Levyarvio: Basil Poledouris – Conan The Barbarian (1982)

Conan The Barbarian on elokuvasäveltäjä Basil Poledouriksen kahdeksas score.

Poledouris opiskeli Etelä-Kalifornian Yliopistossa elokuva-alaa ja musiikkia ja tapasi siellä aloittelevan ohjaaja John Miliuksen. Poledouris sävelsi musiikin Miliuksen yliopistossa tekemään elokuvaan The Reversal of Richard Sun. Tästä alkoi Poledouriksen ja Miliuksen hedelmällinen yhteistyö joka johti viiteen yhteiseen elokuvaan joista yksi oli molempien herrojen urien kohokohta; Conan The Barbarian.

Robert E. Howardin barbaarisoturi Conanista kertovista kirjoista oli yritetty tehdä elokuvaa jo 1970-luvun alusta alkaen. Väkivaltainen miekkasankari oli taipunut onnistuneesti Marvel-sarjakuvaksi jo vuodesta 1970 alkaen (Barack Obama on suuri Conan-sarjakuvan ystävä!), mutta elokuvahankkeen tie oli pitkä ja karikkoinen. Lopulta Star Warsin valtava menestys vuonna 1977 aurasi tietä myös Conanille sillä sen myötä erinäiset fantasia-aiheiset projektit olivat yhtäkkiä kuumaa valuuttaa Hollywoodissa.

To crush your enemies. See them driven before you. And to hear the lamentations of their women.

Conanin näkemys siitä mikä on parasta elämässä.

Äärimmäisenä macho-miehenä esiintynyt Milius kiinnostui Conan-elokuvan tekemisestä jo 70-luvun lopulla, mutta tuolloin projekti ei vielä lähtenyt kunnolla liitoon. Hieman myöhemmin projektiin palkattiin käsikirjoittajaksi toinen kovassa nousussa oleva alfa-uros Oliver Stone. Stonen mielipuoliseksi kuvaillulla massiivisella käsikirjoituksella ei ollut kuitenkaan tuotanto-edellytyksiä. Sen kuvaaminen olisi maksanut arviolta 40 miljoonaa dollaria mikä olisi tehnyt K-18 henkisestä elokuvasta ylivoimaisesti maailman kalleimman elokuvatuotannon. Stonen käsikirjoitus kuitenkin innosti Miliusta ja hän lupautui mukaan ohjaajaksi sillä ehdolla että hän saa muokata Stonen käsikirjoituksen oman makunsa mukaiseksi (ja edullisemmaksi kuvata, mikä oli luonnollisesti tuottajien vaatimus). Näin tapahtuikin eikä Miliuksen lopullinen käsikirjoitus ilmeisesti juurikaan muistuta Stonen versiota mistä jälkimmäinen on katkera yhä tänä päivänäkin.

Lue myös: Levyarvio: John Williams: Star Wars (1977)

Elokuvan pääosaan palkattiin kehonrakentajana maailmalla mainetta niittänyt, mutta näyttelijänä varsin noviisi, itävaltalainen Arnold Schwarzenegger. Tavanomaista keskeisempään rooliin nousi myös elokuvan musiikki. Miliuksen visiossa Conan The Barbarian olisi paitsi oopperamainen niin myös mykkäelokuvaa muistuttava elämys. Milius minimoi dialogin merkityksen ja elokuvassa onkin useita minuutteja kestäviä jaksoja joissa ei ole lainkaan dialogia. Ja kun dialogia on, niin se on hyvin minimalistista. Tämä oli järkevää myös siksi että Schwarzeneggerin ohella elokuvassa oli muitakin ”epänäyttelijöitä”. Esimerkiksi Conanin sidekickia Subotaita näyttelevä  Gerry Lopez tunnettiin aiemmin lähinnä taitavana surffarina. Toki elokuvassa nähdään myös vahvat luonnenäyttelijät, James Earl Jones elokuvan pääpahiksena, ja Max von Sydow pienessä roolissa kuningas Osricina. Elokuvan musiikin säveltäjän tehtäväksi jäi kuitenkin kuvata pitkälti kuvata elokuvien hahmojen, etenkin Conanin, tunnemaailmaa monimutkaisemmalla tasolla kuin mihin sen näyttelijät kykenivät.

Elokuvan tuottaja Dino de Laurentiis olisi halunnut säveltäjäksi legendaarisen maanmiehensä Ennio Morriconen.Kun tämä ei onnistunut hän ehdotti vaihtoehdoksi syntetisaattori-vetoista pop-musiikkia. Miliukselle tämä ei käynyt ja hän lobbasi rajusti vanhan ystävänsä Poledouriksen puolesta ja saikin lopulta käännettyä de Laurentiisin pään.

Poledouris otettiin mukaan hankkeeseen harvinaisen varhaisessa vaiheessa. Hollywoodissa on tyypillistä että elokuvasäveltäjä ryhtyy hommiin vasta kun elokuva on kuvattu kokonaan ja siitä on kasassa jonkinlainen raakaleikkaus. Varsin poikkeuksellisesti Poledouris pääsi aloittamaan hommat jo esituotantovaiheessa ja sävelsi osan musiikista jo ennen kuvauksia storyboardien ja käsikirjoituksen inspiroimana. Ja sikaria pössyttelevän Miliuksen kannustaessa tekemään kaikesta vieläkin suurempaa! Milius näki Conan-elokuvansa eräänlaisena oopperana jossa dialogin rooli olisi minimaalinen ja musiikki toimisi tasaväkisenä kumppanina visuaaliselle spektaakkelille. Miliuksen mielessä Conan-musiikin tuli kuulostaa siltä kuin sen olisi säveltänyt Sergei Prokofiev, Igor Stravinsky tai Carl Orff. Poledouris sai käyttöönsä 90-henkisen sinfoniaorkesterin ja 24-henkisen kuoron joilla tavoitella vanhojen mestarien henkeä. Conan The Barbarian oli Poledouriksen ensimmäinen suuri orkestraalinen score joten haaste oli valtava.

”Between the time when the oceans drank Atlantis, and the rise of the sons of Aryas, there was an age undreamed of. And unto this, Conan, destined to wear the jeweled crown of Aquilonia upon a troubled brow. It is I, his chronicler, who alone can tell thee of his saga. Let me tell you of the days of high adventure!”

Conanin tarinan kronikoitsija Mako-velholla on taipumusta paatokseen

Poledouriksen musiikki soi lopulta pari tuntisessa elokuvassa melkein koko ajan, mutta soundtrack-levyllä score tiivistettiin 47 minuuttiin*. Levy alkaa soveliaan dramaattisesti. Jossain kaukana kumisee hiljaa rummut. Yhtäkkiä päättäväinen monologi käynnistyy. Äänessä on velho Mako joka toimii Conanin tarinan kronikoitsijana. Muutaman lauseen jälkeen ääni vaikenee ja rummut alkavat kumajamaan uhkaavasti. Puhetta sisältävästä ”Prologuesta” siirrytään ilman katkoa ”Anvil Of Cromiin” (Crom on Conan-mytologiassa jumala. Ja varsin ankara sellainen) joka esittelee levyn pääteemat. Kappaletta dominoi raivokkaasti soivat käyrätorvet (joita on väitetty olleen peräti 24 kappaletta!) ja sotaisasti paukkaavat patarummut jotka luovat sille voimakkaan rytmisen draivin jossa 6/4 ja 5/4 tahtilajit vuorottelevat. Tämä rytmityksen epäsäännöllinen luonne korostaa musiikin barbaarisuutta kuten tekee myös ja kilke alasimista joita orkesterin perkussionistit hakkasivat perinteisempien instrumenttien seassa. Oltiinhan tässä sentään kuvaamassa Crom-jumalan alasinta! Voimakkaan rytmisyyden vastapainona kappaleen keskellä kuullaan myös todella upea melodinen osuus joka soi samaan aikaan surullisen kaihoisasti ja uhmakkaan sankarillisesti.

 ”Anvil Of Cromin” teema oli niin vahva että veteraanisäveltäjä Jerry Goldsmith tuntuu suorastaan varastaneen sen toisen Schwarzenegger tähdittämän elokuvan Total Recallin (1990) pääteemaksi. Rytmi tosin on suoristettu 4/4:ksi.

*Huom. Conan The Barbarianista on julkaistu myöhemmin huomattavasti laajennettuja painoksia jotka sisältävät Poledouriksen scoren kokonaisuudessaan, mutta kirjoitukseni perustuu alkuperäiseen 47 minuuttiseen ersioon.)

Myös seuraava sävellys ”Riddle Of Steel / Riders Of Doom” yhdistelee myös onnistuneesti energistä rytmistä materiaalia komeisiin melodioihin. Mukaan yhtyy myös uljaasti latinaksi joikaava kuoro joka luo vahvan mielleyhtymän Carl Orffin legendaariseen näyttämökantaattiin Carmina Buranaan jota Milius käyttikin väliaikaisena ääniraitana ennen Poledouriksen musiikin valmistumista. Olisi itseasiassa käyttänyt ehkä myös lopullisessa elokuvassa jos ohjaaja John Boorman ei olisi ehtinyt ensin Excalibur-elokuvallaan joka ilmestyi hieman ennen Conan The Barbariania. Kuoron ohella suuren vaikutuksen kappaleessa tekee terävästi soivat käyrätorvet. Korkealta soivat käyrätorvet ja matalalla jylisevät patarummut ovatkin jonkinlainen Poledouriksen tavaramerkki tällä scorella. Myös kuoroa käytetään tehokkaasti pitkin levyä ja Orff-henkinen teema toistuu vielä raivokkaampana versiona ”The Battle Of The Mounds Pt. 1:n” finaalissa.

Vaikka suuri osa levyn musiikista on varsin aggressiivista, kuten barbaari-elokuvan kohdalla on luonnollista odottaa, on sillä myös seesteisempi puolensa. Itseasiassa sävellykset keskimäärin ovat huomattavasti hienovaraisempia ja kauniimpia kuin ennakkoluuloisesti voisi Conan The Barbarianiksi nimetyn elokuvan musiikilta odottaa. Esimerkiksi nimestään huolimatta tummasävyinen ja hidas ”The Gift Of Fury” soi suorastaan pidätellyn mietiskelevästi. Ja kepeästi keinuvan ”Theology / Civilizationin” kansanmusiikkimainen harpun säestämä 3/4 tanssahteleva teema, joka soitetaan vuorotellen englannintorvella, huilulla ja klarinetilla, on suorastaan sydäntä särkevän kauni. Niin kaunis että se tuntuu Conanin kontekstissa lähes koomiselta sillä sen luomat mielikuvat ovat rajussa ristiriidassa kauloja katkovan barbaarisoturin kanssa. Kauniin ja hienovaraisen alun jälkeen sävellys nostaa kierroksia ja muuttuu varsin sankarillisesti soivaksi.

Surumielinen ”Love Theme” (tunnetaan myös nimellä ”The Wifeing”) on myös kaunista kuultavaa Poledourisin nostaen nyt jouset keskeiseen rooliin. Yksi Conan The Barbarianin hienoimmista puolista on miten Poledouris ja hänen orkestraattorinsa Greig McRitchie varioivat instrumentaatiotiota kappaleesta toiseen. Kaikki instrumentit eivät pauhaa jokaisessa sävellyksessä tasavertaisesti vaan valokeila kohdistetaan ikään kuin vain osaan orkesterista. Orkestraatioiden mittakaavaa varioidaan myös merkittävästi. Välillä melodian saattaa soittaa vain yksinäinen oboe ja sitten taas, kuten jo aiemmin todettiin, käyttöön saatetaan valjastaa 24 käyrätorven mielipuolinen voima. Orkestraatioiden elävyydestä huolimatta kokonaisuus pysyy kuitenkin täysin luontevana.

Myös ”Column Of Sadness / Wheel Of Pain” on hyvä esimerkki Conan The Barbarianin nokkelista sovitusratkaisuista. Siinä luodaan perkussioinstrumenteilla (gong jota raavitaan metallilla ehkä?) aivan mahtava efekti joka luo mielikuvia vääntyvästä ja kirskuvasta ruosteisesta teräksestä. Tuomiopäivän torvet pauhaavat taustalla painostavasti alati nousevaa ostinatoa soittaen ja rummut lyövät hitaasti tahtia kuin painottaen saapuvaa vääjäämätöntä tuhoa. ”Column Of Sadness / Wheel Of Pain” on dramaattista ja todella vaikuttavaa musiikillista kerrontaa.

Levyn heikoin hetki on ”The Search” joka soi muuta materiaalia jotenkin vanhanaikaisemmin. Jousien ja vaskipuhaltimien yhteispeli ei oikein tunnu toimivan. Monella muulla soundtrackilla ”The Search” voisi kuitenkin olla sen kohokohta. Eli taso Conan The Barbarianilla on todella korkealla.

Maailma on täynnä onnistuneita scoreja jotka tukevat täydellisesti elokuvan kerrontaa. Eli ne täyttävät hienosti juuri sen tehtävän joka niille on annettu. Hyvin harvat scoret kuitenkin onnistuvat sekä alkuperäisessä tehtävässään ja toimivat myös itsenäisinä taideteoksina ollen nautittavaa kuunneltavaa irrallaan elokuvasta. Conan The Barbarian soundtrack-levy onnistuu tässä liput liehuen ja henkilökohtaisesti nostan sen oman lajityyppinsä aivan kirkkaimpaan kärkeen. Conan The Barbarian ei ole vain elokuvamusiikin vaan myös orkesterille sävelletyn musiikin mestariteos.

Jostain syystä Poledouris ei koskaan onnistunut murtautumaan aivan Hollywood-säveltäjien menestyneimpään A-ryhmään, mutta Conan The Barbarianin ohella hän sävelsi kyllä  myös useita muita hienoja scoreja joista maininnan arvoisia ovat etenkin Paul Verhoevenin ohjaamat Robocop ja Starship Troopers sekä John McTiernanin The Hunt For The Red October.  Polerouris sävelsi myös pätevän scoren Conanin jatko-osaan Conan The Destroyer (1985) joka ei kuitenkaan tavoittanut ensimmäisen osan korkeuksia.

Basil Poledouris kuoli 61-vuotiaan keuhkosyöpään vuonna 2006.

Paras biisi: ”Prologue/Anvil Of Crow”, ”Riddle Of Steel / Riders Of Doom”, ”Theology/Civilization”, ”The Battle Of The Mounds Pt. 1”

Rating: 5 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet

  1. Prologue / Anvil Of Crom 3:39
  2. Riddle Of Steel / Riders Of Doom 5:38
  3. The Gift Of Fury 3:50
  4. Column Of Sadness / Wheel Of Pain 4:09
  5. Atlantean Sword 3:51
  6. Theology / Civilization 3:14
  7. Love Theme 2:10
  8. The Search 3:09
  9. The Orgy 4:14
  10. The Funeral Pyre 4:29
  11. Battle Of The Mounds Pt. 1 4:53
  12. Orphans Of Doom / The Awakening 5:32

Muusikot

Chorus Of Santa Cecilia: kuoro The Radio Symphony Of Rome: orkesteri The Orchestra Of Santa Cecilia: orkesteri

Tuottaja: Basil Poledouris

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑