Viikon teos -sarjan 33. -osassa esitellään amerikkalaisen Steve Reichin polyrytmikkaa hyödyntävä minimalistisen musiikin merkkiteos Drumming.
Viikon Teos 33: Steve Reich – Drumming (1971)
Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 2020 – Sijat 1-10
Esittelyssä vuoden 2020 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Valentin & Théo Ceccaldi, Aksak Maboul, Fiona Apple ja Raoul Björkenheim.
Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 2020 – Sijat 11-25
Esittelyssä vuoden 2020 parhaat levyt sijoituksilla 11-25. Mukana mm. Joel Harrison, Jakko M. Jakszyk, Sonar ja Jack O’ The Clock.
Levyarvio: Valentin & Théo Ceccaldi: Constantine (2020)
Arvostelussa ranskalaisten veljesten Théo ja Valentin Ceccaldin yhteinen levy Constantine. Théo ja Valentin tunnetaan lähinnä avantgarde-jazzista, mutta Constantinen eklektinen musiikki sisältää jazzin lisäksi vaikutteita myös mm. kamarimusiikista, pohjois-afrikkalaisesta etnisestä musiikista, progesta, tangosta ja jopa popista.
Levyarvio: David Bowie – Low (1977)
Arvostelussa David Bowien 11. studiolevy Low joka on niin kutsunut Berliini-trilogian ensimmäinen osa.
Levyarvio: Gong – Gazeuse! (1976)
Arvostelussa Gongin seitsemäs studioalbumi Gazeuse! jolla yhtyeen yhtyeen musiikkillinen linja siirtyi rumpali Pierre Moerlenin käsiin.
Viikon Teos 51: John Adams – Harmonielehre (1985)
Viikon teos -sarjan 51 -osassa esitellään amerikkalaisen, alun perin minimalistina aloittaneen, säveltäjä John Adamsin Harmonielehre vuodelta 1985.
Viikon Teos 35: Max Richter: Three Worlds (2017)
Viikon teos -sarjan 35. -osassa esitellään saksalaissyntyisen säveltäjä Max Richterin post-minimalismia edustava levy Three Worlds vuodelta 2017.
Viikon Teos 34: Sonar With David Torn – Vortex (2018)
Viikon teos -sarjan 34. -osassa esitellään sveitsiläisen Sonarin yhdessä David Tornin kanssa tekemä gamelan-henkistä progea sisältävä albumi Vortex.
Viikon teos
Viikon teos on Saku Mantereen kirjoittama sarja progressiivisesta musiikista. Viikon teos. Mitä on progressiivinen musiikki? ”Progressiivisen musiikin” ajatus on kiehtova. ”Proge” tai ”progressivinen rock” on tyylisuunnaksi vakiinnuttuaan usein aika konservatiivista, ja varsinaista edistyksellisyyttä saa monesta uudesta progelevystä hakea. Tässä ei sinänsä ole yhtään mitään pahaa, ja kyllä progelle on genrenä selvä paikka. Tässä sarjassa haluaisin… Continue Reading →
