Levyarvio: Gryphon – Treason (1977)

Treason on vuonna 1973 perustetun Gryphonin viides studioalbumi.

Gryphon aloitti uransa täysin akustisena yhtyeenä joka soitti keskiaikaisen tyylistä musiikkia. Pikku hiljaa Royal Academy Of Musicissa klassisen koulutuksen saanut yhtye lisäsi akustiseen arsenaaliinsa (mm. krumhorn, ja fagotti) sähköisiä instrumentteja ja siirtyi lähemmäs ja lähemmäs progressiivista rockia. Yhtyeen neljäs levy Rain Dance olikin jo suht ”normaalia” sinfonista progressiivista rockia ja suuri osa bändin ainutlaatuisuudesta oli karissut vaikka musiikki laadukasta sinäsä olikin.

Vuosina 1974 ja 1975 Gryphon soitti Yesin lämmittelijänä parillakin eri kiertueella ja Yesiä manageroivasta Brian Lanesta oli tullut myös Gryphonin manageri. Yesin musiikki ja toisaalta menestys jota yhtye nautti teki vaikutuksen Gryphoniin ja kovana manipulaattorina tunnettu Lane varmasti patisti Gryphonia omalta osaltaan yhä enemmän mainstreamin suuntaan. Treason jatkaakin Gryphonin matkaa kohti sähköisen progressiivisen rockin keskilinjaa.

Erityisesti levyn aloitusraita, kymmenen minuuttinen, ”Spring Song” joka leikittelee dynamiikalla väkevästi on tehokas yhdistelmä Gryphonin keskiaikaista kummallisuutta ja Yesin kiemuraista rock-voimaa. Itseasiassa lopputulos tuo mieleen myös Gentle Giantin jolla oli tietenkin myös varvas tai kaksi keskiaikaisen musiikin puolella. Myös kappale ”Flash in the Pantry” kuulostaa vahvasti Gentle Giantilta maustettuna stevehowemaisella kitaroinnilla. Vaikkei  ”Flash in the Pantrya” voi täysin omaperäiseksi kappaleeksi kutsuakaan on se todella hauska biisi ja sen keskivaiheilla kuultava perkussiovoittoinen instrumentaaliosio on kerrassaan upea (ja todella hienosti äänitetty!). Treason kuulostaa oikeastaan kokonaisuutenakin enemmän Yesin ja Gentle Giantin taitavana sekoitukselta kuin vanhalta Gryphonilta.

”Spring Song” on vahva mini-eepos, mutta levyn loput kuusi kappaletta ovat hieman sekalaisempi kattaus. Nuo 4-5 minuuttiset kappaleet ovat pääosin täysin miellyttävää musiikkia, mutta myös hetkittäin hieman persoonatonta. Toisaalta lähes joka kappaleessa on joitakin kiinnostavia hetkiä kun vaikkapa pärisevä fagotti tai keskiaikaisen kuuloisia melodioita soittavat urut erottavat niitä selkeästi keskimääräisestä progesta. Toisaalta välillä nuo samat hetket tuntuvat myös hieman irrallisilta. Selvä merkki Gryphonin pyrkimyksestä valtavirtaan on myös vokaalien selvästi aiempaa suurempi määrä. Vain yksi kappale on instrumentaalinen (mainio hieman jazzahtava ”Snakes And Ladders”). Vokaalit hoitaa yhtyeen rumpali David Oberlé. Hän hoitaa homman varsin mallikkaasti ja silloin kun ei tietoisesti pyri kuulostamaan irlantilaiselta menninkäiseltä hänen äänensä kuulostaa varsin kauniilta. Puhallinsoittaja Brian Gulland ja kitaristi Bob Foster tukevat häntä tehokkaasti taustavokaaleissa.

Vaikka Gryphonin alkuaikojen omalaatuisuus on osittain Treasonilla karissut pois on levy tuomittu välillä liiankin ankarasti. Treasonin musiikki ei ehkä ole yhtä kummallista tai monimutkaista kuin yhtyeen yleisesti tunnustetuilla klassikoilla Midnight Mushrumps ja Red Queen To Gryphon Tree (molemmat vuodelta 1974), mutta levyn sävellykset (enimmäkseen multi-instrumentalisti Richard Harveyn käsialaa) ovat yhä varsin sofistikoituneita, kiinnostavasti sovitettuja ja sisältävät edelleen runsaasti virtuoosimaisia soittosuorituksia. Levyn musiikki on  myös hyväntuulisen kuuloista ja ennen kaikkea hauskaa kuunneltavaa. Ja ainakin Treason päihittää helposti verrokkinsa Gentle Giantin samana vuonna ilmestyneen taiteellisen ja kaupallisen flopin Missing Piecen. Gryphon tiivisti ja suoraviivaisti ilmaisuaan huomattavasti onnistuneemmin kuin hieman kuuluisampi kollegansa.

Rehellisesti sanottuna minä taidan pitää tästä Gryphonin Yes/Gentle Giant -hybridistä enemmän kuin niistä yhtyeen omaperäisemmistä ja yleensä arvostetuimmista levyistä. Treason ei ole ehkä maailman omaperäisintä musiikkia, mutta nautittavaa kuunneltavaa se on. Sitä paitsi musiikki joka kuulostaa Yesin ja Gentle Giantin sekoitukselta on loppujen lopuksi vielä varsin kaukana todellisesta rockin keskitiestä!

Yksi asia missä Treason petraa ilman epäilyksen häivää verrattuna edeltäjiinsä on sen soundit. Treason on brittiläisten äänittäjien eliittiin kuuluvien Mick Glossopin ja John Leckien työtä ja levyn soundit ovatkin varsin upeat ja ehdottomasti parhaat jota Gryphonin levyillä on koskaan kuultu.

Treason ei onnistunut kääntämän yhtyeen kulttitasolle jäänyttä suosiota nousuun ja bändi lopetti toimintansa pian levyn julkaisun jälkeen. Bändi teki paluun vasta vuonna 2015 muutamien keikkojen muodossa ja julkaisi lopulta 2018 yllättävän onnistuneen studioalbumin ReInvention.

Parhaat biisit: ”Spring Song”, ”Flash in the Pantry”, ”Snakes And Ladders”

Rating: 4 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet
  1. ”Spring Song” (Harvey, Sebastion) – 10:00
  2. ”Round & Round” (Harvey, Sebastion) – 4:30
  3. ”Flash in the Pantry” (Gulland, Sebastion) – 4:57
  4. ”Falero Lady” (Harvey, Sebastion) – 4:08
  5. ”Snakes and Ladders” (Harvey) – 5:15
  6. ”The Fall of the Leaf” (Harvey, Sebastion) – 4:22
  7. ”Major Disaster” (Foster, Sebastion) – 4:04
Gryphon

David Oberlé: vokaalit, perkussiot Brian Gulland: fagotti, käyrätorvi, nokkahuilut, taustavokaalit Bob Foster: kitarat, taustavokaalit Richard Harvey: kosketinsoittimet, piano, saksofoni, nokkahuilut Jonathan Davie: bassokitara Alex Baird: rummut

Tuottaja

Mike Thorne

Levy-yhtiö

Harvest

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: