ReInvention on 70-luvun alussa perustetun Gryphonin kuudes studiolevy ja ensimmäinen 41 vuoteen!
Gryphon aloitti uransa keskiaikaisen ja renesanssi-ajan musiikin parissa jota osa yhtyeen jäsenistä oli opiskellut korkealla tasolla Royal Academy Of Musicissa Lontoossa. Vuonna 1973 ilmestynyt nimetön debyytti soitettiin kokonaan käyttäen perinne-instrumentteja eikä levyllä juuri ollut viitteitä rock-musiikkiin vaan oli lähinnä suht kummallista kansanmusiikkia historiallisella tyylillä esitettynä.
Gryphon kuitenkin yhdistettiin nopeasti progressiivisen rockin piiriin jossa kaikki hieman kummallinen kukoisti. Seuraavilla levyillä sähköiset instrumentit tulivatkin sitten levy levyltä enemmän mukaan kuvioihin ja bändi alkoi pikkuhiljaa muistuttaa enemmän ”perinteisiä” proge-bändejä säilyttäen useita vuosia kuitenkin oman identiteettinsä. Yhtyeen viimeinen levy Treason (1977) vei yhtyettä levy-yhtiön painostuksesta yhä enemmän mainstreamin suuntaan. Treason oli kelpo levy, mutta kuulosti kuitenkin oikeastaan enemmän hieman kesyltä yhdistelmältä Yesin ja Gentle Giantin musiikkia kuin Gryphonin omintakeisempia aiempia alkuaikojen levyjä. Gryphon ei ollut koskaan saavuttanut suurta suosiota ja punkin ja toisaalta AOR:n iskiessä päälle ja viedessä elintilaa monimutkaisemmalta muusikilta bändi iski lopulta crumhorninsa naulaan ja hajaantui omille teilleen.
Vuosikymmeniä myöhemmin vuonna 2009 alkuperäinen kokoonpano Richard Harvey (s.1953), Graeme Taylor (s. 1954), David Oberlé (s.1953) ja Brian Gulland (s. 1951) kokosivat jälleen rivinsä mukanaan uusi jäsen, elokuvamusiikin parissa paljon työskennellyt, multi-instrumentalisti Graham Preskett (s.1948) sekä basisti Rory McFarlanen. Tuolla kokoonpanolla yhtye soitti satunnaisia keikkoja. Uudesta levystä liikkui aina huhuja silloin tällöin, mutta ainakin allekirjoittanut menetti lopulta toivonsa sen suhteen. Vuonna 2016 tilanne näytti entistäkin pahemmalta sillä bändin pääasiallinen säveltäjä Rirchard Harvey jätti yhtyeen. Ilmeisesti lähinnä siksi että hän on niin kiireinen johtuen yhteistyöstään elokuvasäveltäjä Hans Zimmerin kanssa ja omien soundtrack-projektiensa johdosta. Myöskään se että Harvey asuu puolet vuodesta Thaimaassa ei auttanut Britti-yhtyeen yhteistyömahdollisuuksia.
Jäljelle jäänyt porukka ei kuitenkaan lamaantunut vaan päin vastoin sisuuntui entisestään hommaten Harveyn tilalle Royal College Of Musicin alumnin puhallinsoittaja Andew Findonin ja päätti todenteolla panostaa lopultakin studioalbumin tekoon ja ylipäätänsä aktivoitua kunnolla yhtyeenä.
Miksi paluu juuri nyt? Itselläni on teoria asiasta. Uskon että monet vähemmän suositut alkuperäiset 70-luvun progebändit ja muusikot ovat voineet tehdä paluun erityisesti yhden seikan takia. Eläköitymisen. Nämä yli kuusikymppiset muusikot ovat päässeet nyt päivätöistään (mitä ne ikinä ovatkaan olleet) eläkkeelle ja nyt heillä on aikaa ja edes jossain määrin taloudellista turvaa tehdä taas sitä mitä he oikeasti haluavat. Kokeellista musiikkia ilman rajoja. Nyt heillä on mahdollisuus tehdä musiikkia musiikin vuoksi ilman suurempia kaupallisia paineita. Heillä on lähinnä vain voitettavaa: ehkä kiertueet ja levyt tuottavat vähän ylimääräistä meetvurstia muusikon näkkärin päälle. Ja jos ei, niin sekään ei sitten niin haittaa. Ainakin he ovat tehneet juuri sellaisen levyn kuin ovat tahtoneet. Taidetta taiteen vuoksi. Gryphonin ReInvention -levykin on täysin omakustanteinen julkaisu eli levy-yhtiöitä ei ole saatu mukaan houkuteltua. Ei ehkä ole edes yritetty. Veikkaisin melkeinpä jälkimmäistä.
Se historiasta ja eläkkeistä. Entäpä ReInventionin musiikki? Oliko paluu musiikillisesti kaiken siihen liittyvän vaivan väärti? Yhdellä sanalla vastaten: kyllä.
ReInvention asettuu tyyliltään jonnekin Midnight Mushrumpsin (huhtikuu 1974) ja Red Queen To Gryphon Treen (joulukuu 1974) väliin. Renesanssi – ja keskiaikaisen musiikin vaikutteet ovat vahvasti pinnassa kuten Midnight Mushrumpsilla, mutta toisaalta mukana on myös vahvasti progressiivisen rockin tunnelmia kuten Red Queenilla. Tuntuu myös että musiikki on aiempaa hieman monimutkaisempaa. Mukana on myös aiempaa enemmän peribrittiläistä huumoria Monty Pythonin ja music hall -perinteen hengessä mikä kuuluu parhaiten iloluontoisessa kappaleessa ”Hospitality At A Price… Anyone For?”.
Sävellykset levyllä ovat täynnä hienoja melodioita jotka ovat vuoroin kauniin simppeleitä ja vuoroin koukeroisesti poukkoilevia. Yleistunnelma on hilpeän riehakas välillä jopa juhlava. Jatkuvasti yllätyksellisesti sovitetut eri instrumenttien vierailut pitävät kappaleet monipuolisina ja ennalta arvaamattomina. Koko laajaa soitinvalikoimaa ei myöskään aina käytetä koko komeudessaan jokaisessa kappaleessa josta hyvä esimerkki on ”A Futuristic Auntyrquarian”. Tuossa kappaleessa pääosassa on selkeästi Preskettin viulu vaikka kappale onkin puhallinsoittaja Gullandin säveltämä.
Yli kaksikymmentä erilaista soitinta sisältävä instrumentaatio ReInventionilla on pääosin akustinen. Hetkittäinen sähköbasso ja muutamat kosketinsoitin osuudet ja pari sähkökitaran purkausta ovat ainoat sähköiset elementit ReInventionin soundissa joka pääosin koostuu akustisista kitaroista, viulusta ja lukuisista eri puhaltimista kuten crumhorn, fagotti, nokkahuilu ja saksofonit.
Osa vokaaleista, joita kuullaan neljällä levyn 11 kappaleesta, kuulostaa aavistuksen väkinäisiltä. Ihan kuin laulumelodioita ei olisi aivan onnistuttu sovittamaan kappaleiden monimutkaisiin rakenteisiin. Parhaiten vokaalit toimivat levyn pisimmässä kappaleessa 11 minuuttisessa ”Haddocks’ Eyesissa” jonka sanoitukset perustuvat Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -tarinoihin. David Oberlén hieman käheä lauluääni kuulostaa kappaleessa kovin sympaattisella tarinoidessaan Carrollin kummallisesta maailmasta. ”Haddocks’ Eyesin” keskivaiheilla kuullaan yksi levyn harvoista merkittävistä sähkökitaraosuuksista kun Graeme Taylor päästää hetkeksi Telecasterinsa irti hetken aikaa purevasti sooloillen. Iloisesti suuntaan jos toiseenkin tanssahteleva ”Haddocks’ Eyes” on levyn kohokohta. Kerrassaan ihastuttava sävellys.
”Rhubarb Crumhorn” alkaa todella kauniilla fagotti-melodialla. Mukaan tuodaan taitavasti cembalo ja historiallisesti pörisevä crumhorn. Useammamkin upean melodian jälkeen hieman ennen kolmea minuuttia kappale kiihdyttää kepeästi soittavien rumpujen antaessa vauhtia kappaleelle.
ReInvention on kiehtova, mutta 63 minuuttisena hieman ylipitkä albumi. Yksikään levyn kappaleista ei ole varsinaisesti huono, mutta kokonaisuus olisi hyötynyt muutaman vähäpätöisemmän biisin poisjättämisestä. Toinen asia joka minua hieman häiritsee levyssä, on turhan diskanttiset, kirkkaat ja jopa aavistuksen steriilit soundit. Tälläiseen materiaaliin olisi sopinut maksimaalisen erottelevuuden sijasta huomattavasti lämpöisemmät, melkeinpä ”tuhnuiset”, soundit.
ReInvention on uljas paluu vuosikymmenien jälkeen ja se onnistuu lähes mahdottoman haasteen edessä: levyn musiikki on paitsi selvästi sukua vanhalle kunnon Gryphon ”keskiaikaiselle” musiikille tuoden silti mukaan myös tuoreita elementtejä raikkaalta kuulostaen. Tasalaatuisensa ansiosta se saattaa olla jopa kokonaisuutena Gryphonin vahvin albumi.
Parhaat biisit: Haddock’s Eyes, Rhubarb Crumhorn
Arvosana: ****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet:
1. Pipe Up Downsland Derry Dell Danko (4:49)
2. Rhubarb Crumhorn (5:56)
3. A Futuristic Auntyquarian (5:58)
4. Haddocks’ Eyes (10:58)
5. Hampton Caught (5:12)
6. Hospitality At A Price… Anyone For? (3:11)
7. Dumbe Dum Chit (3:08)
8. Bathsheba (5:37)
9. Sailor V (8:37)
10. Ashes (3:32)
11. The Euphrates Connection (4:43)
Muusikot:
Graeme Taylor: kitarat Graham Preskett: viulu, mandoliini, koskettimet, huuliharppu Brian Gulland : fagotti, basso krumhorn, baritoni saksofoni, nokkahuilut, piano Andrew Findon: huilu, piccolo huilu, sopraano krumhorn, soprano saksofoni, klarinetti Rory McFarlane: sähköbasso ja kontrabasso Dave Oberlé: rummut ja perkussio
Levy-yhtiö: Bändin itsensä julkaisema.
Muut levyarviot löydät täältä.
Pienemmät Purot 