You Know What They Mean on amerikkalaisen vuonna 2009 perustetun Bent Kneen viides studioalbumi.
Maineikkaassa Berklee College of Musicissa perustettu Bent Knee on yksi tämän hetken kiinnostavimmista proge-bändeistä. Tosin ehkäpä oikeampi termi yhtyeen eklektiselle ja modernille musiikille vois olla artrock. Bent Kneen virtuoosimaisen kuusikon soittosuoritukset tosin ovat usein niin kimurantteja että proge-leima tuntuu ihan ansaitulta. Bent Kneen musiikissa on kuitenkin aina mukana vahvasti myös pop-sävyjä ja kaiken kokeellisuuden ja huiman soiton keskellä on yleensä aina myös tarttuvia kertosäkeitä ja koukkuja.
Bändin edellinen levyn, sinänsä herkullinen Land Animal, vei yhtyettä aiempaa selkeämmin popin suuntaan joka hieman huoletti minua sillä arvotan bändin kokeellisemmat levyt Shiny Eyed Babies (2014) ja Say So:n (2016) pienimuotoisiksi mestariteoksiksi. You Know What They Mean ei kuitenkaan jatka lineaarisesti kohti pop-keskinkertaisuutta vaan löytää hieman uuden kulman yhtyeen ilmaisulle. Ei kuitenkaan aina täysin tyydyttävällä tavalla.
You Know What They Mean ei ala lupaavasti. Levy alkaa typerästi jonkinlaisella tuokiokuvalla jonkin yhtyeen keikan alusta mikä on varmasti todella hämmentävää satunnaisella stream-kuuntelijalle joka luulee virheellisesti kyseessä olevankin livelevy. Ja on se vähintään yhtä ärsyttävää albumia tietoisestkin levyltä kuuntelijalle koska 1.22 minuuttia epämääräistä keikkaälämölöä nyt vaan sattuu olemaan todella epäkiinnostava aloitus (keskellä levyä kuullaan myös toinen turha keikkametelöinti “Lovell”).
Onneksi albumin ensimmäinen oikea kappale “Bone Rage” saa homman sitten räjähtävästi käyntiin ja kuvastaakin aika hyvin koko levyn kokonaistyyliä. “Bone Rage” rymisee tuhdin riffin eteenpäin ajamana bändin katkoessa rytmiä välillä äkkiväärästi ja vokalisti Courtney Swainin kiekuessa virtuoosimaisesti kaiken mekkalan yllä.
Heti perään kuullaan levyn toinen huippuhetki “Give Us The Gold” joka on hieman monipuolisempi kappale ja dynamiikaltaan hieman tutumpaa Bent Kneetä muusiikin heitellen seesteisemmistä hetkistä nopeasti intensiivisempiin puristuksiin joissa Swain todellakin vaatii sitä kultaa. Ja kultaahan tämä levy ansaitsisi, jos sitä vertaa listoille keikkuvaan kamaan, mutta vaikka Bent Knee tasaisesti suosiotaan onkin kasvattanut niin luulen yhtyeen jäävän silti lähinnä kulttinimen tasolle.
Soundillisesti You Know What They Mean melkoinen irtiotto aiempiin levyihin verrattuna. Levy on aiempaa säröisempi, rujompi, likaisemp ja synteettisempi. Rytmitykset ovat yksinkertaisempia, usein jopa suorastaan tanssittavia. Äänikuva on hyvin täyteen ahdettu, mikä on parhaimmillaan vaikuttavaa, mutta osittain myös tukahduttavaa. Pakko myöntää että välillä levyä kuunnellessa jään kaipaamaan aiempien levyjen ilmavampaa, orgaanisempaa otetta ja dynaamisempaa soundia.
You Know What They Mean on myös hieman kummallisesti rytmitetty levy. Albumin kevyemmät raidat löytyvät kaikki levyn jälkimmäiseltä puoliskolta. Vasta levyn yhdeksäs kappale, herkkä “Birdsong jossa soi vain vahvasti kaiutettu piano ja Courtney Swainin ääni, tarjoaa levyn ensimmäisen hengähdystauon kuulijalle kaiken paahdon keskellä. Valitettavasti kappale ei vaan ole lopulta erityisen kiinnostava. Onneksi yhtä kappaletta myöhemmin kuultava hitaasti jännitystä kasvattava “Garbage Shark” on onnistuneempi kappale ja muistuttaakin levyn kappaleista kaikkein eniten aiempaa Bent Kneen tuotantoa. ”Garbage Shark” on myös ensimmäinen jossa kuullaan vihdoinkin enemmän tällä levyllä hieman surullisesti sivuun jäänyttä viulisti Chris Baumia.
Bent Kneen aiempaan tuotantoon musiikillisesti yksioikoisempi You Know What They Mean on lievä pettymys eikä yllä ihan yhtyeen parhaimpien levyjen joukkoon, mutta Bent Knee säilyttää kuitenkin helposti sen voimin yhä paikkansa modernin progen kärkijoukoissa.
Parhaat biisit: ”Bone Rage”, ”Give Us The Gold”, ”Catch Light”, “Garbage Shark”
Arvosana: ****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet:
Muusikot:
Jessica Kion: basso, vokaalit Gavin Wallace-Ailsworth: rummut Ben Levin: kitara, vokaalit Vince Welch: synterisaattori, kitara, äänisuunnittelu Chris Baum: viulu
Courtney Swain: vokaalit, koskettimet
Tuottajat: Vince Welch
Levy-yhtiö: Inside Out
Pienemmät Purot 
Vastaa