanut peräjälkeen mieleensä juolahtaneita sanoja. Kaiken tämän joukossa kuullaan välillä Bowien käsiteltyä puhetta. Kappaleen lopussa on vielä omituinen kitarasoolo, jonka Gabrels soitti Bowien ohjeiden mukaisesti vain yhtä kieltä käyttäen ja tiettyjä säveliä vältellen.
Levoton ”Battle For Britain (The Letter)” on periaatteessa junglen ja jazzin sekoitus, jolla Bowie laulaa kaiken kolinan peittoon jäävää melodiaa. Idea kappaleen tyyliin tuli alunperin Mark Platilta, mutta hänen mukaansa Bowie ja Gabrels olivat pääasialliset säveltäjät. Kappaleen puolivälissä Mike Garson soittaa pianosoolon, johon on kuulemma otettu vaikutteita Igor Stravinskin musiikista. Lopputulos on hämmentävä.
“Seven Years In Tibet” on jälleen kappale, jonka säkeistö ja kertosäe on toteutettu täysin erityylisesti. Alussa kuullaan Gabrelsin kitaran vingahduksia ja laiskaa komppia naputtavaa rumpukonetta. Bowien ääntä on käsitelty, minkä vuoksi sanoitukset ”’Are you OK? / You’ve been shot in the head / and I’m holding your brains’ / the old woman said” kuulostavat ehkä vieläkin häiritsevämmiltä. Laulumelodiassa tuntuu olevan hienoisia muistumia Scary Monsters (And Super-Creeps) -albumin ”It’s No Game (Part 2)”:sta. Kertosäkeissä mukaan tulevat aidot rummut ja Gabrels hakkaa kitarastaan raskaita sointuja. Mike Garsonin Farfisa-urkusoolo on tyylikäs ja miellyttävä yllätys kappaleen äänimaisemassa. ”Seven Years In Tibetistä” julkaistiin singlellä myös mandariinikiinaksi laulettu versio ja osaksi Kiinaa palanneessa Hong Kongissa kappale oli suosittu. Bowien poliittiset kannanotot olivat vuosien varrella herättäneet lähinnä myötähäpeää tai hämmästelyä, mutta tällä kerralla hän onnistui asiansa julkituonnissa.
Lue myös:
- Review: Sonata Islands Kommandoh – Quasar Burning Bright (2020)
- Levyarvio: David Sylvian & Robert Fripp – The First Day (1993)
- Review: Present – This Is NOT The End (2024)
- Review: Jethro Tull – Thick As A Brick (1972)
- Levyarvio: Present – This Is NOT The End (2024)
- Review: Jakko M Jakszyk – Secrets & Lies (2020)
Earthlingilta julkaistiin useita kappaleita singleinä. Myös energinen “Dead Man Walking” oli yksi singlejulkaisuista. ”Dead Man Walkingin” tausta muuttuu vähitellen ohjelmoidusta oikeilla soittimilla soitetuksi. Mark Platin mukaan kappaleen miksaaminen vei aikaa, mutta lopputulos toimii hienosti. Tarttuva kertosäe kruunaa kappaleen. Pienillä tuotannollisilla muutoksilla ”Dead Man Walking” olisi sopinut loistavasti neljä vuotta aikaisemmin julkaistulle Black Tie White Noiselle ja se muistuttaakin hämärästi tuon albumin bonuskappaletta ”Lucy Can’t Dance”.
Jo vuoden 1996 puolella julkaistu “Telling Lies” antoi esimakua uudesta albumista. Earthlingiin yhdistetty drum’n’bass -leima on luultavasti peräisin lähinnä tästä jo keväällä 1996 äänitetystä ja ennen albumin julkaisua julkaistusta kappaleesta. Tämä levoton kappale on melodisesti melko vaatimaton. Bowie osoitti tämän kappaleen kohdalla seuraavansa aikaansa muunkin kuin vain musiikin osalta – ”Telling Lies” oli ensimmäisiä tunnetumman artistin kappaleita, joita saattoi ladata tuolloin vielä lapsenkengissään olleesta internetistä. Puhelinmodeemin kautta lataamiseen saattoi kulua useita tunteja, nopeimmat yhteydet kun taisivat noihin aikoihin olla vain muutaman kilotavun verran sekunnissa…
Sessioiden loppupuolella äänitetty, lähinnä biitin varassa kulkeva “The Last Thing You Should Do” on jälleen sekavampi kooste erilaisia elementtejä. David Buckleyn kirjassa kappaleen sanoitusten kerrotaan olevan ”verevä tarina AIDSin jälkeisestä konservatismista/katumuksesta”. Jos tuo todellakin oli ”The Last Thing You Should Don” sanoma, niin se tuntuu hukkuvan johonkin kaiken kaaoksen joukkoon.
Myös singlenä julkaistu “I’m Afraid Of Americans” etenee jyräävän riffin varassa. Kappale julkaistiin Yhdysvalloissa singlenä, jolle Nine Inch Nailsin Trent Reznor oli miksannut kuusi erilaista versiota. Vaikka tämä Bowien ja Brian Enon alunperin 1. Outsidelle säveltämä kappale oli jo ennestäänkin vahvatunnelmainen, on varsinkin ”I’m Afraid Of Americans (Nine Inch Nails V1 Mix)” vielä pykälän verran vainoharhaisempi ja ahdistavampi. Alkuperäinen versio päätyi Showgirls-elokuvan soundtrackille.
Tiettävästi sessioiden ensimmäisenä kappaleena äänitetty “Law (Earthlings On Fire)” kuulostaa lähinnä mantralta, jota Bowie hokee tasaisen biitin päälle. Nyttemmin olen alkanut löytää kappaleesta jotain samankaltaista kuin Bowien Adrian Belew’n Young Lions -albumille kirjoittamassa ”Pretty Pink Rosessa”.”Law (Earthling On Fire)” on mukavan helppo ja tarttuva kappale albumin päätösraidaksi – ainakin minut se sai positiiviselle tuulelle.
Albumin sessioissa äänitettiin muutakin kuin Earthlingille päätyneet kappaleet. Tin Machinen ohjelmistosta kokeiltiin ainakin kappaleita ”Baby Universal” ja ”I Can’t Read”, joista jälkimmäinen päätyi myöhemmin The Ice Storm -elokuvan soundtrackille ja julkaistiin singlenäkin. Reeves Gabrels on kertonut, että näiden kahden kappaleen piti tulla Earthlingille, mutta hänen ehdotuksestaan niiden tilalle otettiinkin ”The Last Thing You Should Do”.
Vaikka Earthlingia pidetäänkin levynä, jolla Bowie koetti hypätä junglen, drum’n’bassin ja muiden 1990-luvun loppupuolen dancescenen tyylien maailmaan, ei asia lopultakaan ole aivan näin yksinkertainen. Tuoreet musiikkityylit ja niiden biitti kyllä kuuluvat Earthlingilla, mutta mukana on myös roima annos Bowielle tyypillistä melodisuutta. Levyltä löytyy myös rutkasti kokeiluja sekä musiikillista monipuolisuutta.
Bowie oli saanut tammikuussa 1997 huomattavasti mediajulkisuutta 50-vuotissyntymäpäivänsä johdosta. Earthling julkaistiin helmikuun alussa ja se nousikin yllättävän korkealle eri maiden albumilistoilla. Britanniassa sijoitus oli kuudes, Suomessa 12. ja päätyipä levy Yhdysvalloissakin sijalle 39. Varsinaiset myyntiluvut eivät silti olleet erityisen suuria, eivätkä singletkään mitään isoja menestyksiä olleet. Bowie oli joka tapauksessa näyttänyt viiden Tin Machinea seuranneen vuoden aikana julkaistuilla neljällä albumilla, että hän pystyi edelleen tekemään odottamattomia liikkeitä musiikissaan.
Kirjoittaja: HEIKKI HEINO
Lue myös: David Bowie – Station To Station (1976)
Tuottaja: David Bowie, Reeves Gabrels, Mark Plati
Levy-yhtiö: Arista, BMG, RCA, Virgin
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti