Harva artisti on pystynyt tekemään musiikkia Kate Bushin tapaan. Heti ensimmäisestä albumista lähtien hänen levyillään kuultiin ainoastaan hänen itsensä tekemiä kappaleita, parin ensimmäisen albumin jälkeen hän alkoi myös tuottaa albumeitaan, eikä hän koskaan hypännyt mukaan albumi-kiertue-albumi -oravanpyörään. Lisäksi Kate oli saanut parin ensimmäisen albumin jälkeen levy-yhtiö EMI:ltä käytännössä vapaat kädet musiikkinsa tekemisen suhteen. Siksi ei ollut mitenkään erityisen outoa, että menestyslevy Hounds Of Lovea seurannutta kuudetta studioalbumia saatiin odottaa neljä vuotta. Eihän neljän vuoden tauko albumien välillä tunnu nykyään mitenkään erikoiselta, mutta 1980-luvulla artistit tuntuivat julkaisevan albumin lähes vuosittain. Ei Katekaan ihan pelkkää hiljaiseloa viettänyt. Vuonna 1986 hän duetoi Peter Gabrielin kanssa kappaleen ”Don’t Give Up” tämän So-albumilla. Lisäksi hänen siihenastisesta tuotannostaan julkaistiin kokoelmalevy The Whole Story, jolla kuultiin singlenäkin julkaistu uusi kappale ”Experiment IV”.
Kate Bushin musiikki oli muuttunut albumi albumilta, eikä kehitys tietenkään loppunut Hounds Of Loveen. Vaikka The Sensual Worldilla kuullaan edelleen Fairlightilla tehtyjä ääniä, kuulostaa levy silti soundeiltaan huomattavasti luonnollisemmalta tai ”orgaanisemmalta” kuin pari edellistä albumia. Kate itse sanoi The Sensual Worldin olevan hänen rehellisin ja henkilökohtaisin levynsä.
Albumi alkaa pehmeän viettelevällä “The Sensual Worldilla”. Kate oli säveltänyt musiikin ja huomasi James Joycen Odysseus-romaanin kolmannen osan, ilman välimerkkejä kirjoitetun Molly Bloomin yksinpuhelun loppuosan sopivan musiikkiin. Joycen perikunnalta ei liiennyt lupaa tekstin suoraan lainaamiseen, joten Kate kirjoitti sen pohjalta oman versionsa tuosta varsin sensuellista tekstistä. ”Mmm, yes”, kuiskii Kate useita kertoja ja saa kappaleen tuntumaan todella aistilliselta. Kappaleen perkussioissa tuntuu olevan jotain samankaltaista ”Hounds Of Loven” kanssa, mutta Davy Spillanen soittamat irlantilaiset säkkipillit (uilleann pipes) ja John Sheahanin viulu antavat sille aivan toisenlaisen, hienosti kelttiläistyylisen sävyn.
”The Sensual World” julkaistiin albumin ensimmäisenä singlenä. Maksi- ja cd-singlellä kappaleesta kuultiin myös instrumentaaliversio. Kun Kate vuonna 2011 julkaisi uusia versioita vanhoista kappaleistaan albumilla Director’s Cut, oli hän saanut luvan käyttää Joycen tekstiä. Uuden version nimeksi tuli ”Flower Of The Mountain”.
Huomattavasti energisempi “Love And Anger” tuo ainakin minulle mieleen ”The Big Skyn” Hounds Of Lovelta. Stuart Elliotin rummut, John Giblinin basso ja David Gilmourin kitara saavat kappaleen rokkaamaan yllättävänkin intensiivisesti. Katekin käyttää ”Love And Angerilla” ääntään monipuolisesti, välillä pehmeästi, välillä lähes aggressiivisesti.
“The Fog” rauhoittaa levyn tunnelmaa. Nigel Kennedyn viulu on vahvasti esillä tällä kappaleella, joka tuntuu vievän levyn ilmapiirin jonnekin ”Mother Stands For Comfortin”– siis jälleen Hounds Of Loven – maisemiin. ”The Fog” on toteutettu hienosti ja sille on saatu kauniin utuinen tunnelma, mutta valitettavasti kappale tuntuu loppuvan ennen aikojaan.
Rauhallisesti alkava “Reaching Out” kehittyy tyylikkäästi. Kappaleen kertosäe nostaa tunnelmaa ja luultavasti joku Whitney Houstonin tai Mariah Careyn kaltainen diiva olisi saanut ”Reaching Outin” esittämällä yhden hitin lisää. Rauhallisten säkeistöjen ja suuremmalla intensiviteetillä esitettyjen kertosäkeiden välinen dynamiikka on toteutettu hienosti, mutta silti ”Reaching Outilta” tuntuu puuttuvan jotain sellaista, joka tekisi siitä vahvemman kuuloisen kappaleen. Ehkä se ei vastaa mielikuvaani Katen musiikista ja siksi se herättää minussa poikkeuksellisen ajatuksen – millaisiin korkeuksiin ulkopuolinen tuottaja olisi saanut nostettua tämän kappaleen?
Lue myös:
- Levyarvio: Anekdoten – Vemod (1993)
- Review: Sonata Islands Kommandoh – Quasar Burning Bright (2020)
- Levyarvio: David Sylvian & Robert Fripp – The First Day (1993)
- Review: Present – This Is NOT The End (2024)
- Review: Jethro Tull – Thick As A Brick (1972)
- Levyarvio: Present – This Is NOT The End (2024)
The Dreamingilla ja Hounds Of Lovella Fairlightilla luodut oudot äänet olivat tärkeä osa musiikin luonnetta. Neljän ensimmäisen kappaleen perusteella The Sensual World vaikuttaa melko perinteiseen tyyliin toteutetulta albumilta. “Heads We’re Dancing” on levyn ensimmäinen kappale, jolla soundit vaikuttavat heti hieman erikoisemmilta. Ja erikoinen on laulun kertomuskin. Siinä charmikas mies sanoo naiselle ”Heads, we dance” (”kruuna ja tanssimme”). Nainen päätyy tanssimaan miehen kanssa, mutta tajuaa myöhemmin miehen olleen Adolf Hitler. ”They say that the Devil is a charming man / and just like you, I bet he can dance.” Tämä on kuulemma esimerkki Katen mustasta huumorista. Mick Karn soittaa kappaleen tyylikkäät basso-osuudet, mutta muuten kappaleen soundit ovat ehkä turhankin selvästi 1980-luvulta.
Yksi The Sensual Worldin mieleenjäävimmistä elementeistä on Trio Bulgarkan käyttö muutamalla kappaleella. Olikohan 1980-luvun loppupuolen maailmanmusiikki-innostus tarttunut Kateenkin? “Deeper Understanding” on viehättävän rauhallinen kappale, jolle Trio Bulgarkan lauluharmoniat tuovat mystistä tunnelmaa. Charlie Morganin keveästi soittamat rummut ja John Giblinin basso tuovat lempeälle kappaleelle miellyttävän lisän.
Suunnilleen bossa novan tyylisenä alkava “Between A Man And A Woman” ei oikein tunnu pääsevän kunnolla käyntiin. Koko kappale vaikuttaa suunnilleen Katen harjoitukselta, jossa hän koettaa pitää tunnelmaa yllä mahdollisimman vähillä elementeillä. Toki ”Between A Man And A Woman” kehittyy hiljalleen, mutta kappaleen päättyessä siitä jää jokseenkin tyhjä olo.
“Never Be Mine” ei paranna tilannetta paljoakaan. Tunnelma on kyllä ilmava ja viehättävä, mutta eipä tästäkään paljoa mieleen jää. Onneksi tilanne muuttuu seuraavan kappaleen myötä.
Trio Bulgarkan laululla alkava “Rocket’s Tail” muuttuu noin minuutin kuluttua yllättävän raskaaksi rypistykseksi, jota Stuart Elliotin rummut ja John Giblinin basso kuljettavat vääjäämättä eteenpäin David Gilmourin kitaran taustalla. Periaatteessa raskaan rockin ja itäeurooppalaisen kansanlaulun yhdistelmä on outo, mutta jostain syystä lopputulos kuitenkin toimii. Kaikesta huolimatta pitää todeta, että ”Rocket’s Tail” on melkoinen kummajainen tällä albumilla.
Vinyyliälppäri päättyi kauniiseen balladiin “This Woman’s Work”, joka oli kuultu jo edellisvuonna elokuvassa She’s Having A Baby. Lähinnä Katen pianon ja laulun sekä Michael Kamenin sovittaman orkesterin varassa kulkevan kappaleen sanoitukset myötäilevät elokuvan teemoja, mutta siitä huolimatta ”This Woman’s Work” tuntuu sopivan tälle albumille. Albumin lopetuksena siitä jää miellyttävän positiivinen jälkimaku.
Kasetti- ja cd-versioiden bonuskappaleena kuullaan vielä “Walk Straight Down The Middle”, joka kuultiin myös ”The Sensual World” -singlen kääntöpuolella. Ennen kappaletta cd:llä on hieman tavallista pidempi tauko, joka ilmaisee melko selvästi, ettei ”Walk Straight Down The Middlen” ollut tarkoitus kuulua samaan kokonaisuuteen levyn muiden kappaleiden kanssa. Kappaleen tunnelma on oudon utuinen, eikä sillä kuulla Katen soittamien koskettimien lisäksi kuin Charlie Morganin rumpuja ja Eberhard Weberin kontrabassoa. Hieman irralliselta vaikuttava kappale ei ole huono, mutta se ei albumin lopussa oikein sovi kokonaisuuteen.
The Sensual World sai ilmestyessään positiivisia arvioita ja se nousi luonnollisesti myyntilistoilla varsin korkealle. Britanniassa se nousi albumilistan kakkoseksi, meillä neljänneksi. Yhdysvalloissa listamenestys oli vaatimattomampaa, mutta myyntiluvut olivat kuitenkin paremmat kuin Hounds Of Lovella. Tämähän ei ole mitenkään epätavallista menestyslevyn jälkeen.
Useimmat The Sensual Worldin kappaleet kuulostavat selvästi nimenomaan Kate Bushin tekemältä musiikilta. Niissä ei ole pitkiä introja, vaan laulu alkaa lähes välittömästi. Paikoitellen tulee tunne kierrätetyistä ideoista, mutta silti Kate ei ollut jämähtänyt musiikillisesti paikoilleen. Kehitystä oli tapahtunut, mutta jälkeenpäin albumi on vaikuttanut lievältä pettymykseltä Hounds Of Loven kiehtovan monimuotoisuuden jälkeen. Eikä niitä todella mieleenjääviä klassikkobiisejäkään löydy The Sensual Worldilta ihan aiempien albumien malliin. Mutta ei tätä albumia silti voi väittää epäonnistuneeksi.
Kirjoittaja: HEIKKI HEINO
Avainsanat: Kate Bush, pop, 1989
Lue myös: Levyarvio: Kate Bush – The Dreaming (1982)
Tuottaja: Kate Bush
Levy-yhtiö: EMI
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti