Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa Eddie Jobsonin ja John Wettonin johtaman U.K.:n toinen ja viimeinen studiolevy Danger Money. Bill Brufordin ja Allan Holdsworthin menetettyään U.K. muuntautui trioksi ja karsi soinnistaan jazz-rock -vaikutteet suunnaten aiempaa selkeämmin sinfonisen progen suuntaan.
Arvostelussa 70-luvun viimeisen supergroupin U.K.:n nimetön debyyttialbumi. U.K.:n takana oli nimekäs ja virtuoosimainen nelikko Bill Bruford, John Wetton, Allan Holdsworth ja Eddie Jobson.
Arvostelussa Yesin 12. studiolevy 90125. Uudistuneella kokoonpanolla ja tyylillä tehdystä levystä tuli valtava menestys joka jakaa vahvasti yhtyeen seuraajien mielipiteitä vielä lähes 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen.
Esittelyssä vuoden 1982 parhaat levyt sijoituksilla 11-20. Mukana mm. Philip Glass, The Alan Parsons Project, Genesis ja Allan Holdsworth.
Arvostelussa Asian debyyttialbumi. Pitkä kirjoitus kertoo kuinka progemiehet John Wetton, Steve Howe, Carl Palmer ja Geoff Downes päätyivät vuonna 1982 tekemään AOR:ää.
Arvostelussa King Crimsonin kahdeksas studiolevy Discipline joka esitteli radikaalisti niin kokoonpanoltaan kuin musiikiltaan uudistuneen yhtyeen.
Arvostelussa Jethro Tullin 13. studioalbumi A jolla yhtyeen kokoonpano muuttuu dramaattisesti ja musiikkityyli ottaa askeleen popimpaan suuntaan.
Esittelyssä vuoden 1979 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Henry Cow, Pink Floyd, Pekka Pohjola ja Univers Zero.
Arvostelussa rumpali Bill Brufordin toinen sooloalbumi One Of A Kind.
Arvostelussa trioksi muuntautuneen U.K.:n ensimmäinen livealbumi Night After The Night joka jäi myös yhtyeen joutsenlauluksi.
Pienemmät Purot 