Peter Hammillin 16. studiolevy ilmestyy samana vuonna kuin Guy Evansin kanssa tehty Spur of The Moment 1988. Tiheä julkaisutahti siis jatkuu edelleen eli pidempiä luovan tauon hetkiä mies ei näytä kaipaavan.
In a Foreign Town (1988)
In a Foreign Town jatkaa samalla artrock-linjalla kuin Skin (1986), Patience (1983), Enter K (1982) ja Sitting Targets (1981). Soundimaailmaa hallitsevat edelleen koskettimet ja muu instrumentaatio jää varsin niukaksi. Ja vaikka soundit eivät tälläkään levyllä mitään suurempia intohimoja herätä, yleistunnelma jää silti positiivisen puolelle, varsinkin kun mukaan mahtuu myös muutamia onnistuneita vetoja.
Levyn instrumentit maestro soittaa jälleen itse, lukuun ottamatta avausraidan viulua, jonka hoitaa Stuart Gordon. Miksauksesta vastaa niin ikään tuttu mies David Lord. Ja myös vaimo Hilary Hammill on mukana kuviossa vastaten albumin kansikuvasta.
In a Foreign Town on aikaisemmista levyistä poiketen vahvan poliittinen ja suurella mittakaavalla. Mahtipontinen avausraita ”Hemlock”, joka lienee levyn progein veto, kritisoi sotateollisuutta ja sen myrkyllisiä (vrt. hemlock= myrkkykasvi) vaikutuksia yhteiskuntaan ja ”Sci-Finance” finanssikapitalismia. Samalla poliittisesti kantaaottavalla linjalla kulkevat ”Vote Brand X” ja ”Under Cover Names”.
Levyn suosikkini löytyvät tälläkin kertaa balladeista. Niissä Hammill nimittäin harvoin epäonnistuu. Siitä vahvimpina näyttöinä balladintäyteiset albumit Over (1977) ja And Close s This (1986). Tässä suhteessa yksi vaikuttavimmista on hidastempoinen, keyboardien ja jykevän rumpukompin varaan rakennettu ”Time to Burn”, jonka kaihoisaa atmosfääri en voi vastustaa. Ajankuluminen, menetetty ja löydetty, ihmisen hapuilu kohti tulevaa, ovat juuri niitä teemoja, joista löytyy taas kerran myös henkilökohtaista samaistumispintaa.
“Time to burn, all our lifelines are gathered round
With a speech from the back of a postcard
All the memories free in one bound
Free, and gone to ground
Free, and gone forever
Free, and gone to ground
So I will remember
So much lost and found
Here we are with time to burn.”
Yksi levyn mielenkiintoisimmista raidoista on ”The Play’s The Thing”, jossa Hammill tekee uskaliaan vedon ja lainaa yhden säkeistön Shakespearen tragediasta Henry IV. Muutoinkin biisi on uskollinen suuren draamakirjailijan teemoille, kuten suuri osa Hammillin tuotantoa ylipäätään. Sillä jos jotakin Hammill on, niin dramaatikko, persoonan näytteille asettaja (vrt. latinankielen personae, joka tarkoitti alun perin teatterinaamiota).
Kolmas varsin mainio tekele on italialaisen kosketinsoittajan, säveltäjän Roberto Colombon ja Gianpiero Amelinkanssa tehty ”This Book”. Akustinen kitara ja lempeä urkusoundi yksinkertaisen rumpubeatin päällä on varsin onnistunut yhdistelmä.
Levyn tukevampaa rock-osastoa edustavat ”Sun City Nightlife”, ”Under Cover Names” sekä autoiluaddiktioita kuvaava satiirinen ”Auto”. Poljento on varsin mehevää, joskin halvat kiipparisoundit, eritoten biisissä ”Under Cover Names” ovat Hammillin tasoiselle kaverille selvä rimanalitus.
Mielenkiintoisena kuriositeettina ”Sun City Nightlifen” viimeinen minuutti, jossa Hammill lainaa pienen tovin Peter Gabrielin, niin ikään Etelä-Afrikkaan sijoittuvaa biisiä ”Biko” (Peter Gabriel III).
Vaikka In a Foreign Town ei kiitettävälle tasolle ylläkään, niin Hammillin jäljittelemätön omaäänisyys tekee tästäkin levystä kuuntelemisen arvoisen. Lyriikat ovat edelleen ansiokkaita, joskaan poliittinen kantaaottavuus ei mielestäni istu hänelle niin hyvin kuin esim. ihmiselämää koskevat eksistentiaaliset pohdinnat. Naamioiden teatteri on se paikka ja mielentila, jossa mies on omimmillaan.
Arvosana: ***½
Out of Water (1990)
Out of Water ilmestyy pari vuotta In a Foreign Townin jälkeen 1990 selkeänä irtiottona aikaisemmista artrock-albumeista. Hammill soittaa edelleen soittimet (kitara, koskettimet) pääosin itse, mutta nyt myös tutut Van Der Graaf Generator miehet David Jackson (saksofoni) ja Nic Potter (basso) ovat kahdella biisillä mukana. John Ellis soittaa kitaraa sekä Stuart Gordon viulua biisissä ”Something About Ysabel’s Dance”.
Out of Water oli minulle vaikea pala alusta saakka ja sitä se on edelleen. Sävellykset tuntuvat jollakin tavoin innottomilta eikä kohtaamispintaa synny. Poikkeuksellinen tilanne siis, sillä onhan jokainen miehen tähänastinen sooloalbumi onnistunut herättämään joko pienempiä tai suurempia innostuksen hetkiä. Tämä ei silti tarkoita etteikö levyltä löytyisi muutamia onnistuneita tekeleitä. Yksi näistä on edellä mainittu, klassisen kitaran ja viulun varaan rakentuva ”Something About Ysabel’s Dance”. Sävellyksenä se ei ole kummoinen, ja muistuttaakin itse asiassa enemmän runonlaulantaa kuin melodiarakenteista sävellystä. Mutta tunnelmassa ja eritoten tekstissä on jotakin kiehtovaa. Tarina sijoittunee jonnekin etelän turistihotelliin, jossa vallitsee unenomainen ja tylsämielisyyden täyttämä tunnelma, kunnes sitten…something about Ysabel’s dance.
Myös progehenkinen ”On The Surface” onnistuu kohottamaan levyn muutoin niin paikalleen pysähtynyttä atmosfääriä. Biisin viehätys piilee paljolti mielenkiitoisessa 10/8 (3+3+2+2) tahtilajissa, joka polkee varsin mainiosti.
Levyn päätösraitana kuullaan voimallinen balladi ”A Way Out”, jonka on päätelty kertovan Hammillin veljen itsemurhasta.
Out of breath, out of tune,
Out of your head and out of view,
Down and out, out for the count, or is it just for revenge?
Out of sight, out of mind,
Leave it out, leave it behind
Out of reach of all family, all friends.
Out, out, going for the bale-out,
No parachute above you.
Out, out… you’ll not feel the fall-out.
I wish I’d said ”I love you”.
Out of Water ei ole huono levy, mutta yleistunnelmaltaan jollakin tavalla ponneton. Levyä kuunnellessa tulee hieman sellainen olo, kuin taiteilija ei itsekään tietäisi mihin suuntaan 80-luvun artrock-kauden jälkeen suuntaisi. Mutta toki jokaisen Hammill-diggarin kannattaa tämäkin levy kuunnella, jollei muutoin niin ”Ysabelin 2takia.
Arvosana: **½
Kirjoittaja: JOHANNES OJANSUU
Peter Hammill -sarjan muut osat löydä täältä.
Pienemmät Purot 
Vastaa