Vastavirtaan osa 14: Bob Dylan – Saved (1980)

Saved on Bob Dylanin 20. studioalbumi vuodelta 1980.

Monen rock-fanin kauhistukseksi Bob Dylan tuli uskoon loppuvuodesta 1978. Dylan oli pahasti mieli maassa hänen kiertäessään Amerikkaa yhtyeensä kanssa Street-Legal albumin kiertueella, johtuen mm. Street-Legalin saamasta negatiivisesta vastaanotosta Yhdysvalloissa kuin myös negatiivisista keikka-arvioista joita miehelle tuohon aikaan ropisi. Alkusysäys uskoontulolle tapahtui San Diegon keikalla marraskussa ’78, kun joku yleisöstä oli heittänyt lavalle pienen hopeisen ristin. Dylan oli poiminut ristin ja laittanut sen taskuunsa. Seuraavalla keikalla Arizonassa Dylan oli omien sanojensa mukaan todella mieli maassa ja ajatteli koko keikan ajan, että hänen on tehtävä asialle jotain ja että hänen oli tehtävä jotain sellaista jota hän ei ollut ennen tehnyt. Silloin Bob muisti ristin taskussaan.

Pian tämän jälkeen Dylan lähti kurssille, jossa hän opiskeli raamatun oppeja ja kirjoitti koko joukon uskonnollissävytteisiä kappaleita, joista hän kokosi Slow Train Coming albumin vuonna 1979. Kiertueellekin Bob lähti orkesterinsa kanssa marraskuussa ’79 ja uskonnollisia kappaleita oli varastossa jo sen verran paljon, että kiertueen settilista koostui yksinomaan niistä. Studioon Dylan pääsi uudelleen tammikuussa levyttämään kiertueella soitettuja ennenjulkaisemattomia kappaleita joista koostettiin albumi Saved.

Levy alkaa hartaissa tunnelmissa coverilla Red Heyesin ja Jack Rhodesin kirjoittamasta kappaleesta ”A Satisfied Mind”. Kappale ei välttämättä edusta albumin kirkkainta kärkeä, mutta ottaen huomioon minkä tyylisestä levystä on kyse, on se varsin looginen avauskappale Savedille.
Alun hartaudesta päästään rokkaavampiin tunnelmiin Dylanin yhdessä basisti Tim Drummondin kanssa kirjoittamalla albumin nimikappaleella ”Saved”. Kappale lähtee laukkaamaan nopeaa vauhtia eteenpäin heti ensimmäisen säkeistön jälkeen. Dylan sylkee vimmalla herraa ylistävää lyriikkaa samalla kun bändi runnoo intensiivisesti kappaletta eteenpäin. Tähän kun lisätään vielä hurmoksellisesti taustoja laulava naiskuoro, niin lopputulos on kerrassaan korvia hivelevää kuunneltavaa!

Niinikään albumin parasta antia edustaa kolmoskappale ”Covenant Woman”, joka on Dylanille tyypillinen maanläheisen melodinen bluesahtava balladi. Tämä on vieläpä niistä ehkä jopa onnistunein. Kappaleen melodia ja viimeisen päälle hieno teksti saavat minut aina hyvälle tuulelle ja hyräilemään hymy huulilla kappaleen mukana. Bob siis tavoittaa kipaleella jotain sellaista autuutta ja lämpöä, joka todella puree meikäläiseen.

Neljäs kappale ”What Can I Do For You?” jatkaa edeltäjänsä viitoittamaa tietä utuisissa bluestunnelmissa. Yhtymäkohtia edelliseen kappaleeseen tuo myös se, että tämä on lähestulkoon yhtä onnistunut viisu. Tämänkin kappaleen rauhoittavan lämmin tunnelma on yksi niistä lukuisista syistä, jotka saavat minut palaamaan tämän albumin pariin kerta toisensa jälkeen. Tällä biisillä kuullaan myös Dylanin tässä vaiheessa jo tavaramerkiksi muodostunutta huuliharppua, kun Bob vetäisee kappaleessa peräti kaksi sooloa kyseisellä soittimella.

A-puolen päätteeksi siirrytään takaisin rokkihommiin kappaleella ”Solid Rock”, joka on svengaavasti etenenevä hieno menopala. Kappaleesta päälimmäisenä jäävät mieleen Drummondin herkulliset bassottelut läpi kappaleen, sekä kitaristi Fred Tackettin murjaisema suht rockhenkinen soolo.

B-puolen aloittaa albumin ehkä eniten perinteistä gospel-musiikkia muistuttava kappale ”Pressing On”. Ja kappalehan on sen verran hyvä, että en olisi pannut pahitteeksi, vaikka Dylan olisi tehnyt myöhemmin enemmänkin tämän kappaleen kaltaisia biisejä. Monia kuulemma häiritsee tälle aikakaudelle tyypillinen naistaustalaulajien runsas käyttö kappaleissa, mutta mielestäni ne ovat oikein herkullinen lisä jo valmiiksi ylivertaisen hyvään musiikkiin.

Tämän jälkeen pääsemme käsiksi jälleen levyn kirkkaimpaan kärkeen kappaleella ”In the Garden”. Jeesuksen elämästä ja hänen kohtaamistaan ennakkoluuloista, jopa halveksunnasta kertova teksti on mielestäni yksi Bob Dylanin kaikkien aikojen parhaita ja myös uhkuva vimma ja intohimo jolla mies kappaleen laulusuorituksen hoitaa on kerrassaan vaikuttavaa kuunneltavaa!

Toiseksi viimeinen kappale on ihanan rauhoittavasti eteenpäin keinahteleva ”Saving Grace”. Tässäkin kappaleessa on sitä jotain tiettyä maanläheistä magiaa, johon jaksan Dylanin musiikissa kerta toisensa jälkeen ihastua. Myös Bobin kaihoisan kaunis laulusuoritus on sellainen seikka, joka lämmittää sydäntäni runsaasti tämän kappaleen kohdalla.
Albumi laitetaan pakettiin bluestunnelmissa kappaleella ”Are You Ready?”, joka on samalla sekä mukava herättely edellisen kappaleen unenomaisen utuisten tunnelmien jälkeen, kuin myös aivan loistava päätöskappale yhdelle Bob Dylanin uran onnistuneimmista ja aliarvostetuimmista tuotoksista.

Saved on kuulunut alusta asti allekirjoittaneen suosikki Dylan-albumien kärkijoukkoon ja minusta tuntuu, että suurin osa levyn parjaajista tekee sitä ihan periaatteesta vain siitä syystä, että albumin sanoitukset käsittelevät uskonasioita. En ihmettelisi vaikka jotkut tuomitsisivat levyn tästä syystä edes kuuntelematta. En itse ole ikinä ollut millään tavalla järin uskonnollinen ihminen, mutta jokin tässä Dylanin tulikivenkatkuisessa Jeesus-rockissa on sellaista, joka sytyttää meikäläistä siinä määrin, että uskaltaisin nimetä Savedin Dylan-suosikikseni jaetulle ykkössijalle edeltäjänsä Slow Train Coming:n kanssa.

Parhaat biisit: ”Covenant Woman”, ”What Can I Do For You?”, ”Solid Rock”, ”In the Garden”, ”Saving Grace”

Arvosana: *****

Kirjoittaja: SAKU SIPI