Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
A review of Ske’s second studio album Insolubilia. Ske is the project of Italian keyboardist Paulo Botta, known from Yugen and Not A Good Sign. With Insolubilia, Botta manages to combine the melodicism of symphonic progressive rock with the angularity of avant-prog into a seamless whole.
Arvostelussa Ske’n toinen studioalbumi Insolubilia. Ske on Yugenista ja Not A Good Signista tutun italialaisen kosketinsoittaja Paulo Bottan projekti. Insolubilialla Botta onnistuu yhdistämään sinfonisen progressiivisen rockin melodisuuden ja avantprogen kulmikkuuden saumattomaksi kokonaisuudeksi.
Arvostelussa David Sylvianin ja Robert Frippin yhteinen levy The First Day.
Reviewing Jethro Tull’s fifth studio album, the epic yet humorous Thick As A Brick which might well be the band’s best album.
Arvostelussa belgialaisen Presentin kahdeksas studioalbumi This Is NOT The End joka jäänee synkkää ja raskasta avantprogea soittavan yhtyeen viimeiseksi.
Esittelyssä vuoden 1992 parhaat levyt. Mukana mm. After Crying, Mike Oldfield, Roger Waters ja Tori Amos.
Arvostelussa Tori Amoksen ensimmäinen sooloalbumi Little Earthquakes.
Esittelyssä David Bowien toinen livealbumi Stage.
Arvostelussa Mike Oldfieldin 15. studiolevy Tubular Bells II joka on yhdessä Trevor Hornin kanssa tuotettu jatko-osa Oldfieldin vuoden 1973 jättimenestykselle.
Arvostelussa Wojciech Kilarin score Francis Ford Coppolan elokuvaan Bram Stoker’s Dracula.
Pienemmät Purot 