Progressiivinen musiikki – Ne pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa Eddie Jobsonin ja John Wettonin johtaman U.K.:n toinen ja viimeinen studiolevy Danger Money. Bill Brufordin ja Allan Holdsworthin menetettyään U.K. muuntautui trioksi ja karsi soinnistaan jazz-rock -vaikutteet suunnaten aiempaa selkeämmin sinfonisen progen suuntaan.
Arvostelussa 70-luvun viimeisen supergroupin U.K.:n nimetön debyyttialbumi. U.K.:n takana oli nimekäs ja virtuoosimainen nelikko Bill Bruford, John Wetton, Allan Holdsworth ja Eddie Jobson.
Esittelyssä vuoden 1979 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Henry Cow, Pink Floyd, Pekka Pohjola ja Univers Zero.
Arvostelussa rumpali Bill Brufordin toinen sooloalbumi One Of A Kind.
Arvostelussa trioksi muuntautuneen U.K.:n ensimmäinen livealbumi Night After The Night joka jäi myös yhtyeen joutsenlauluksi.
Esittelyssä vuoden 1978 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Mike Oldfield, Ralph Towner ja Peter Hammill.
Arvostelussa mm. Yesissä ja King Crimsonissa soittaneen rumpali Bill Brufordin ensimmäinen sooloalbumi Feels Good To Me.
Esittelyssä vuoden 1975 parhaat levyt sijoituksilla 11-20. Mukana mm. King Crimson, Magma, Peter Hammill ja Neu!
Viikon teos -sarjan 60. osassa saksalaissyntyisen säveltäjä Hans Zimmerin score Christopher Nolanin elokuvaan Interstellar.
Arvostelussa vuonna Yesin seitsemäs studiolevy Relayer joka esittelee uuden kosketinsoittajan Patrick Morazin ja tuo yhtyeen musiikkiin uusia jazz-rock -sävyjä ja jopa hieman avantgardistista otetta.
