Vastavirtaan-sarjassa Saku Sipi arvioi proge-levyjä joilla on alan harrastajien piirissä kyseenalainen ellei jopa halveksuttu maine.
Saku on eri mieltä!
Greg Laken sooloura oli lähtenyt käyntiin (ei ehkä niinkään kaupallisessa mielessä, mutta debyyttialbumin sisällön puolesta) lupaavasti vuonna 1981. Lake oli värvännyt kokoonpanoonsa kitaravirtuoosi Gary Mooren, The Sensational Alex Harvey Bandin rumpalin Ted McKennan sekä kosketinsoittaja Tommy Eyren ja basisti Tristram Margettsin. Tällä kokoonpanolla yhtye julkaisi debyyttialbumin Greg Lake syksyllä 1981 ja lähti levyn julkaisun myötä kiertueelle. Kiertue päätyi joulukuussa ’81, jonka jälkeen bändi piti hiljaiseloa vuoden 1982 ajan. Kesällä 1983 ilmestynyt Manoeuvres jatkoi saundipoliittisesti edellisen albumin hyväksi havaittua tyyliä.
Levy alkaa Laken ja Mooren säveltämällä nimikappaleella. Kun kuulin intron kitarariffin tein albumista ostopäätöksen. Biisi on alusta loppuun kerrassaan mainio energinen rock-kappale, jossa Mooren kitara ja Laken ääni pääsevät oikeuksiinsa.
Seuraava kappale ”Too Young To Love” jatkaa aloituskappaleen energistä menopalalinjaa. Tämä ei välttämättä ole aivan albumin ykkösbiisejä, mutta toisaalta kertoo jotain levyn laadusta että näin hieno biisi ei edes yllä albumin parhaimmistoon.
Kolmas biisi on yksi levyn kohokohdista. Laken yksinään kirjoittama Paralysed jäi useaksi päiväksi päähäni soimaan. Ja mikäs siinä on soidessa, kun siellä näin maan mainio kappale soi.
Sitten pääsemme käsiksi albumin ensimmäiseen balladiin. Gary Mooren kirjoittama Woman Like You lukeutuu myös silmissäni albumin onnistuneimpiin kappaleisiin. Etenkin kertosäe on mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin oivallettu ja onnistunut.
A-puolen päättävä ”I Don’t Wanna Lose Your Love Tonight” on hieman samankaltainen kappale kuin ”Too Young To Love”, mutta tämä on kuitenkin näistä kahdesta kappaleesta parempi kertosäkeen ollessa onnistuneempi ja kappaleen ollessa yleisestikin riehakkaampi kuin edellä mainittu.
Seuraavaksi pääsemmekin levyn Graalin maljaan! B-puolen aloittava ”It’s You, You Gotta Believe” on Laken säveltämä seitsemänminuuttinen minieepos. Jo kappaleen ensinuotit aiheuttivat kylmiä väreitä, jotka jatkuivat kappaleen loppuun asti. Kappale on mielestäni ehdottomasti hienoin Greg Laken laulamista kappaleista (King Crimsonit ja ELP:it mukaan luettuna). Myös kappaleen teksti on mielestäni hienoin mitä Laken kynästä on koskaan lähtenyt. Myös Laken laulusuoritus tässä kappaleessa saa ihon kananlihalle. Tätä kappaletta kuvaillessani itseltäni loppuu taas ylisanat kesken, kuunnelkaa itse ja nauttikaa!
Levyä jatkaa kappale nimeltä ”Famous Last Words”, joka on oikein viihdyttävä ja kiva pikku balladi. Biisi on levyn ainoa kappale, jonka tekijät ovat kokonaan orkesterin ulkopuolisia henkilöitä.
B-puolen kolmas kappale on jälleen Laken yksinään säveltämä kaunis ja tunnelmallinen kappale ”Slave To Love. Mooren” soittama espanjalaistyyppinen kitara sopii kappaleeseen kuin nyrkki silmään ja Laken laulusuoritus jälleen on kerrassaan komea.
Toiseksi viimeinen kappale on Laken, basisti Margettsin ja sarjakuvapiirtäjä Tony Benyonin käsialaa. Tämä kappale on hieman mitäänsanomattomampi, mutta ei missään nimessä kelvoton tekele. Laken vokaalit ovat pelastava tekijä erityisesti tälle kappaleelle.
Albumin päättää niin ikään tunnelmallinen pala nimeltä ”I Don’t Know Why I Still Love You”. Biisi on hidas ja kaunis ja mielestäni onnistunut lopetus kerrassaan huikealle albumille.
On enemmän kuin harmillista, että Laken sooloura loppui uuden materiaalin osalta oikeastaan tähän (Jos ei lasketa Yes-kiipparisti Geoff Downesin kanssa tehtyä mainiota Ride The Tiger albumia). Manoeuvres:ta on muodostunut itselleni yksi kaikkien aikojen rakkaimpia albumeita ja se on mielestäni Greg Laken uran huippukohta.
Parhaat biisit: ”It’s You, You Gotta Believe”, ”Manoeuvres”, ”Paralysed” ja ”Woman Like You”
Arvosana: *****
Kirjoittaja: SAKU SIPI
Lisää kirjoituksia Emerson Lake & Palmerista täältä >
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti