Levyarvio: Echolyn – As The World (1995)

As The World on amerikkalaisen Echolynin kolmas studioalbumi.

Echolyn perustetiin Pennsylvaniassa vuonna 1989 ja ensimmäisen nimettömän debyyttilevynsä se julkaisi vuonna 1991. Hieman raakilemaisen esikoisen jälkeen yhtye nosti vuoden 1992 levyllään Suffocating The Bloom reippaasti tasoa ja tämä kolmas levy As The World petraa reippaasti vielä siitäkin.

Olen aiemmissa arvosteluissani tällä sivustolla viitannut usein 90-luvun alun tapahtuneeseen progressiivisen rockin renessanssiin. Uusia bändejä jotka koostuivat 20-30 vuotiasta muusikoista alkoi nousemaan esiin siellä täällä kuin sieniä sateella, mutta erityisen aktiivisesti nimenomaan USA:n ja skandinaviaan suunnalta.. En olisi yllättänyt jos tämä liittyisi jotenkin siihen, että kyseiset alueet olivat aikaisia omaksujia myös uuden innovaation eli world wide webin suhteen. Uusi progesukupolvi nimittäin tuntui pitävän yhteyttä juuri internetin varhaisissa keskusteluryhmissä joissa he jakoivat tietoa ja väittelivät kiivaasti lempimusiikistaan. Valtavirran musiikkilehdistö kun suhtautui progeen yhä enemmän tai vähemmän vihamielisesti. Proge tuntui kuitenkin jämähtäneen pysyvästi underground-ilmiöksi. Osa vanhoista progebändeistä toki sinnitteli vielä isojen levy-yhtiöiden huomassa (usein tehden vähemmän progressiivista musiikkia…), mutta uusista yhtyeistä ainoastaan Dream Theater oli onnistunut tekemään sopimuksen ison yhtiön kanssa.

Dream Theater ei saavuttanut ensimmäisillä levyillään mitään räjähtävää suosiota, mutta luultavasti ATCO:n julkaisema USA:ssa kultaa myynyt Images And Words (1992) yhdistettynä progeskenen ruohonjuuritasolla tapahtuvaan pöhinään herätteli levy-yhtiöitä. Olisiko jo aika kokeilla menisikö proge taas kaupaksi myös massoille? 

Echolyn oli julkaissut kaksi ensimmäistä levyään omakustanteina ja teki sinnikkäästi omaa juttuaan. Bändin nuoret muusikot panostivat tekemiseensä täysillä ja keikkailivat ahkerasti aina kun mahdollista. Usein yhdessä toisen tuoreen amerikkalaisen progebändin Disciplinen kanssa. Echolyn kasvatti jatkuvasti suosiotaan paikallisella tasolla ja muissa lähialueen kaupungeissa energisten keikkojensa ansiosta. Echolyn oli saanut pakit useilta pieniltä levy-yhtiöiltä eikä käsittääkseni juuri haaveillut valtavirran menestyksestä vaikka haaveena olikin elättää koko porukka musiikilla. Yllättäen maailman suurimmasta levy-yhtiö kuitenkin otettiin yhteyttä.

90-luvun puolivälissä Sony oli maailman suurin levy-yhtiö ja myös siellä tähyiltiin progemarkkinoille. Johtaja Michael Caplanilla oli ollut missio saada aikaiseksi U.K. -reunion, mutta tuohon aikaan toisiaan vihanneita John Wettonia ja Eddie Jobsonia ei saatu edes samaan huoneeseen neuvottelemaan asiasta. Turhautunut Caplan päätti katsoa nuorempien ja nälkäisempien kykyjen suuntaan. Echolynin aiemmat levyt olivat herättäneet hänen kiinnostuksensa ja pieni armeija Sonyn edustajia oli käynyt tsekkaamassa myös yhtyeen keikalla vakuuttuakseen prospektinssa potentiaalista. Kesällä 1993 Caplan tarjosi Echolynille useamman levyn kattavaa sopimusta Sonyn omistamalla Epic -levymerkillä.

Echolyn tarttui innokkaasti tähän mahdollisuuteen.

Echolyn muutti viideksi kuukaudeksi Nashvilleen jossa As The Worldiksi nimetty levy äänitettiin laadukkaassa Woodlands studiossa. Yhtye on kertonut, että kokonaisbudjetti oli peräti 200 000 dollaria. Tämä voi kuulostaa paljolta aiemmin marginaalista suosiota nauttineen progebändin levylle, mutta tuohon budjettiin sisältyy suorien studiokulujen, pienen sinfoniaorkesterin palkkioiden yms. lisäksi myös koko bändin elinkustannukset viideltä kuukaudelta jonka he Nashvillessa viettivät. Levy-yhtiö määräsi nuorukaisten tueksi tuottaja Glenn Rosenstainin, mutta Epic Recordsin kunniaksi on todettava, ettei Rosenstain juuri puuttunut työn luovaan panokseen vaan keskittyi äänitysten tekniseen puoleen. Echolyn sai toteuttaa itseään vapaasti.

Ray Weston, Tom Hyatt, Christopher Buzby, Paul Ramsey ja Brett Kull.

Echolyn jatkaa As The Worldilla tässä vaiheessa jo vakiintuneella kokoonpanolla Ray Weston (vokaalit), Brett Kull (kitara, vokaalit), Christopher Buzby (koskettimet, vokaalit) Paul Ramsey (rummut, perkussiot) ja Tom Hyatt (bassokitara). Kasassa oli taitava ryhmä joka erottuu edukseen monista muista progebändeistä etenkin laadukkaiden vokaalisensa ansiosta. Weston ja Kull hoitavat päävokaalit lähes tasapuolisemmin vaikka raspiäänisemmän Westonin ääni pääsee ehkä hieman enemmän esiin kuin kirkkaammalla äänellä laulavan Kullin. Myös kosketinsoittaja Buzby osaa laulaa ja yhdessä kolmikko taikookin kasaan joitakin 90-luvun hienoimmista lauluharmonioista.

Lue myös: Levyarvio: Jethro Tull: Roots To Branches (1995)

Tyylillisesti As The World kuulostaa hieman edeltäjiään modernimmalta. Musiikki on yhä selvästi nimenomaan progressiivista rockia, mutta sitä on suhteellisen vaikea liittää mihinkään vanhoihin yhtyeisiin. Lukuunottamatta Gentle Giantia jonka vaikutus kuuluu selvästi musiikin monimutkaisissa kontrapunkteissa ja hienostuneissa lauluharmonioissa. Modernimpaa otetta haettu luultavasti Primuksen, Faith No Moren ja Phishin kaltaisten yhtyeiden musiikista ja levyn hetkittäin varsin aggressiivisissa vokaaleissa voi kuulla myös vaikutteita grunge-bändien suunnasta.

Energiaa Echolynilla riitti jo kahdella ensimmäisellä levyllä, mutta nyt meininki on suurimman osan ajasta todella intensiivistä. Ideoita vyörytetään kuulijan korviin sellaisella vauhdilla, että heikompaa hirvittää. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Lähes koko ajan. Hengähdystaukoja ei juuri suoda joka on levyn vahvuus ja heikkous. As The Worldin musiikin intensiteetissä on jotain todella huumaavaa. Onneksi mukana on sentään muutama hitaampi ja rauhallisempi raita jotka suovat korville ja aivonystyröille hieman lepoa. Ja kaiken intensiteetin ja monimutkaisten käänteiden keskiössä on kuitenkin yleensä aina vahvat melodiat ja niitä kuljettavat taitavat vokaaliosuudet. Tarjoaapa levy myös ainakin itselleni muutaman aika tehokkaan korvamatosen. Periaatteessa levyssä olisi siis voinut olla jopa hittipotentiaalia, mutta ehkä grungen kyllästämä musiikillinen ilmasto ei siihen kuitenkin tarjonnut todellisia mahdollisuuksia.

Levy käynnistyy lyhyellä orkestraalisella introlla ”All Ways The Same” jota värittää ilmavat sanattomat vokalisoinnit. Varsinaisesti levy räjähtää käyntiin todella napakasti iskevällä nimibiisillä. Vitoseen rytmitetty musiikki on nopeaa ja intensiivistä ja erityisesti keskivaiheilla kuultava moniäänistä laulua ja instrumentaalisia kontrapunkteja pursuileva osio on todella vaikuttava ja kuin modernisoitu versio Gentle Giantin mutkikkaasta musiikista. Gentle Giantiin sävellystä yhdistää myös, se miten vain viisi minuuttiseen kappaleeseen on onnistuttu ahtamaan läkähdyttävä määrä musiikillisia käänteitä. ”All Ways The Samen” ja ”As The Worldin” tupla-isku on huikea startti levylle.

For years I have wondered how hard should I try?
Now four years later I think I know why
Fortune smiles on those who never say die
How long I have waited…

”How Long I Have Waited”

As The World on niin tiheä ja niin saumattoman kuuloinen 69 minuuttinen kokonaisuus, että se tuntuu konseptialbumilta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Harhaista vaikutelmaa tukee mm. se että alun instrumentaalisen intron teemoihin palataan yli 60 minuuttia myöhemmin levyn päättävällä elokuvamaisella päätösraidalla jossa kaunista musiikkia säestää bändin rinnalla klassisesti koulutetun kosketinsoittaja Buzbyn orkesterisovitus. Vaikkei levyllä varsinaista konseptia olekaan niin useammassakin biisissä on tietynlaista uhmakasta ja idealistista ”me tulimme, näimme ja voitimme” -paatosta. Echolyn oli selvästi riemuissaan siinä, että he olivat lyömässä läpi musiikillaan täysin omilla ehdoilla. Etenkin ”How Long I Have Waited” tuntuu juhlivan tätä puolta ja uhmakkaasti ”omalla visiolla voittoon” -eetosta pauhaava ”Cheese Stands Alonea” voi pitää Echolynin virallisena uskontunnustuksena.

I’ve been Banana’d, Cabaret’d, stuffed in a truck for days
Leathered out, flannel’d in, paid to play, thought we’d win
The talent show that would break the band
Wrote the words that hit the fan
Flogged and prog’d, revival’d to death
Released and reviewed and signed with the best!

”The Cheese Stands Alone”

As The World materiaali on kautta linjan äärimmäisen laadukasta ja siksi tuntuukin tylsältä narista albumin kestosta, mutta 69 minuuttia näin päällekäyvää musiikki on paljon. Ehkä levyn keskelle on piilotettu, sinänsä upea, viiden kappaleen laulusarja ”Letters” joka kestää 18 minuuttia olisi kannattanut säästää seuraavalla levylle? Liiallisen keston ohella pienenä heikkoutena esiin nousee myös Buzbyn syntetisaattoreiden turhan digitaalinen soundi. Toisaalta ne tuovat levyyn omalta osaltaan modernimpaa otetta kuin mitä vintage-soittimilla olisi saatu aikaiseksi.

Lue myös

Vaikka Epic Records oli ilahduttavasti pysytellyt poissa bändiltä tieltä mitä tuli luoviin ratkaisuihin levyä tehdessä ongelmat alkoivat sen valmistuttua. Levy-yhtiö hillosi As The Worldia lähes vuoden ennen kuin suostui lopulta julkaisemaan sen maaliskuussa 1995. Ilmeisesti asiassa tapahtui se mikä on johtanut monien muidenkin levyjen (ja elokuvien) tuhoon; Epic Recordsin johtoportaassa tapahtui muutoksia mikä johti kiinnostuskiikareiden huurtumiseen mitä tuli aiemman johdon tekemiin siirtoihin. As The World ei saanut Epicilta julkaisun jälkeen promootiota jota Echolyn oli odottanut. Kiertäminen olisi ollut luonteva tapa promotoida As The Worldin kaltaista vahvoihin soittosuorituksiin nojaavaa musiikkia, mutta kiertuetukea ei herunut. Halpaan musiikkivideoon rahaa olisi ollut tarjolla, mutta Echolyn ei uskonut, että sillä saavutettaisiin mitään vaan pyysi lupaa sijoittaa videolle varattu budjetti nettisivustoon. Epic suostui ja Echolynistä tuli yksi ensimmäisistä rock-bändeistä joilla oli kunnollinen ja monipuolinen kotisivusto (kuten 90-luvulla oli vielä tapana sanoa). Echolyn.com oli varmasti hyvä siirto sillä, kuten jo kirjoituksen alussa totesin, internetissä lymysi progressiivisen rockin kiimaisin ydinyleisö. Sivusto ei kuitenkaan pelastanut As The Worldia sillä se upposi markkinoilla kuin kivi. Progressiivisen rockin piireissä levy sai innostuneen vastaanoton (tosin minusta tuntuu, että Euroopassa se jäi pitkäksi aikaa tuntemattomaksi jopa proge-skenessä), mutta valtavirtamedia ei siihen tarttunut. Loppuvuodesta myyntilukuihin pettynyt 1995 Epic tiputti Echolynin listoiltaan.

Echolynin seikkailu Epicin kanssa tuntui murtaneen aiemmin tarmokkaasti itsenäisenä toimineen yhtyeen selkärangan.

Yllättävä takaisku vei tuulen viisikon purjeista. Bändin jäsenten välille syntyi ristiriitoja eikä selvää visiota jatkosta tuntunut enää löytyvän. Bändi julkaisi vielä omakustanteena jämäbiiseistä ja livekappaleista koostuvan  levyn When The Sweet Turns Sour minkä jälkeen Echolynin hajosi.

Echolynin jälkeen Weston, Kull ja Ramsey perustivat hieman suoraviivaisempaa musiikkia soittavan yhtyeen Still (nimi vaihtui myöhemmin Always Almostiksi) joka julkaisi 90-luvun jälkipuoliskolla kaksi albumia. Weston liittyi myös progebändi The Dark Aether Projectiin. Buzby puolestaan perusti jopa Echolynia koukeroisempaa musiikkia soittaneen Finneus Gaugen jonka kaksi studiolevyä olivat vahvasti kallellaan fuusiojazziin.

As The Worldin 2005 uudelleenjulkaisu sai päivitetyn kannen.

Echolynin taru ei kuitenkaan ollut ohi. Bändi palasi vuonna 2000 uudelleen energisoituneena levyllä Cowboy Poems Free ja on jatkanut sen jälkeen levyttämistä aina näihin päiviin asti. Tätä kirjoittaessani lokakuussa 2024 yhtye on paraikaa viimeistelemässä 10. studioalbumiansa. 

Yhtyeen seikkailu isojen levy-yhtiöiden maailmassa ei johtanut kaupalliseen läpimurtoon, mutta musiikin laadusta ei tingitty. Intensiivinen ja omalaatuinen As The World on edelleen yksi 30 vuotta levyttäneen Echolynin uran kohokohdista, mutta myös yksi 90-luvun kiinnostavimmista ja elinvoimaisimmista progelevyistä.

Parhaat biisit: ”As The World”, ”How Long I Have Waited”, ”Cheese Stand Alone”, ”Uncle”, ”Never The Same”

Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Rating: 4.5 out of 5.
Lue myös: Levyarvio: Spock’s Beard – The Light (1995)

Kappaleet

  1. ”All Ways The Same” 0:36
  2. ”As the World” 4:50
  3. ”Uncle” 6:54
  4. ”How Long I Have Waited” 4:43
  5. ”Best Regards” 4:11
  6. ”The Cheese Stands Alone” 4:48
  7. ”Prose” 1:45
  8. ”A Short Essay” 4:34
  9. ”My Dear Wormwood” 3:34
  10. ”Entry 11-19-93” 5:33
  11. ”One For The Show” 4:31
  12. ”The Wiblet” 0:47
  13. ”Audio Verité” 4:27
  14. ”Settled Land” 5:42
  15. ”A Habit Worth Forming” 4:29
  16. ”Never The Same” 7:54

Echolyn:

Christopher Buzby: koskettimet, taustalaulu, orkesterisovitukset ja orkesterinjohto Tom Hyatt: basso, midipedaalit Brett Kull: kitarat, soolo- ja taustalaulu Paul Ramsey: rummut, lyömäsoittimet Ray Weston: soolo- ja taustalaulu

Muut muusikot:

Connie Ellisor: jousisektion johtaja, viulu Ted Madson: viulu Catherine Ulmstead: viulu Pamela Sixfin: viulu David Davison: viulu Cate Meyer: viulu Katherine Shenk: viulu Carol Ellisor: viulu Jim Grosjean: viulu Alan Ulmstead: alttoviulu Kris Wilkinson: alttoviulu Bob Mason: sello Sam Levine: piccolo, huilu, nokkahuilu

Tuottaja: Glenn Rosenstein
Levy-yhtiö: Sony Music / Epic Records

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑