Pihkasilmä kaarnakorva on Wigwamissa aiemmin mainetta niittäneen basisti/säveltäjä Pekka Pohjolan (1952-2008) ensimmäinen soololevy.
Pekka Pohjola soitti vielä Wigwamissa Pihkasilmä kaarnakorvan teon aikaan. Wigwamissa Pohjola ei ollut saanut (tai ottanut) tilaa säveltänä kovin paljoa vaikka ne muutamat kappaleet joita hän oli yhtyeelle säveltänyt oli jo osoittaneet että taitoja silläkin saralla löytyi. Pihkasilmä kaarnakorvalla Pohjolan omintakainen tyyli jatkaa muodostumistaan vaikka hänen idolinsa Frank Zappan vaikutus yhä erittäin vahvana useassa kappaleessa kuuluukin.
Pihkasilmä kaarnakorvan täysin instrumentaalinen, vauhdikas ja usein suht monimutkainen musiikki kuulostaa koko ajan kovin ystävälliseltä ja helposti lähestyttävältä. Pohjolan musiikissa oli jo tällä levyllä myös jotain kovin suomalaisen kuuloista. Mistä tämä suomalaisuuden vaikutelma tarkalleen ottaen johtuu on kuitenkin jäänyt minulle hieman mysteeriksi. Selkein kuva jonka levy itselleni mieleeni loihtii on pölyisellä hiekkatiellä eteenpäin kovaa vauhtia pöristävä pappamopo kuusimetsän reunustaen tietä sankkana molemmilla puolilla tietä. Ilma on aurinkoinen ja kaikki on hyvin. Suomalaista, mutta ilman suomalaista melankoliaa. Sitäkin saatiin myöhemmin Pohjolan musiikkiin, mutta tässä vaiheessa tunnelma on vielä kovin valoisa ja pirteä.
Pohjola oli ansainnut maineen bassovirtuuosina Wigwam-vuosinaan ja hänellä olikin tässä vaiheessa vielä paljon näyttämisen haluja instrumentalistina. Bassonsoitto on levyllä hyvin keskeisessä roolissa ja hetkittäin on hilkulla ettei basson nyplääminen mene jopa sävellyksien edelle. Pohjola onkin itse todennut myöhemmin että väheämpikin olisi riittänyt, mutta kun ei ”kehdannut” soittaa yksinkertaisemmin. Pääosin Pohjolan elvistelevä basismi kuitenkin pysyy ennemmin viihdyttävänä kuin ärsyttävänä (tyylitaju pettää ehkä pahiten kymmenen minuuttisessa avausraidassa ”Metsonpeliä”) ja hänen pitkä bassosoolonsa levyn lähes kymmenen minuuttisessa hienossa ja ilmavasti soivassa päätösraidassa ”Valittaja” on komeaa kuultavaa kaikessa musikaalisuudessaan.
Pohjola soittaa levyllä myös suurimman osan piano-raidoista, ja hieman urkuja. Tämä on myös yksi viimeisiä kertoja kun Pohjola soitti levyllä viulua jonka soittamista hän oli opiskellut Sibeliusakatemiassa. Selkeiten viulu nousee esiin soolossa kappaleessa ”Virtojen kiharat”. Erityisen vaikuttavaa Pohjolan viulunsoitto mielestäni ei silti tällä levyllä ole.
Taustabändikseen Pohjola haali muutamia Suomen parhaimmistoon kuuluvia jazz-muusikoita. jo Puhallinsoittajat Risto Pensola (klarinetti) ja Pekka Pöyry (sopraanosaksofoni, huilu) sekä rumpali Reiska Laine tekevät kaikki hyvää työtä levyllä jättäen pääroolin kuitenkin itse Pohjolalle. Puhallinsoitin-kaksikko pääsee herkullisimmin esiin yhdellä levyn parhaimmista biiseistä ”Armoton idylli” joka on hauska ja leikkisä humppamainen sekoitus kansanmusiikkia ja jazzia. Pohjolan soittama spinetti helisee kappaleessa upeasti. Yhtyeen kokoonpanon täydentää Pohjolan vanha Wigwam-kollega Jukka Gustavson joka soittaa levyllä urkuja ja pianoa.
Pihkasilmä kaarnakorva myi ilmestyessään muutamia tuhansia kappaleita, mitä pidettiin tuohon aikaan ihan kohtuullisena lukemana kotimaiselle rock-levylle. Levy sai muutenkin positiivisen vastaanoton ja mm. Musa-lehden äänestyksessä se valittiin vuoden toiseksi parhaaksi albumiksi ja Pohjola itse vuoden toiseksi parhaaksi muusikoksi.
Pihkasilmä kaarnakorva ei nouse kovin korkealle omalla henkilökohtaisella ”Parhaat Pekka Pohjolan levyt” -listallani, mutta mainio startti maestron laadukkaalle soolotuotannolle se kuitenkin oli.
Parhaat biisit: ”Armoton idylli” ja ”Nipistys”, ”Valittaja”
Arvosana: ****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet
A-puoli
- ”Metsonpeliä 10:38
- ”Virtojen kiharat” 5:31
B-puoli
- ”Armoton idylli”3:50
- ”Nipistys” 3:31
- ”Valittaja” 9:29
Kaikki sävellykset: Pekka Pohjola
Bändi:
Pekka Pohjola: bassokitara, spinetti, piano, viulut, urut kappaleessa ”Valittaja” Pekka Pöyry: sopraanosaksofoni, huilu Risto Pensola: klarinetti Jukka Gustavson: piano, urut Reiska Laine: rummut, perkussiot
Tuotanto: Måns Groundstroem
Levy-yhtiö: Love Records
Muut levyarviot löydät täältä.
Pienemmät Purot 
Vastaa