Tutkimukseni zeuhlin parissa harhautuivat ihan vahingossa välimeren toiselle puolelle Afrikkaan. Tai sitten ei. The Pyramids onkin Ohiosta Amerikasta. Se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, kun kuuntelee tällaista hypnoottista spirituaalista afrojatsia.
Niin, miten tämä liittyy zeuhliin? Sitä en osaa selittää, mutta olen tässä menneinä viikkoina huomannut useimmissa yhteyksissä, että zeuhl on hallitsematon voima joka virtaa villinä ja pitelemättömänä kuin vapaan inspiraation täyttämä magma. Se on jotain sellaista sielunhoidollista energiaa ja ekstaasimaista hurmosta joka pulpahtaa arvaamattomasti kun sitä vähiten odottaa. Se voi olla yhtenä hetkenä kauneinta mahdollista ja toisena ruminta ikinä, kuten elämäkin on. Zeuhl voisi mielestäni olla yksi kiihkon selittävä muoto. Sitä kuunnellessa ei jää kuulija kylmäksi, olipa tämä kuinka kyyninen hyvänsä. Aina se jollakin tasolla koskettaa. Enkä tällä väitä, että The Pyramids olisi tietoisesti zeuhlin kanssa tekemisissä tai siitä vaikutteita ottaneita, koska sitä en tiedä. Tuskin. Tämä vertaus on yksinomaan oman pääni sisäinen tulkinta.
”There were spirits in that recording studio! I remember a feeling of spiritual strength while we were recording! Images and sounds reverberating off the walls!”
– Idris Ackamoor.
King of Kings saavuttaa juurikin näitä hurmoksen ja hypnoosin tiloja. Se kieppuu ja huojuu kuin heikkopäinen swahililainen malariahoureissaan. Musiikillisesti levyn loppumattomalta vaikuttava groove ei paljoa edes muutu, mutta sen sisällössä tapahtuu monenlaista vuoropuhelua puhaltimien, huilujen ja fonien, sekä pianon kanssa. Rummut ja alati pulputtava basso kuljettavat rytmiä yhä syvemmälle ja syvemmälle. Välillä villeiksikin yltyvät vokaalit ovat tribaalisella tavalla linjassa muiden elementtien kanssa. Kuin hikisellä unisella safarilla olisi, paitsi että musiikin pauhatessa on ihmeen helppo hengittää. Musiikki itsessäänkin hengittää ja minä nyökyttelen sen tahdissa. Matka ei tunnu urakalta vaan nautinnolliselta. Muusikot soittavat niin täydellisessä harmoniassa koko levyn, että on oikeastaan edes turhaa alkaa erottelemaan kappaleita toisistaan. Se on kokonaisuus jollaista harvemmin kuulee.
The Pyramids tuo vuodelle 1974 ihan omanlaista värinää tarjontaan. Suosittelen spiritualjatsin ystäville, mutta myös zeuhlin moninaisuutta ymmärtäville.
Arvosana: ****½
Kirjoittaja: Olli Salo
Kappaleet:
Levy-yhtiö: Pyramid Records
Pienemmät Purot 
Vastaa