Levyarvostelu: Sunday All Over the World – Kneeling At The Shrine (1991)

Kneeling At The Shrine on Sunday All Over The Worldin debyyttialbumi.

Satunnaisemmin musiikkimaailmaa seuraava saattaa tuntea Robert Frippin ja Toyah Wilcoxin hieman hupsuna senioriparina Sunday Lunch YouTube-sarjasta jossa he coveroivat rennolla ja leikkisällä otteella rock-klassikoita. 

Hieman tarkemmin musiikkinsa tunteva kuitenkin tietää, että Robert Fripp (s.1946) on yksi legendaarisen King Crimsonin perustajajäsenistä ja kitaravirtuoosi joka on soittanut mm. David Bowien, Peter Gabrielin, Brian Enon ja David Sylvianin kaltaisten omalaatuisten artistien rinnalla.

Toyah Wilcox (s. 1958) puolestaan aloitti musiikkiuransa 70-luvun lopulla itsensä mukaan nimetyn Toyah -bändin keulakuvana. Toyah soitti energistä post-punkin ja taidepopin välimaastoon jäävää musiikkia. Bändi Toyah hajosi vuonna 1983 minkä jälkeen Toyah Wilcox käynnisti soolouran. Hieman hämmentävästi käyttäen vain etunimeään mikä aiheuttaa helposti sekaannuksen aiemman bändin kanssa. Toyah Wilcox on 80-luvun alusta alkaen  tehnyt monipuolisesti myös näyttelijän töitä. Lähinnä Britti-tv:ssä ja teattereissa.

Fripp ja Toyah menivät naimisiin vuonna 1986 Frippin 40-vuotispäivänä. Vuonna 1988 siihen asti lähinnä erikseen työskennellyt pariskunta perusti Fripp Fripp nimisen yhtyeen tehden lyhyen kiertueen. Hieman myöhemmin nimeksi vaihtui Sunday All Over The World. Rytmiryhmäksi yhtyeeseen valikoitui Chapman Stickia soittava Trey Gunn ja rumpali Paul Beavis.

Gunn oli päätynyt Frippin piireihin hänen opiskellessaan jonkin aikaa maestron omalaatuisessa kitarakoulussa Guitar Craftissa. Gunnista tuli pitkäksi aikaa eräänlainen Frippin oikea käsi ja he soittivat yhdessä useissa eri projekteissa ja lopulta myös uudelleen kootussa King Crimsonissa. 

Beavis puolestaan oli soittanut Frippin kanssa yhdessä entisen The Police -kitaristi Andy Summersin kanssa tehdyllä levyllä Bewitched (1984). Ennen Sunday All Over The Worldin debyyttiä Gunn ja Beavis ehtivät soittaa myös Toyahin soololevyllä Ophelia’s Shadow joka ilmestyi vain kaksi kuukautta aiemmin. Myös  Fripp soittaa kitaraa ilman krediittiä tuolla levyllä muutamassa kappaleessa. Ophelia’s Shadow ja Kneeling At The Shrine ovatkin tyylillisesti jossain määrin sisarlevyjä. Ensin mainittu kallistuu enemmän popin suuntaan ja jälkimmäinen puolestaan kuulostaa enemmän progelta.

Kneeling At The Shrine koostuu 11 pääosin pop-mittakaavaa (3-5 min.) kunnioittavasta biiseistä jotka ovat merkitty demokraattisesti koko kvartetin nimiin. Poikkeuksen molempiin näihin seikkoihin tekeelevyn päättävä melkein kahdeksan minuuttinen ”Freedom” josta kreditoidaan vain Frippiä ja Toyahia. Melko minimalistinen ja paljon toistoa sisältävä suorastaan hypnoottinen raita edustaakin levyn kokeellisinta antia. Musiikin tyyliä voisi kuvailla taiderockiksi punkin särmällä ja progressiivisen rockin tekniikalla maustettuna.

Lue myös: Levyarvio: Robert Fripp – Exposure (1979)

Kneeling At The Shrinen aloittava nimiraita ”Sunday All Over the World” kiteyttää suht hyvin koko levyn tyylin. Biisin käynnistävä syklisesti kiertävä sähkökitarakuvio vie ajatuksia välittömästi King Crimsonin kasaritrilogian suuntaan. Toyahin teatraalisesti irrottelevat vokaalit kuljettavat tunnelman pian kuitenkin aivan eri suuntaan. Matalalta ja vakavammin kuuloisesti laulaessaan Toyah kuulostaa lähes Dagmar Krauselta, mutta korkammalta ja riehakkaammin itseään ilmaisten mieleen nousee taidepopin kuningar Kate Bush. Tämä herättääkin välillä levyä kuunnellessa kysymyksen; miltä olisi kuulostanut jos Bush olisi laulanut 80-luvun King Crimsonissa? Ehkä suurin piirtein tältä. 

Beavis ei ole mikään Bill Bruford, mutta hänen riehakkaan energinen työskentely etenkin rumpusettinsä pelleillä varmistaa nimibiisissä sen ettei homma jää pelkäksi tasaiseksi rytmin ylläpitämiseksi. Gunnin eläväisesti sykkivissä Stickillä soitetuissa bassokuvioissa on häivähdys Tony Leviniä, mutta miehen oma tyyli on selvästi jo kehittymässä. Gunn ei myöskään ole yhtä melodinen soittaja kuin Levin vaan hänen tyylissään on frippmäistä kulmikkuutta. Frippin ihastuttava mekaaninen sähkökitaratikkaus on yksi levyn peruselementtejä, mutta aina hetkittäin Frippin käsistä irtoaa myös räjähtäviä sähkökitarasooloja. Näin myös nimibiisissä. Onkin aika muikeaa kuulla Frippiä pitkästä aikaa kunnon rock-moodissa ilman muita kitaristeja jolloin maestron soitolle jää reilusti tilaa.

Nimibiisin ohella muita varsin tasavahvan levyn kohokohtia ovat ”Kneeling At The Shrine”, ”Strange Girls”, ”If I Were A Man” ja jo aiemmin mainittu ”Freedom”.

”Kneeling At The Shrinea” kannattelee aivan mahtava pomppiva bassokuvio jonka yllä Frippin sähkökitara ujeltaa vienosti ja tyylikkäästi. Toyahin vokaalisuoritus on monipuolinen ja hänen äänensä nousee välillä innostavasti suorastaan stratosfäärisiin korkeuksiin.

Räväkkä ja päällekäyvä ”Strange Girls” alkaa jännittävällä hyppivällä tremolomaisella sähkökitaraosiolla joka saa Frippin kitaran kuulostamaan kuin mielipuoliselta psykedeeliseltä banjolta. Myöhemmin kuullaan myös todella päräyttävä lyhyt soolo samalla soundilla. Tästä nousee mielleyhtymä 70-luvun alkuun asti levylle Islands ja kappaleeseen ”Sailor’s Tale” vaikka ”Strange Girls” on toki muuten täysin erilaista musiikkia. Gunnin nuljahteleva bassosoundi biisissä tuo mieleen Mick Karnin. Toyahin sanoituksissa on kipakka feministinen sivumaku ja ylipäätänsä levyn sanoituksien yleinen teema tuntuu olevan tahto elää omaa elämäänsä auktoriteeteista ja normeista vapaana.

Lue myös

Keikoilla Sunday All Over The World soitti runsaasti myös biisejä jotka eivät mahtuneet Kneeling At The Shrinelle. Trey Gunn onkin kertonut, että bändillä oli kasassa tarpeeksi materiaalia toista levyä varten ja ilmeisesti osa biiseistä ehdittiin jopa äänittää. Kneeling At The Shrinen menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi ja yhtye lopetti toimintansa pian albumin ilmestymisen jälkeen. 

Sunday All Over The Worldin jälkeen Toyah jatkoi soolouraansa, Beavis palasi sessiorumpalin hommiin. Fripp ja Gunn puolestaan soittivat yhdessä kokeellisessa kitarakvintetissä Robert Fripp String Quintet (joka synnytti myöhemmin California Guitar Trion) ja kiersivät David Sylvianin kanssa joka puolestaan johti lopulta Sylvian & Fripp -projektiin ja hienoon studiolevyyn The First Day (1993). Vuonna 1994 Gunn oli mukana kun Fripp käynnisti King Crimsonin uudelleen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kneeling At The Shrinea voidaankin pitää The First Dayn ohella tärkeänä tyylillisenä siltana King Crimsonin 80-luvun trilogiasta 90-luvun uudistuneeseen bändiin.

Kneeling At The Shrine on jäänyt harmillisen vähälle huomiolle. Tämä on sääli sillä varmasti suurelle osalle Crimsonin faneista levy maistuisi oikein mainiosti. Toisaalta myös rokkia vierastamattomat Kate Bush -fanit luultavasti nauttisivat levystä myös.

Parhaat biisit: “Sunday All Over The World”, “Kneeling At The Shrine”, “Strange Girls”, ”If I Were A Man, “Freedom.”

Rating: 4.5 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Lue myös: Levyarvio: King Crimson – Discipline (1981)

Kappaleet

  1. ”Sunday All Over the World” 4:06
  2. ”Blood Bruise Tattoo” 2:54
  3. ”Kneeling at the Shrine” 5:00
  4. ”Don’t Take It Away” 2:30
  5. ”Transient Joy” 4:18
  6. ”Open Air” 3:36
  7. ”Strange Girls” 3:12
  8. ”If I Were a Man” 3:11
  9. ”Answered with a Smile” 3:08
  10. ”Storm Angel” 3:29
  11. ”Freedom” 7:57 

Toyah Willcox: vokaalit Robert Fripp: kitarat Trey Gunn: Chapman Stick, taustavokaalit Paul Beavis: rummut, perkussiot

Tuottaja: Sunday All Over The World
Levy-yhtiö: E.G.

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑