Elektronisella musiikilla on pioneereja, joista osa on jäänyt melko tuntemattomiksi. Yksi näistä tuntemattomista on Raymond Scott (1908-1994), jonka tunnetuimpia jazzsävellyksiä käytettiin 1940-luvulta lähtien niiden eriskummallisten nimien ansiosta usein Warner Bros. -yhtiön piirretyissä. Tunnetuin esimerkki Scottin piirretyissä käytetystä musiikista taitaa olla ”Powerhouse”, jonka tahdissa Putte Possu ja Repe Sorsa seikkailevat vauvalähettämön liukuhihnalla piirretyssä Baby Bottleneck.
Scottille sekä ääni että se, miltä sanat kuulostavat oli tärkeää. Hän oli oikealta nimeltään Harry Warnow, mutta koska hänen veljensä oli jo menestynyt orkesterinjohtaja, hän päätti käyttää taiteilijanimeä. Raymond Scott löytyi puhelinluettelosta ja valintaan vaikutti se, että se kuulosti sopivan rapsakalta. Niin ikään soinnillisista syistä hänen kuusimiehinen orkesterinsa oli The Raymond Scott Quintette. Luonnollisesti ääneen liittyvät kokeilut jatkuivat myös äänityksissä ja Scott olikin kiinnostunut mm. mikrofonien sijoittelun vaikutuksesta äänityksiin.
Suositulla orkesterinjohtajalla oli kuitenkin myös pimeämpi puoli – hän rakensi erilaisia elektronisia instrumentteja ja sävelsi ja toteutti niiden avulla musiikkia ja äänitehosteita mm. radiomainoksiin. Toisen maailmansodan päätyttyä Scott perusti yrityksen nimeltä Manhattan Research Inc. ja ryhtyi tekemään kokeiluja itse rakentamillaan elektronisilla instrumenteilla ja äänityslaitteilla. Sodan päätyttyä Yhdysvaltain armeija myi tarpeettomaksi käynyttä elektroniikkaa puoli-ilmaiseksi – vanhat vitsit Yhdysvaltain armeijan ylijäämävarastojen alennusmyynneistä eivät taida ollakaan pelkkä vitsi – ja Scott haali itselleen oskilloskooppeja ja muuta käyttökelpoista tavaraa. Niistä hän rakensi jo 1950-luvulla käyttöönsä seitsen- ja 14-raitanauhurit ja myöhemmin polyfonisen syntetisaattorin! Hänen nelikerroksisen talonsa yksi kerros oli vuosien ajan pyhitetty hänen jatkuvasti muuttuvien laitteidensa laboratorioksi. Raymond Scottia avusti myöhemmin omia instrumentteja valmistanut Robert Moog.
Scott ei juurikaan kertonut laitteistaan julkisesti. Syynä oli se, että Scott halusi pitää salaisten keksintöjensä avulla etulyöntiaseman muihin radiomainosten tekijöihin. Muutamista keksinnöistä koetettiin tehdä kaupallisia versioita, mutta ne eivät menestyneet. Ehkä kunnianhimoisin Scottin suunnittelema laite oli Electronium, joka muutamien kytkinten asetusten perusteella loi itsenäisesti musiikkia. Hofstran yliopiston professori Herbert A, Deutsch kuvaili 1980-luvulla 20 vuotta aiemmin näkemäänsä studiota seuraavasti:
”Standing six-feet high and covering 30 feet of wall space, the sequencer consisted of hundreds of switches controlling stepping relays, timing solenoids and tone circuits. The sounds were generated by 16 individual audio-oscillators, a specially modified Hammond Organ, an Ondes-Martenot and two keyboard Theremins of Scott’s own design. If you walked behind the wall during the operation of the sequencer, the music produced would be all but drowned out by the cacophonous klickety-klock of the relays as they switched positions.”
Alun perin kolmella lp-levyllä julkaistu Soothing Sounds For Baby -sarja oli ainoa Raymond Scottin valvonnassa julkaistu näyte elektronisesta musiikista. Albumien kauniina ajatuksena oli eri-ikäisten pienokaisten rauhoittaminen juuri heidän henkisen kehitysasteensa mukaisten melodioiden tai äänien avulla. Levyjen teossa oli mukana Gesell Institute of Child Development, eli idea ei ollut Scottin oma. Scottin laitteet olivat 1960-luvun alussa jo niin pitkälle kehittyneitä, ettei levyjen musiikin toteuttaminen luultavasti ollut Scottille erityisen hankalaa.
Soothing Sounds For Baby Volume 1 (1 to 6 Months)
Soothing Sounds For Baby Volume 1 (1 to 6 Months) on sävelmaailmaltaan luonnollisesti yksinkertaisin. Levyn aloittaa lähes 15-minuuttinen ”Lullaby”, jonka metallista, yhden tahdin mittaista rytmiraitaa koristellaan satunnaisesti yksinkertaisilla, välillä futuristisilla ja välillä taas hieman itämaisen kuuloisilla melodianpätkillä. Toisaalta kuuntelukokemus on turruttava, toisaalta rentouttava.
”Sleepy Time” on selvästi edellistä melodisempi kappale. Oudoilla syntetisaattoriäänillä soitetaan kaiutettua melodiaa, joka kuulostaa perinteiseltä lastenlaululta. Lopputulos on varsin viehättävä.
Lue myös:
- Levyarvio: The Mars Volta – Lucro sucio; Los ojos del vacio (2025)
- Year by Year: Best Albums of 1975 – 31-42
- Review: Höyry-kone – Hyönteisiä voi rakastaa (1995)
- Vuosi vuodelta: Parhaat levyt 1975 – Sijat 31-42
- Review: Valentin & Théo Ceccaldi: Constantine (2020)
- Viikon Teos 94: Sonny Rollins – A Night At The Village Vanguard (1958)
”The Music Box” on selvasti edellisiä ripeätahtisempi sävellys. Musiikki on toteutettu jälleen äänillä, joita käytettiin enemmänkin Moog-syntetisaattorien yleistyttyä. Lähin vertailukohde tälle kappaleelle voisi olla ”Ballet Of The Chicks In Their Shellsillä” Tomitan Pictures At An Exhibitionilla, tosin välillä soitossa on myös jotain samaa kuin Richard Wrightin Hammondien soitossa Pink Floydin varhaisilla levyillä.
”Nursery Rhyme” kuulostaa sekvensseriloopilta, johon on sekoitettu hieman elektronista perkussiota. Kappaleen edetessä perkussio alkaa kuulostaa steelrumpujen soitolta.
Levyn päättävä “Tic-Toc” on hämmentävä. Vaikka kyseessä on vain kahden tahdin mittainen toistuva rytmiraita, se tuntuu yllättävän vetävältä. Tuntuu ihmeelliseltä, että koneilla on saatu aikaiseksi näinkin vetävä groove.
Soothing Sounds For Baby Volume 2 (6 to 12 Months)
“Tempo Block” alkaa bongorytmeillä. Pian mukaan tulee pirteä syntetisaattorilla soitettu melodia. Niitä bongoja lukuun ottamatta ”Tempo Block” kuulostaa melko perinteiseltä lastenlaululta.
Scottin sekvensserin tapaan toimineella “Circle modulatorilla” luotuja rytmiraitoja voi vain hämmästellä. Kummenminuuttinen “The Happy Whistler” alkaa hämmentävän mekaaniselta kuulostavalla perkussiolla. Tuon monotonisen perkussion päälle Scott soittaa syntetisaattorillaan jännittäviä melodioita.
“Toy Typewriter” päästää jälleen Scottin ”Bandito the Bongo Artistin” vauhtiin. Monotonistahan tämä on, mutta kyllä rummutuksen äänenkorkeus vaihtelee.
Soothing Sounds For Baby Volume 3 (12 to 18 Months)
“Little Tin Soldierin” taustalla pauhaa jälleen todella mekaaniselta kuulostava rytmi. Scottin soittama melodia tuntuu välillä olevan melkoisella törmäyskurssilla taustan kanssa. Erilaiset kaikuefektit saavat pirteän melodian kuulostamaan 1950-luvun scifi-elokuvan äänitehosteilta. Muuttuvat melodiat pitävät ”The Little Tin Soldierin” kohtuullisen mielenkiintoisena, vaikka kyllähän se lähes kymmenminuuttisena tuntuu välillä pitkältä kuin nälkävuosi.
“Little Miss Echo” on unenomaista harhailua kaiutettujen äänten maailmoissa. ¾-tahtilaji tuo kappaleelle outoa kohtalokkuutta – samankaltaista tunnelmaa löytyy David Bowien The Man Who Sold The Worldin kappaleelta ”After All”.
Myös “The Playful Drummer” kulkee ¾-tahtilajissa, mutta melodian soittamisessa käytetty ksylofonimainen ääni tekee kappaleesta pirteämmän. Taustalla kuuluu kuitenkin lähes marssimainen biitti, jota tarjoavat hieman viuluilta kuulostavat äänet. Kokonaisuuteen on saatu painostava pohjavire, jota melodian näennäinen kaoottisuus ei ainakaan lievitä. Toisaalta melodia tuo minulle mieleen ”The Sheltering Skyn” King Crimsonin Disciplineltä.
Levyjen äänimaailman ei ihan helposti uskoisi olevan peräisin 1960-luvun alkupuolelta. Levyjen kuuntelun jälkeen ainakin minut valtasi hämmennys – onko jokin kehityspsykologien ryhmä ihan oikeasti ajatellut, että tällaisen musiikin kuunteleminen voisi kehittää lasta positiivisesti? Toisaalta pitää ottaa myös huomioon levyjen syntyajankohta – tieteen ja teknologian uskottiin ratkaisevan kaikki ihmiskunnan ongelmat. Scottin levyt tuntuvat yhdistävän tieteen, teknologian ja vielä taiteenkin kutkuttavalla tavalla.
Hollantilainen levy-yhtiö Basta uudelleenjulkaisi alunperin varsin pienenä painoksena julkaistut Soothing Sounds For Baby -albumit vuonna 1997. Levyjen vihkosissa verrataan levyjen musiikkia mm. Brian Enon ambientiin. Kieltämättä Scottin sävellyksissä on paljon piirteitä, joiden perusteella Soothing Sounds For Baby -albumien musiikkia voisi kutsua ambientiksi. Mielenkiintoinen saavutus musiikilta, joka tuotettiin maailmaan noin vuosikymmenen verran ennen Enon Discreet Musicia.
Vihkosen loppuun on painettu levyn käyttöohje: ”So, relax. Listen closely. Or don’t. In a world fraught with tension and insecurity, we trust you’ll find Raymond Scott’s gentle melodies and childlike rhythms to be soothing companions.”
Kirjoittaja: HEIKKI HEINO
Lue myös: Levyarvio: Brian Eno + David Byrne – My Life in the Bush of Ghosts (1981)
Tuottaja: Raymond Scott
Levy-yhtiö: Epic Records
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti