In A Glass House on Gentle Giantin viides studioalbumi ja ensimmäinen ilman perustajajäsen Phil Shulmania.
Vaikea sanoa miten paljon muutoksesta voi laittaa Phil Shulmanin bändistä lähtöön, mutta In A Glass House on melkoinen tason pudotus verrattuna edellisvuoden Octopusiin joka on Gentle Giantin uran hienoin albumi. Vaikuttaa siltä että, kosketinsoittaja/multi-instrumentalisti Kerry Minnear ja vokalisti/puhallinsoittaja Derek Shulman joille jäi sävellysvastuu tällä levyllä, ovat olleet hieman eksyksissä ilman Shulmania. Tekniikka kyllä on hallussa, mutta sisältö hieman hakusessa.
Levy alkaa rytmisesti soivilla lasin hajoamisen äänillä. Ei mikään sielukkain alku ja tuossa kylmän taitavassa, mutta sinänsä suht merkityksettömässä osiossa on jotain hyvin kuvaavaa koko levyn kannalta. Kuten tuo intro, jonka tekeminen on vaatinut varmasti valtavasti vaivaa vuoden 1973 teknologialla, on levyn musiikki yleisesti ottaen kauttaaltaan teknisesti moitteetonta ja todella monimutkaista, mutta missä on aiempien levyjen lämpö ja sydän? In a Glass House on nimensä mukaisesti kolkko kokemus. Kuuntelija seisoo keskellä teknisesti loisteliasta lasista rakennettua modernia palatsia, mutta ei löydä sieltä yhtäkään nurkkaa jossa tuntisi olonsa todella mukavaksi. Vaikutelmaa korostaa bändin aiempia levyjä kehnommat soundit. Etenkin rummut kopisevat levyllä aika köpöisen kuuloisesti.
In A Glass Housen instrumentaatio on edelleen erittäin monipuolinen mihin tahansa tavalliseen rock-bändiin verrattuna, mutta Gentle Giantin aikaisempiin levyihin verrattuna sointi on aiempaa sähköisempi eikä erilaisia akustisia instrumentteja (Phil Shulman vei mukanaan paljon taitoa puhallinsoittimien osalta) kuulla niin paljoa kuin aiemmin. In A Glass House aloitti trendin joka valitettavasti jatkui myös yhtyeen seuraavilla levyillä.
Kaikesta ylläolevasta negatiivisesta kritiikistä huolimatta In A Glass Housella on kuitenkin myös paljon nautinnollisia hetkiä. Ensimmäisenä esimerkkinä nousee mieleen Minnearin virtuoosimainen marimba-soolo levyn aloittavassa ”Runawayssa”. Kyseessä on varmasti yksi häikäisevimmistä yksilösuorituksista Gentle Giantin repertuaarissa. Kokonaan perkussiivisilla instrumenteilla soitettu ”An Inmate’s Lullaby” on myös kiinnostava kokeilu joka toimii suht mukavasti myös musiikillisesti. Levyn kaunein ja sielukkain hetki lienee rauhallinen, vain pari minuuttinen, ”A Reunion” jossa peräänkuuluttamani akustiset instrumentit, Minnearin sello mukaan lukien, saavat vihdoinkin enemmän tilaa.
Levyä ei julkaistu virallisesti lainkaan USA:ssa. Gentle Giantin Amerikan levy-yhtiön hylätessä albumin. Yllättäen levy myi kuitenkin rapakon takana importtina yli 150 000 kappeletta tehden siitä Gentle Giantin toistaiseksi menestyneimmän julkaisun. Kun virallinen julkaisu lopulta koitti albumi nilkutti sijalle 78. Bändin tulevaisuus olisi voinut näyttää paljon kirkkaammalta jos In A Glass House olisi saanut virallisen julkaisun ja noussut tuolla 150 000 myynnillä korkeammalle listoille ja samalla saaden huomiota ja lisäbuustia myyntiin. Vaan ei. Gentle Giant pysyi kulttitason yhtyeenä ja ikuisena lämppäribändinä vielä jatkossakin.
Parhaat biisit ”The Runaway”, ”A Reunion”, ”In A Glass House”
Arvosana: ****
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Kappaleet:
A-puoli
1. ”The Runaway” 7:15
2. ”An Inmate’s Lullaby” 4:39
3. ”Way of Life” 8:04
A-puoli
4. ”Experience” 7:50
5. ”A Reunion” 2:11
5. ”In a Glass House”
Kokonaiskesto: 38:08
Bändi:
Derek Shulman: vokaalit, altosaksofoni, sopraanosaksofoni, nokkahuilu
Gary Green: 12 kielinen akustinen kitara, sähkökitara, steel kitara, mandoliini, tamburiini, nokkahuilu
Kerry Minnear: Moog, Hammond organ, piano, klavinetti, sähköpiano, Thomas Organ, klavikordi, Mellotron, RMI 368 Electra-Piano and cembalo, celesta, kellopeli marimba, vibraphone, patarumpu, sello, nokkahuilu, vokaalit
Ray Shulman: basso, akustinen kitara, viulu, sähköviulu, tamburiini, taustavokaalit
John Weathers: rummut, lehmänkello
Tuottaja: Gentle Giant & Gary Martin
Levy-yhtiö: Vertigo
Pienemmät Purot 