Levyarvio: Monika Roscher Bigband – Witchy Activities And The Maple Death (2023)

Witchy Activities And The Maple Death on Monika Roscher Bigbandin kolmas studioalbumi. 

Saksalainen Monika Roscher opiskeli Münchenin musiikkikorkeakoulussa jazzkitaran soittoa ja säveltämistä. Hän perusti Monika Roscher Bigbandin osana lopputyötään vuonna 2012. Yhtye julkaisi ensimmäisen levynsä Failure in Wonderland jo samana vuonna. Monika Roscher Bigband rakentui, kuten nimestäkin voi päätellä, suuren big band -tyylisen kokoonpanon varaan. Yhtye ei kuitenkaan soittanut tyypillistä big band jazzia vaan Roscher haki sävellyksiinsä vaikutteita jazzin ohella monesta eri suunnasta. Hänen musiikissaan on selviä vaikutteita paitsi jazzin monista eri tyylilajeista ja progressiivisesta rockista niin myös popista ja elektronicasta. Lopputulos kuulostaa usein, jos ei suorastaan avantgardistiselta, niin ainakin suht futuristiselta. Mistään eilispäivän pappajazzista ei todellakaan ole kyse.

Witchy Activities And The Maple Deathin ja yhtyeen edellisen levyn Of Monsters and Birds välissä kului peräti seitsemän vuotta. Välivuosina Roscher on säveltänyt paljon musiikkia erilaisiin teatteriproduktioihin ja toiminut vierailevana sävellyksen professorina Osnabrückin ammattikorkeakoulun musiikki-instituutissa.

Monika Roscher. Kuva: Emanuel Klempa

Kokoonpano on jälleen massiivinen tällä kolmannella levyllä. Mukana on parikymmentä muusikkoa ja Roscherin sähkökitaran rinnalla kuullaan erityisesti runsaasti puhaltimia pasuunasta huiluihin ja erilaisiin saksofoneihin. Erilaiset elektroniset säkätykset ja sekvenssoinnit tuovat mukanaan modernia otetta. Witchy Activities And The Maple Deathin sointi on välillä elokuvamaisen orkestraalinen. Tunnelma on usein uhkaava ellei jopa painostava. Synkäksi en silti Roscherin musiikkia kutsuisi, mutta tummasävyistä ja melko raskassoutuista se on. Sävellysten teemoja jaetaan mukavan monipuolisesti eri instrumenteille, mutta etenkin puhaltimet saavat runsaasti tilaa. Sooloja kuullaan siellä täällä, mutta pääosin kyse on kuitenkin tiukasta yhteissoitosta. Vaikka musiikissa on jazz-sävyjä tuntuu kappaleet pääosin varsin tiukasti sävelletyltä ja improvisaatiota kuullaan vain harvakseltaan siellä täällä.

Lue myös: Levyarvio: PoiL/Ueda – s/t (2023)

Levy käynnistyy sen ehkäpä hienoimmalla sävellyksellä, yhdeksän minuuttisella, ”8 Prinzessinnenilla”. Kappale alkaa uhkaavasti iskevillä stacatto-rytmeillä jotka tuovat hetkeksi mieleen Gustav Holstin sävellyksen ”Mars, sodan tuoja” hänen kuuluisasta orkesterisarjastaan ”Planeetat”. Rytmikkään intron jälkeen seuraa pieni taidepaussi minkä jälkeen leikkisästi säkättävät sekvensserit saattelevat mukaan Rorscherin vahvasti elektronisesti käsitellyt vokaalit. Pian rytminen myllytys jatkuu ja kappaletta kuljettaa enemmän tai vähemmän loppuun asti morsekoodimaisesti nakuttavat rytmit (mukana myös herkullisia polyrytmisia jaksoja), terävästi siellä täällä iskevät puhaltimet ja Rorscherin robottimaiset vokaalit. Onneksi laulusta kuoritaan silloin tällöin suurin osa efekteistä mikä tuo kokonaisuuteen eloa ja vaihtelevuutta. Saksankielisestä kappaleen nimestä huolimatta Rorscher laulaa englanniksi ja sama toistuu myös muissa biiseissä. Puolivälissä sävellystä kuullaan komeasti pärisevä soolo baritonisaksofonilla ja myöhemmin sooloillaan tehokkaasti myös pasuunalla.

Eight princesses lost control
felt like gods
oh how they glowed
keep on feeding the black hole
entropy has grown

Seuraavana vuorossa oleva ”Firebird” on hieman rennompi kappale. Maukkaasti sahaavan selloriffin ja kepeän kosketinsoitin ostinaton myötä alkava ”Firebird” sisältää uljaan uhkaavan puhallinsoitin teeman ja esittelee miellyttävästiRoscherin luonnollisen lauluäänen riisuen sen efekteistä. Ainakin enimmäkseen. Ja nyt laulussa voi kuulla aavistuksen saksalaista aksenttia mikä on pelkästään viehättävää. Tämä tuo mieleeni mieleen Dagmar Krausen, ehkä myös koska kappaleen tyylissä on aavistus kabaree-tunnelmaa, mutta yleisesti ottaen Roscher ääni kuulostaa enemmän Björkiltä.  Roscherin ääni on kuitenkin tavanomaisempi kuin kummallakaan esiin nostamallani verrokilla. Kaunis ja riittävän vakuuttava, mutta ehkä levyn laulumelodiat eivät kuitenkaan ole sen vahvinta antia.

Levyn kolmas sävellys on upea, melkein 13 minuuttia kestävä, kuusiosainen suite ”Witches Brew”. Nimen voisi ajatella olevan viittaus Miles Davisin uraauurtavaan jazz-rock levyyn Bitches Brew, mutta enemmän kappale tuo mieleeni Frank Zappan suurille kokoonpanoille sävelletyt teokset 70-luvun alusta. Kaikki on kuitenkin taivutettu väkevästi Roscherin itsensä näköiseksi. Ja Roscherin tyyliä tuntuu määrittelevän tällä hetkellä pitkälti mekaanisesti päälle vyöryvät epäsäännöllisissä tahtilajeissa kulkevat rytmit. Mukaan on ujutettu myös mainioita lähi-idän suuntaan kumartavia puhallinsoitinosuuksia jotka myös omalta osaltaan erottaa teosta niin Davisista kuin Zappasta. Kaiken raivoisan myllerryksen sekaan on maltettu jättää myös kevyt lyyrinen jakso joka alkaa huilusoololla ja päättyy vaeltelevaan pianon soittoon. Viimeiset viisi minuuttia tuutataan sitten taas rytmikkäästi välillä tosin touhua äkkiväärästi katkoen. Lopussa musiikki pauhuaa vimmaisesti ja massiivisesti tuoden minulle hetkittäin mieleen King Crimsonin hullut sirkustunnelmat Lizardilla.  ”Witches Brew” on komeaa suuren mittakaavan progressiivisa matikka-jazzia!

Neljäs kappale ”Creatures Of Dawn” sisältää komeaa kontrabasson soittoa yhdistettynä elektronisen kuuloisiin moderneihin rytmeihin. Jotka JÄLLEEN iskevät varsin terävästi. ”Creatures Of Dawn” on ehkä levyn jazzahtavinta antia ja tuntuu että siinä on keskimääräistä enemmän myös improvisoituja hetkiä.

Lue myös

”Creatures Of Dawnin” jälkeen ollaan suurin piirtein puolessa välissä ja tuntuu että levy ottaa tässä kohtaa hieman laulupainotteisemman suunnan. Roscher vokaalit nousevat keskeisempään rooliin (eikä niitä efektoida enää niin paljon) eikä sovitukset ole enää aivan yhtä koukeroisia vaan sävellyksiä voisi kutsua jopa ”laulumaisiksi”. Ainakin itse koen että levyn ensimmäinen puolisko on toista selvästi vahvempi. Ei niin että levyn jälkimmäisessä puoliskossa varsinaisesti mitään vikaa olisi ja kappaleissa on edelleen upeita yksittäisiä jaksoja, mutta se ei vaan onnistu enää oikein yllättämään upean alkupuoliskon lailla. 

Tosin ”A Taste Of The Apocalypse” on kyllä varsin jännittävä yhdistelmä väkeviä sähkökitaroita ja moderniin rytmimaailmaan pakotettua swingiä (mutta ei pelkoa; tämä ei silti onneksi kuulosta Diablo Swing Orchestralta!). Biisissä on jopa melko tarttuva kertosäe! Jos levyltä olisi julkaistu sinkku sen olisi ehdottomasti kannattanut olla ”A Taste Of The Apocalypse”. 

64 minuuttinen albumi tuntuu joka tapauksessa hieman ylipitkältä. Pieni tiivistäminen olisi tehnyt levylle hyvää. Itse olisin voinut luopua ainakin biisistä ”The Leading Expert Of Loneliness” joka jää suht yhdentekeväksi.

Ylipituudestaan huolimatta laaja-alaisesti eri genrejen suuntaan kurkotteleva Witchy Activities And The Maple Death on kunnioitettava saavutus ja ehdottomasti vahvin Monika Roscher Bigbandin levy toistaiseksi. Vaikka Roscher musiikki on rakennettu monista sinänsä hyvin tutuista aineksista tuntuu silti että tässä ollaan jonkin aivan uuden äärellä. Tuntuu hämmästyttävältä että näin kaukana valtavirrasta liikkuvaa musiikkia on mahdollista tehdä näin isolla kokoonpanolla vuonna 2023. Monika Roscher on tehnyt mahdottomasta mahdollista ja toivon todella että hän tekee niin vielä monta kertaa tulevaisuudessakin.

Parhaat biisit: ”8 Prinzessinnen”, ”Firebird”, ”Witches Brew”, ”A Taste Of The Apocalypse”

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Rating: 4.5 out of 5.
Lue myös: Levyarvio: Mary Halvorson – Amaryllis (2022)

Kappaleet

  1. 8 Prinzessinnen (9:04)
  2. Firebird (4:53)
  3. Witches Brew: The Summoning (3:09)/Moon Is Melting (1:37)/The Brew (0:18)/ The Woods (3:07)/ Dance Of The Sleepy Spirits (1:51)/ Return Of The Witches (2:30),
  4. Creatures Of Dawn (7:32)
  5. Queen Of Spades (4:29)
  6. Starlight Nightcrash (5:23)
  7. A Taste Of The Apocalypse (5:21)
  8. The Leading Expert Of Loneliness (4:05)
  9. Direct Connection (6:12)
  10. Unbewegte Sternenmeere (4:46)

Muusikot

Felix Blum: trumpetti Angela Avetisyan: trumpetti Vincent Eberle: trumpetti John-Dennis Renken: trumpetti Felix Ecke: trumpetti Alistair Duncan: pasuuna Christoph Müller: pasuuna Christine Müller: pasuuna Jakob Grimm: pasuuna Lukas Bamesreiter: pasuuna Julian Schunter: alttohuilu Steffen Dix: altto/sopraano Jan Kiesewetter: alttosaksofoni, sopraanosaksofoni Jasmin Gundermann: tenorisaksofoni, huilu, didgeridoo Michael Schreiber: tenorisaksofoni, huilu, didgeridoo Sebastian Nagler: baritonsaksofoni, bassoklarinetti Heiko Liszta: baritonsaksofoni, bassoklarinetti Hannes Dieterle: elektroniikka Tahpir: elektroniikka Alex Vičar: elektroniikka Tom Friedrich: rummut Ferdinand Roscher: bassokitara Josef Reßle: piano Monika Roscher: kitara, laulu

Tuottaja: Monika Roscher & Tahp
Levy-yhtiö: Zenna Records

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑