Levyarvio: JG Thirlwell & Simon Steensland – Oscillospira (2020)

Oscillospira on JG Thirlwellin ja Simon Steenslandin ensimmäinen yhteinen levy.

Australialainen säveltäjä/tuottaja JG Thirlwell (s.1960) on monien projektien ja pseudonyymien mies. Post-punk -skenestä ponnistaneen miehen musiikkia yhdistää jonkinlainen vaikeasti määriteltävä elokuvamaisuus ja toisaalta raskaat industrial-sävyt. Foetus lienee hänen omista projekteistaan tunnetuin minkä lisäksi hän on työskennellyt mm. Melvinsin, Nine Inch Nailsin, Swansin, Nick Caven ja Kronos Quartetin kanssa. Thirwell on sävelttänyt myös musiikki tv-sarjoihin The Venture Bros. ja Archer

Ruotsalainen säveltäjä ja multi-instrumentalisti Simon Steensland (s.1961) on yksi kotimaansa tuotteliaimpia teatterimusiikin säveltäjiä. Teatterimusiikki on Steenslandin leipäpuu, mutta puhtaasti taidetta taiteen vuoksi -hengessä hän on tehnyt myös lukuisia soololevyjä jotka yleensä liikkuvat synkähkön avant-progen suunnalla. Steenslandin soololevyistä tunnetuimmat ovat Led Circus (1999) ja Fat Again (2009).

Thirlwell ja Steensland tapasivat vuonna 2017 Tukholmassa The Great Learning Orchestra järjestämän työpajan yhteydessä. The Great Learning Orchestra on kokeellinen orkesteri jonka tavoite on tuoda eri tyylilajien tai taitotasoiltaan vaihtelevia muusikoita yhteen. Thirlwellin ja Steenslandin kohdalla tämä oli hedelmällistä. He paitsi tulivat hyvin toimeen ihmisinä, mutta he myös huomasivat että heillä oli erilaisista taustoistaan huolimatta myös paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita musiikin saralla. Etenkin heitä yhdisti rakkaus progressiiivisen rockin haastavimpia äärilaitoja kohtaan. Työpajan jälkeen Steensland teki cover-version yhdestä Thirlwellin The Great Learning Orchestralle säveltämäsä kappaleesta. Steensland lähetti versionsa Thirlwellille ihmetellen että mihin ihmeeseen kappaletta voisi käyttää. Thirlwell innostui Steenslandin versiosta ja ehdotti että he tekisivät yhdessä kokonaisen albumin.

”I had been a fan of Steensland’s work for some years through his albums like Led Circus and Fat Again. I admired the dark power in his work and it seemed adjacent to a lot of music that I love and inspires me – groups in the Rock in Opposition and Zeuhl worlds such as Magma, Univers Zero and Present, as well as 70’s era King Crimson and Bartok.” – JG Thirlwell

Oscillospiran on tehty etänä eli nykyään tyypilliseksi muodostuneella tavalla jossa muusikot lähettelevät toisilleen tiedostoja edestakaisin pikku hiljaa niihin osia lisäillen. Tämä johtaa usein varsin steriileihin lopputuloksiin eikä Oscillospirakaan toki spontaanilta bändisoitolta kuulosta, mutta toisaalta ei se siihen pyrikään. Oscillospira tähtää jonkinlaiseen modernin orkesterimusiikin ja rockin fuusioon. Tätä perusyhdistelmää maustetaan vielä industriaalisilla sävyillä ja vaikutteilla elokuvamusiikista. Jos Béla Bartók kaivettaisiin haudastaan tekemään musiikkia Univers Zeron Daniel Denisin, Nine Inch Nailsin Trent Treznorin ja elokuvasäveltäjä Hans Zimmerin kanssa voisi lopputulos olla jotain suurin piirtein Oscillospiran kaltaista. Hetkittäin Oscillospira tuo mieleen myös kotimaisen säveltäjämaeston Sebastian Fagerlundin suureelliset ja lyömäsoitin-intensiiviset orkesteriteokset.

Kiinnostavasti Oscillospiran kahdeksan kappaletta (joista neljä on kymmenen minuuttisia) on kreditoitu Thirlwellin ja Steenlandin nimiin niin että joka toinen kappale on merkitty Thirlwellin ja joka toinen Steenlandin sävellykseksi. Levyä kuunnellessa ainakaan minä en ole oppinut vielä korvakuulemalta erottamaan että mikä kappale on kumman säveltäjän käsialaa. Miesten tyylit sulautuvat siis levyllä erinomaisesti toisiinsa. Ilmeisesti toteutusvaiheessa molemmat antoivatkin vahvasti oman panoksensa toistensa sävellyksiin ja sovitukset laadittiin yhteistyössä.

Oscillospira (oscillospira on erään bakteerin nimi) maalaa ajanhenkeen sopivasti post-apokalyptisiä kuvia valtavista hmisjoukoista jotka pakenevat kauhunvallassa jotain vääjäämätöntä tuhoa. Oscilliospiran maailmassa jäävuoret luhistuvat nostattaen kaupungit alleen peittäviä hyökyaaltoja, sademetsät palavat tupruttaen mantereita pimentäviä savupilviä samaan aikaan kun pandemiat niittävät kansaa kuin viikate heinää. Ihmislaumat pakenevat kauhun vallassa ilman suuntaa hämärästi tietäen ettei enää ole paikkaa johon paeta. Puolifasistisiksi muutuineiden hallitusten lyijynharmaat taisteluhelikopterit pörräävät kaiken ympärillä yrittäen turhaan tuoda järjestystä maailmaan jossa ei enää ole sille sijaa. Oscilliospira on tuomiopäivän musiikkia ja voisin kuvitella sen hyvin ääniraidaksi jollekin hieman taiteellisemmalle, ja hyvin synkälle, katastrofielokuvalle.

Kuten yllä olevasta tunnelmoinnista voi päätellä Oscillospiran musiikki on synkkää ja ankaraa. Se ei kuitenkaan ole yhtä monimutkaista, tiivistä ja alituiseen muuttuvaa kuin Univers Zeron tai etenkin Henry Cow’n musiikki. Oscillospira sisältää enemmän toistoa kuin avant-progen haastavinta laitaa edustavat artistit ja sen itsepintaiset ostinatot tuovat mieleen hetkittäin Magman jonka yksi tavaramerkeistä on toisto ja siihen sisäänrakennetut hienovaraiset muutokset. Yhtä hieno varaiseen teemojen kehittelyyn Thirlwell ja Steensland eivät kykene kuin Magman Christian Vander. Periaatteessa Oscillospiran sävellykset ovatkin suht yksinkertaisia. avant-progen mitta-asteikolla. Ne rakentuvat pitkälti toisteisten sekvensien pohjalle jotka rakentavat jännitystä ja sitten laukaisevat sen. 

Levyn yksityiskohdissa kuitenkin riittää kompleksisuutta ja purtavaa useammallekin kuuntelukerralle. Ja rikkaat sovitukset ovat levyn se varsinainen pihvi. Rikas instrumentaatio josta on usein vaikea hahmottaa mikä on tuotettu oikeilla iinstrumenteilla ja mitkä ovat Thirwellin taidolla tietokoneella luomia orkesterisimulaatioita (käsittääkseni tästä puolesta vastaa lähinnä Thirlwell). Levykansien krediititkään eivät tuo täyttä selvyyttä siihen mitkä äänet on tuotettu milläkin keinoilla sillä Thirwellia ja Steenslandia on kreditoitu vain epämääräisellä ”plays the instruments” ilmaisulla. Vierailevien soittajien listasta löytyy kuitenkin mm. oboeisti, bassoklarinetisti, sellisti, pasunisti, viulisti, saksofonisti ja pari sähkökitaristia. Rummut kautta levyn soittaa ruotsalainen virtuoosi Morgan Ågren. Levyllä kuullaan myös useassa kappaleessa kahden naislaulajan sanatonta vokalisointia.

Oscillospira alkaa yli 11 minuuttisella ”Catholic Deceitillä” joka toimii hyvää esittelynä Oscillospiran yleiselle tyylille. Kappale alkaa melankolisella kamarimusiikkimaisella osiolla viuluineen, mutta räjähtää aina välillä orkestraalisiin mittoihin vaskipuhaltimineen ja räväkän aggressiivisesti soivine perkussioineen ja marssimaisesti soivine rumpuineen. Kuoromaisesti sanattomasti laulavat naisvokalistit luovat aavemaista tunnelmaa. ”Catholic Deceit” käyttää myös tehokkaasti hyväkseen äänenvoimakkuuden vaihtelun luomaa dynamiikkaa. Hitaista osioista siirrytään pikkuhiljaa valtavalla voimalla soiviin mahtipontisiin hetkiin minkä jälkeen kierroksia lasketaan hetkeksi ja pienen jäähdyttelyn jälkeen rakennetaan uusi nousu. ”Catholic Deceitin” finaali on huikea. Siinä hieman liiankin hallittu musiikki antaa hieman periksi kaaokselle ja rumpali Ågren päästetään kunnolla irti. Hänen vimmainen rumpalointinsa on huikeaa kuultavaa. 

Albumin suureellisinta antia edustaa suorastaan hymyilyttävällä tavalla överiksi vedetty”Heresy Flank”. Todella massiivisesti soiva ”Heresy Flank” on täydellinen ristisiitos Zimmerin elokuvamusiikista hurjimmillaan yhdistettynä avant-progen kompleksisuuteen. Jouset surisevat ja sahaavat vuoroin uhkaavasti vuoroin näppäilevät pizzicatona jännitystä rakentaen. perkussiot hakkaavat vimmaisesti painajaismaisen tunnelman intensiteettiä kasvattaen ja naiskuoro huokailee ja voihkii keskellä tätä maanista sielunmessua. ”Heresy Flank” on levyn kappaleista orkestraalisin ja kieltämättä sen midi-lähtöinen toteutus himmentää hetkittäin sen voimaa ja on helppo kuvitella että oikean orkestarin kera se olisi kuulostanut vielä huikeammalta. On kuitenkin ymmärrettävää että levyllä, joka parhaassakin tapauksessa myy vain joitakin tuhansia kappaleita, ei ole rahkeita sadan hengen sinfoniaorkestereihin. Ja todella vaikuttavalta biisi kuulostaa tässä muodossakin.

Mike Pattonin perustaman Ipecac levy-yhtiön julkaiseman Oscillospiran soundit ovat todella jykevät, suorastaan massiiviset, mutta silti miellyttävän ilmavat ja riittävän dynaamiset. Kaikki kuulostaa pikku tarkasti loppuun asti mietytyltä ja hiotulta. Pieni roso ja aavistus enemmän spontaanisuutta olisi tosin voinut tehdä lopputulokselle hyvää. Nyt musiikki on synkkää ja uhkaavaa, mutta todellisesta vaaran tunnusta jää jotain uupumaan.

Oscillospira on pitkä levy. Se kyllä kantaa massiivisen 69 minuuttisen kestonsa yllättävänkin hyvin siihen nähden että musiikki on todella raskasta, mutta pieni tiivistäminen tai karsiminen ei välttämättä olisi tehnyt pahaa etenkin kun kappaleet muistuttavat hieman liikaa toisiaan. Tunnelma on myös liian monotoninen. Kaiken uhkaavuuden ja toivottomuuden sekaan olisi kaivattu edes muutama valonsäie.

Heikkouksistaan huolimatta Oscillospira on kiehtova ja palkitseva albumi. Se rakentaa selvästi monien jättiläisten tukeville harteille, mutta lopputulos on kuitenkin riittävän omaperäinen. JG Thirlwellin ja Simon Steenslandin turboahdettu ja elokuvamainen laajakuvanäkemys avant-progesta on mahdollisesti jonkin uuden alku.

On vielä aikaista sanoa onko  Oscillospira todella moderni avantproge-klassikko, mutta ainakin se on ehdottomasti yksi vuoden 2020 vahvimmista albumeista ja suositeltavaa kuunneltavaa etenkin kaikille belgialaisen koulukunnan synkille kamariproge-bändien kuten Univers Zeron ja Presentin ystäville.

Parhaat biisit: ”Catholic Deceit”, ”Heron”, ”Night Shift”, ”Heresy Flank”

Rating: 4.5 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Kappaleet
  1. Catholic Deceit 11:22
  2. Heron 07:16
  3. Night Shift 10:06
  4. Papal Stain 09:58
  5. Heresy Flank 08:22
  6. Mare 07:36
  7. Crystal Night 03:57
  8. Redbug 11:16
Muusikot

Simon Steensland: instrumentit JG Thirwell: instrumentit Morgan Ågren: rummut

Scott Bartucca: oboe Lisa Grotherus: bassoklarinetti Pelle Halvarsson: sello Simon Hanes: kitara Ellekari Sander: vokaalit Joanna Mattrey: viulu Chris McIntyre: pasuuna Eva Rexed: vokaalit Sami Stevens: vokaalit Ossian Willen: kitara Fredric Thurfjell: kontrabassosaksofoni, baritonisaksofoni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: