Haastattelussa Astral Magicin Santtu Laakso

Santtu Laakson korona-ajan projektina alkanut Astral Magic julkaisee uutta musiikkia tiuhaan tahtiin. Ensimmäinen varsinainen fyysinen julkaisu Visions Of Infinity on vuodelta 2021, minkä jälkeen Astral Magicilta on tullut uutta musiikkia reilun 20 tunnin verran.

Astral Magicin levyjä ei voi sanoa saman muotin mukaan tehdyiksi. Tyylilajit vaihtelevat jostain space rockin ja psykedelian avaruussuhinasta perinteisempään poppiin ja rockiin sekä hieman esimerkiksi Jarrea muistuttavaan syntetisaattorimusiikkiin.

Voisitko esitellä itsesi ja kertoa Astral Magicin taustoista?

Hei kaikki! Olen Santtu Laakso, ollut mukana Suomen bändiscenessä vuodesta 1986, jolloin liityin ensimmäiseen metallibändiini Oppressioniin. Tämän jälkeen perustin Suomen ensimmäisiin kuuluvan doom metal -yhtyeen Exituksen, ja 1993 syksyllä oli vuoro psykedeeliselle space rock -yhtyeelle Dark Sunille, joka jatkoi vuoteen 2007 asti. Olen myös järjestänyt paljon keikkoja ja festivaalejakin psykedelian liepeillä (Psychotropic Zone Club, Psychotropic Caravan Festival jne.). Olen myös vuosikymmeniä soittanut aina silloin tällöin levyjä nimellä Dj Astro lähinnä Suomessa, mutta myös useana vuonna Hollannin Roadburn -festivaaleilla. Lisäksi olen kirjoittanut paljon haastatteluja, arvosteluja ja keikka/festariraportteja erinäisiin suomalaisiin ja kansainvälisiin underground-julkaisuihin. Pidin pitkään taukoa musahommista, mutta pienen flirttailun tein tässä ennen koronaa kaverieni Octopus Syng ja UFO-tutkimuksia -bändeissä. Koronan alkaessa oli sitten pakko vihdoinkin toteuttaa pitkäaikainen suunnitelmani hankkia kotistudiovehkeet ja näin Astral Magic sai alkunsa.

Välillä tunnut liikkuvan jossain Hawkwindin sfääreissä, välillä vertailukohdaksi sopisi mielestäni 1980-luvun syntikkapop, joskin avaruussuhinalla ryyditettynä ja joskus taas yllätät suhteellisen perinteisillä pop- ja rockmelodioilla. Voisitko kertoa, mitkä artistit ovat vaikuttaneet musiikkiisi?

Olen ollut suuri musiikin ystävä ja levyjen keräilijä pienestä pitäen. Suosikkityylit ovat toki vaihdelleet, rock’n’roll oli ensimmäinen rakkauteni, sitten punk, uusi aalto, synapop, metalli ja tästä päästiinkin progeen, kosmiseen musiikkiin ja psykedeliaan 90-luvun alussa. Tähän olen varmaan sitten jämähtänytkin. Jos kaksi suosikkia pitäisi mainita, ovat ne Hawkwind ja Black Sabbath. Perässä tulevat Gong, Pink Floyd, Ozric Tentacles, Sun Dial, The Bevis Frond ja lukemattomat muut.

Jostain syystä minulle tulee laulutyylistäsi mieleen 1980-luvun brittien syntikkapop Human Leaguen ja Orchestral Manoeuvres In The Darkin tapaan. Onko se tarkoituksellista?

Ei ole. Minulla ei esimerkiksi ole kummaltakaan yhtään levyä. Monet ovat verranneet lauluani myös Nik Turneriin tai joihinkin goottibändien laulajiin, ääneni vain on, mitä on. Onneksi Astral Magicissä on viime aikoina ollut myös muita laulajia!

Teet musiikkia kotistudiossa. Muistelen sinun kertoneen muutama kuukausi sitten, että olit löytänyt jostain lisää perinteisiä syntetisaattoreita. Oletko käyttämiesi instrumenttien suhteen puristi, vai onko lopputuloksena kuultava soundi sinulle tärkeintä?

En ole pikkumainen tai kovin tarkka käyttämieni instrumenttien suhteen, kaikki millä saa sopivaa soundia aikaiseksi, käy. Kallein ja himotuin soittimeni on vuoden 1971 Rickenbacker -basso, joka on rakkain pelini (samaa vuosikertaa myös kanssani). Mitä tulee syntetisaattoreihin, rakastan Moogeja, mutta käytän myös muita analogisia, virtuaalianalogisia, digitaalisia sekä myös plugarisyniä. Kaikki käy!

Voisitko kertoa, miten sävellät ja rakennat kappaleitasi?

Istun koneelle, aloitan uuden projektin ja musiikki alkaa virtaamaan jostain toisesta ulottuvuudesta kauttani. Yleensä kaikki menee aika lailla putkeen heti kättelyssä inspiroituneessa tilassa, joskus joutuu toki muuttelemaan rakenteita, editoimaan tai lisäilemään osia jne.

Toisinaan on tarve tehdä joku tietyn tyylinen kappale johonkin kokonaisuuteen tai jollekin kaverille, silloin lähtökohta on hieman ennakoivampi ja suunnitellumpi.

Entä miten kappaleiden nimet syntyvät?

Siinä vaiheessa, kun on aika tallentaa projekti, on keksittävä joku nimi. Se tulee tyhjästä, ja yleensä jää lopulliseksi nimeksi. Sen perusteella teen sitten sanoitukset ja laulut jonain toisensa päivänä.

Sinulla on melkoinen julkaisutahti. Vuoden 2023 aikana Astral Magicilta on ilmestynyt ainakin seuraavat levyt: We Are Stardust, Wonderland, Deep Space Expedition, The Last Survivors On Planet Earth, Cosmic Energy Flow, Vortex Of Eternal Light, Experiences In Hyperspace ja Sacred Mysteries. Teetkö musiikkia albumin kerrallaan vai kokoatko uuden levyn yhteen sopivista ”pöytälaatikkonauhoista”?

Sekä että. Joskus levykokonaisuus tehdään putkeen valmiiksi, joskus tajuan, että näistä kappelaistahan tulisi hyvä kokonaisuus. Usein sattumalla on suuri osa lopputulokseen esim. biisijärjestyksen suhteen. Haluan antaa universumille mahdollisuuden avittaa minua, ja usein se näin tekeekin.

Sinulla on myös bändimenneisyyttä. Onko yksinäinen studiopuurtaminen vain pakon sanelema juttu, vai nautitko siitä, että saat työstää visioitasi rauhassa? Vai tuntuuko se rajoittavan mahdollisuuksiasi toteuttaa ideoitasi?

Rakastin bändikuvioissa varsinkin jammailua ja improvisointia. Kaipaan välillä muiden kanssa soittamista, mutta kiertueet ja keikat ovat niin rasittavia ja usein taloudellisesti ja muutenkin epäonnistuneita, että niitä en juuri kaipaa. Onneksi voin yhä mennä jonnekin kavereiden treenikämpille soittelemaan ja olen myös nauhoittanut kaksi singlea analogistudiossa yhdessä Kultti-25:n kavereiden kanssa, mikä on ollut mahtavaa. Kolmas nauhoitussessio olisi tarkoitus vetää tammikuussa.

Lue myös:

Yksi parhaita puolia ”sooloprojektissa” on se, että ei juuri tarvitse tehdä kompromisseja. Toki kuuntelen myös muiden levyihin osallistuvien mielipiteitä, mutta minä päätän loppupeleissä kaikesta. Poikkeuksena on tuleva Ad Infinitum -albumi, jonka tuotantoprosessiin ex-Hawkwind -laulajatar Bridget Wishartilla oli enemmänkin sanottavaa. Lopputuloksen kannalta hänen tiukat mielipiteensä olivat kyllä hedelmällisiä! Yleensä kollaboraattorit sanovat vain, että tässä ovat raitani, käytä miten haluat tai jätä käyttämättä.

En ole mielestäni mikään huippulahjakas muusikko tai laulaja, joten olen ollut onnekas tuntiessani niin paljon taitavampia artisteja, jotka olen saanut mukaan varsinkin kitaran varteen. Omat kitarasooloni ovat korkeintaan hyvää amatööritasoa. Ostin itse asiassa ensimmäisen sähkökitaranikin vasta Astral Magicin aloitettuani.

Levyilläsi näkyy säännöllisesti kaksi nimeä: Jonathan Segel ja Andy Wainwright. Miten heistä on tullut yhteistyökumppaneitasi? Miten heidän panoksensa näkyy Astral Magic -julkaisuissa?

Multi-instrumentalisti ja ammattilaismuusikko Jonathan tuli tutuksi vanhan ystäväni Scott Hellerin improyhtyeen Øresund Space Collectiven kautta. Hän soittaa siinä kitaraa, viulua, thereminia, mitä milloinkin. Hän on täydellinen kumppani minulle, koska soittaa melkein mitä vain, omaa suunnattoman tietämyksen musiikin teoriasta ja historiasta sekä osaa myös masteroida Astral Magic -albumit, mihin minusta ei ole. Andy itse asiassa otti minuun yhteyttä ja kysyi, tarvitsisinko levynkansia. Olen aika paljon tehnyt kansitaidetta aikaisemmin myös itse, mutta en ole kovin taitava siinä, joten graafisen alan ammattilainen putkahti tähän taas kuin taivaan lahjana.

Koetan nyt valita muutaman kappaleen tänä vuonna ilmestyneiltä Astral Magicin levyiltä. We Are Stardustilla oleva ”Ghost In DNA” kuulostaa tyyliltään 1980-luvun instrumentaaleilta. Muutamalla muullakin kappaleella tuntuu olevan vaikutteita tuon ajan musiikista. Käytitkö tuolla levyllä 1980-luvun syntetisaattoreita?

Kasarilta minulla taitaa olla fyysisenä soittimena vain varhainen digisyna Casio CZ-5000, jota olen kyllä käyttänyt monissa kappaleissa. Hemmetin hankala ohjelmoida, mutta efektien kanssa soundaa hyvältä. En ikinä muista, mitä olen missäkin kappaleessa käyttänyt, mutta koska arkistointifriikkinä säästän aina kaikki projektit jopa julkaisun jälkeen, pystyin tarkistamaan asian. Käytetyt analogisynat olivat Behringer DeepMind 12 (seitsemän eri raitaa!), Make Noisen O-Coast, sekä Moogin Werkstatt (kaksi viimeistä yhdistettynä sekvenssiin). Lisäksi mukana on Logic Pro -ohjelmaan sisältyvä 70s Space Pad.

Joissain kappaleissasi tuntuu olevan mukana aineksia, jotka sopisivat antamaan lisätunnelmaa vaikkapa lyhytelokuviin. Esimerkiksi ”Autumnal Equinox” levyltä The Last Survivors On Planet Earth tuntuu maalailevan kuvaa kellastuneista lehdistä pilvisenä syyspäivänä. Miltä tuntuisi ajatus elokuvamusiikin tekemisestä?

Oikein hyvältähän se tuntuisi! Yksi salaisista (no ei enää täysin…) unelmistani. Olen käytettävissä!

Albumilta Am I Dreaming? löytyvä ”Too Fast” sekä Cosmic Energy Flow’n nimikappale tuntuvat liikkuvan samoilla seuduilla kuin jotkin Hawkwindin kappaleet. Jälkimmäisellä vieraileekin Hawkwindin Nik Turner. Miten sait houkuteltua tuollaisen legendan Astral Magicin levylle?

Nik oli hyvä ystäväni vuodesta 1997 lähtien, jolloin hän soitti Dark Sun -yhtyeeni kanssa Hampurissa Hawkfan -festivaaleilla. Tapasimme ja soitimme montaa kertaa yhdessä tämän jälkeen, hänhän vieraili myös Suomessa useaan kertaa soittaen myös mm. Five Fifteenin kanssa, esim. Ruisrockissa. Viimeisen kerran näin hänet vuonna 2006, jolloin hän soitti Dark Sunin ja Five Fifteenin kanssa On the Rocksissa ja kävimme myös yhdessä studiossa. Viimeisinä vuosinaan hän nauhoitteli Walesissa paljon yhden toisen ystäväni kanssa, ja ”Cosmic Energy Flown” saksofonit tulivat näistä sessioista. Nik oli upea, spirituaalinen ja lämmin ihminen, kaipaan häntä paljon.

Lue myös

”Am I Dreaming” tuntuu likimain jonkun sanfrancicolaisen talon vintiltä löytyneeltä 50 vuotta vanhalta laululta, joka on toteutettu tällä vuosituhannella. Ensimmäisellä kuuntelukerralla se lähes häkellytti, siinä kun ei ollutkaan niitä avaruussuhinoita. Kuinka lähellä sydäntäsi vanhat hippimelodiat ovat?

Ovathan ne lähellä! Itse koen tämän kappaleen olevan kyllä lähempänä Syd Barrettin aikaista Pink Floydia. Yksi omista suosikeistani, joka tapauksessa. Oli mahtavaa saada saksalaisen Vibravoidin kitaristi mukaan tälle levylle, bändi on yksi suosikeistani. Hän teki myös kannet.

Vaikka Balance Of Oblivionilla onkin myös tyypillisempiä syntetisaattoreilla toteutettuja kappaleita, tuntuu kitara olevan varsin suuressa roolissa. ”Set The Tone For Oblivion” tuntuu lähes hilpeältä ja ”This Is My Fourth Life” keinuu kohtuullisen lähellä perinteistä bluesrockia. Onko kitaroille jokin yksittäinen syy, vai onko kyse vain sattumasta?

Tällä levyllä kaikki kitarat ovat Jonathanin käsialaa, joten pitäisi kysyä häneltä. Niin kuin sanoin, hänen musiikillinen tietämyksensä on hämmentävän laaja, joten hän pystyy ammentamaan valtavan suuresta sammiosta. Hänellä on taipumus useinkin yllättää minut, ja monet kappaleeni saavat ihan uusia puolia hänen käsittelynsä jälkeen! Annan hänelle aina täysin vapaat kädet, enkä juuri editoi hänen panostaan. Onko mikään sitten sattumaa, itse en usko siihen. Näin oli tarkoitettu.

Experiences In Hyperspacelta nostaisin esiin kappaleen ”The Valiant”. Silläkin ollaan lähempänä ”normaalimpaa” rockia. Oletko alkanut siirtyä takaisin kohti Astral Magicin alkuaikojen tyyliä?

No joo, tähän levyn loppuun halusin vähän suoraviivaisemman, tiukasti rokkaavan kappaleen. Space rockia tämä mielestäni on. Itse asiassa Astral Magic oli aluksi aika lailla elektronista, vaikka toki Visions of Infinityn kappaleet alkoivat muodostua heti sen jälkeen.

Tuorein Sacred Mysteries alkaa hieman progressiivisemmalla ”Göbekli Tepella”. Levylle ei ole merkitty rumpalia, joten millaista laitetta olet käyttänyt perkussioiden ohjelmoimiseen?

Jos minulla ei ole käytettävissä ”liverumpalia”, käytän aina Logic Pron erittäin kehittyneitä ”konerumpaleita”. Valinnan varaa ja säätömahdollisuuksia on lähes loputtomiin. Mitä tuohon mainitsemaasi aloitusraitaan tulee, on se saanut syntynsä Turkissa sijaitsevan, saman nimisen muinaisen temppelin inspiroimana. Olen aina ollut kiinnostunut ihmiskunnan muinaishistoriasta, ja koko ajatus 12 000 vuotta vanhan, megaliittisen ja mystisen rakennelman löytymisestä on sangen kiehtova. Pakko päästä joskus käymään ja kokemaan paikan fiilikset!

Sacred Mysteriesiltä löytyvä ”The Other World” kuulostaa siltä kuin jokin avaruuden muukalainen vaakkuisi kuuntelijalle. Mieleeni tulevat jotkin Tomitan syntetisaattoreilla toteutetut levyt. Mistä sait idean tällaiseen soundileikittelyyn?

Avaruuden muukalaisilta telepaattisesti! Moog Grandmother on kappaleessa suuressa roolissa. Yksi suosikkisynistäni!

Vuonna 2022 saksalainen Clostridium Records julkaisi albumin Lords Of Space. Astral Magicilla tuntuu muutenkin olevan seuraajia myös Suomen rajojen ulkopuolella. Voitko kertoa, millaisen vastaanoton Lords Of Space sai?

Olen vuosien varrella tutustunut myös moniin levy-yhtiöiden tyyppeihin. Vastaanotto levylle oli alustavasti oikein hyvä, mutta valitettavasti Clostridiumilla on vielä sen verran monta kappaletta varastossa, että uutta julkaisua Astral Magiciltä ei ole lähiaikoina sieltä suunnasta tulossa… Käykääpä kaikki tilaamassa LP tai CD (joka tuli jo 2020 puolella), niin tämäkin asia korjaantuu! https://www.clostridiumrecords.com/ASTRAL-MAGIC-Lords-of-Space-1

Astral Magicin tuotannossa tuntuisi olevan jonkinlainen kehityskaari. Ensimmäisillä julkaisuilla musiikki oli raskaampaa, sitten instrumentaalit alkoivat lisääntyä, myöhemmin mukaan on tullut taas enemmän lauluja. Myös tunnelmat tuntuvat vaihtelevan. Sacred Mysteries vaikuttaa yleissävyltään hieman synkemmältä tai vakavammalta kuin pari sitä edeltävää levyä. Onko tämä tietoista vai kenties pelkästään tämän yksittäisen kuulijan tulkinta Astral Magicin musiikista?

Hmm, vaikea sanoa. Kuten on tullut varmaan jo selväksi, annan yleensä tunnelman ja inspiraation viedä sen enempää miettimättä, ainakaan tietoisesti. Joskus tulee instrukamaa, kun sanoituksia ei ota syntyäkseen. Ne ovat minulla aina vaikein osuus musantekoprosessissa. Joskus pukkaa hilpeämpää kamaa, joskus synkistellään taas enemmän.

Palaatko mahdollisesti vielä sellaisiin instrumentaaleihin kuin Cosmic Debrisin ”Sweet Melancholy”?

Kyllä, mitä todennäköisimmin! Lähimpänä sydäntäni on kuitenkin sellainen perusslaavilainen melankolia ja mollisoinnut, vaikka ei ehkä aina uskoisikaan.

Mitä on luvassa seuraavaksi?

Seuraavaksi julkaisen itse 1.12. Astral Magic featuring Bridget Wishart -albumin Ad Infinitum, jolla soittavat myös lahjakkaat kitaristit Vince Cory ja Lauri Kajander. Levyn nimikkokappale on lähes 19-minuuttinen proge-eepokseni! CD-versio sisältää myös bonuksena Kultti-25:n kanssa yhdessä tehdyn sinkun ”Mind Eater” / ”Lurking in the Dark”, jonka 50 kappaleen 7” -lathe-cut -versiotakin on vielä saatavilla Bandcamp -sivuiltani.

Juuri tänään olen työstänyt Astral Magic with The Last American Poet -levyä. Siihen tulee kappaleita, joihin olen tehnyt taustat ystäväni Shane Beckin soololevyille sekä ennen julkaisemattomia kimppabiisejä. Tämä on taas elektronisempaa, mutta hyvin mieltä laajentavaa kamaa. En ole vielä varma formaatista, ehkä vain pieni CD-R -painos. Sitten taidan viimeistellä jonkun albumin pöytälaatikosta. Olen ollut jonkin aikaa biisintekolakossa, koska niitä on kertynyt jo yli 400 maaliskuusta 2020 alkaen, mutta ei se ihan ole onnistunut… Työn alla on jo pitkään ollut myös Hawkwindin kappaleita sisältävä tupla-albumi. Oikeuksien hankkiminen vain rasittaa jo valmiiksi.

Minulla on useita levyjä julkaisuvalmiina, mutta en ole ihan varma, missä järjestyksessä. Toivoisin saavani myös julkaisuapua todellisilta levy-yhtiöitä, koska markkinointi, jakelu jne. ei ole se asia, mikä minua elämässä kiinnostaa. Nyt alkaa vaan jo väsyttää kysellä ympäri maailmaa innostusta vinyylien julkaisuun. Tilanne alkaa olla sen verran kriittinen, että on todella vaikeaa saada ketään julkaisemaan ja ostamaan LP-levyjä. Tähän vaikuttaa myös postikulujen tähtitieteellinen nousu yms. Oma veikkaukseni on, että vanha kunnon CD edullisempana vaihtoehtona nostaa päätään. 100 kappaletta CD:nä ei vaadi suuria panostuksia, siksi se on minun linjani tällä hetkellä. Voitolle et pääse, mutta ei tule paljoa takkiinkaan. Saatan kyllä ensi vuonna julkaista itse myös yhden vinyylilevyn, koska se on kuitenkin eniten rakastamani formaatti. Pelkään vaan, että puolet jää kaappiin lojumaan.

Astral Magiciä on myös kyselty keikoille ulkomaita myöten, katsotaan, jaksanko enää lähteä siihen ruljanssiin.

Psykedeelisen musan teko nyt kuitenkin jatkuu, niin kauan kuin tällä tasolla vaikutetaan!

Kiitokset!

Samoin myös! Kaikkea hyvää ja olkaahan ihmisiksi.

Kirjoittaja: HEIKKI HEINO

Astral Magicin levyjä voit kuunnella ja ostaa Bandcampista.

Lue myös

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑