Levyarvio: Steven Wilson – The Overview (2025)

The Overview on Steven Wilsonin kahdeksas sooloalbumi.

Vuonna 2015 ilmestyneen Hand. Cannot. Erase. -levyn jälkeen Wilson ilmoitti mediassa kovaan ääneen ettei progressiivinen rock enää kiinnosta häntä. Hieman myöhemmin hän julisti muistaakseni myös sähkökitaran kuolleeksi instrumentiksi. No proge (tai sähkökitarat) eivät koskaan kadonneet täysin Wilsonin musiikista vaikka To The Bone (2017) oli vahvasti poppiin kallellaan olevaa taiderokkia ja sitä seurannut The Future Bites (2021)keskittyi steriliin syntsapoppiin. Progressiivinen rock teki alkoi tehdä paluuta Wilsonin musiikkiin The Harmony Codexilla (2023) joka oli tyylillisesti moneen suuntaan tempoileva levy.

Pian The Harmony Codexin jälkeen Wilson jo tiedottikin, että seuraavaksi luvassa olisi todellinen paluu progen pariin. Kyynisempi kaveri voisi tietenkin ajatella, että tällaisessa takapakissa olisi kyse siitä, että Wilsonin tuoreet pop-kokeilut eivät olleet laajentaneet herran fanipohjaa vaan päin vastoin ja nyt tämä huolestuttava eroosio pysäytettäisiin takaisin ydinosaamisen pariin palaamalla. Wilson on itse kuitenkin kertonut, että kyse on yksinkertaisesti siitä, että levyn teema tarjosi otollisen mahdollisuuden palata progressiivisempien tunnelmien pariin. 

Mikä sitten on levyn teema? Avaruus. Tuo käymättömistä korpimaista vihoviimeinen. Kyseessä ei kuitenkaan ole suoranainen sci-fi -konsepti (vaikka niitäkin elementtejä levyltä löytyy) vaan enemmänkin levy käsittelee avaruutta tiedossa olevien faktojen kautta. Levyn varsinaisena kattoteemana on ns. ”kokemuksellinen perspektiivimuutos” (overview effect) jolla tarkoitetaan kognitiivista tietoisuuden muutosta jonka astronautit, tai ainakin osa heistä, ovat kokeneet avaruuslentojen aikana katsoessaan Maa-planeetta avaruudesta käsin. Maan näkeminen avaruudesta on muuttanut useiden astronauttien perspektiiviä heidän ymmärtäessään oman kotiplaneettansa haurauden keskellä mittaamattoman suurta tyhjyyttä. Wilsonin levy käsittelee tätä teemaa hieman eri näkökulmista kahden albumin puoliskon mittaisen sävellyksen puitteissa.

Lue myös: Levyarvio: Porcupine Tree – Closure / Continuation (2022)5)

Objects Outlive Us

Levyn ensimmäinen teos on kahdeksaan osaan jaettu yli 23 minuuttinen kokonaisuus ”Objects Outlive Us”. Sen ensimmäinen osa ”No Monkey’s Paw”alkaa Wilsonin viime aikoina rakastamilla falsetti-vokaaleilla. Kevyesti leijailevassa syntetisaattoreilla säestetyssä mystisessä osiossa tavataan nummella avaruuden muukalainen. 

Sumuisilta nummilta siirrytään junnaavan rytmikkäästi laulettuun osioon ”The Buddha of the Modern Age” joka rakentaa tehokkaasti jännitettä. Rakennus ei tosin johda oikein mihinkään sillä lyhyen piano-breikin jälkeen loikataan jälleen aivan toisenlaiseen tyyliin. 

”Objects: Meanwhile” on tyypillinen Wilsonin pop-laulu joka on sekoitettu keskelle tätä eeposta hieman summittaisen oloisesti. Tavallaan tuttu pop-laulu formaattina tukee kuitenkin kappaleen sanomaa sillä XTC:stä tutun Andy Partridgen sanoitukset rinnastavat arkisia asioita kosmisen mittakaavan tapahtumiin (Her shopping bag broke sending eggs and flour crashing / Down to the ground, just like star clusters smashing. Ei yli kuusi minuutia kestävä ”Objects: Meanwhile” toki mikään aivan tavallinen popralli ole sillä se sisältää myös maukkaan instrumentaaliosion jonka rouheasti rämisevä bassoriffi tuo mieleen viimeisimmän Porcupine Tree -levyn tunnelmat (Wilson soittaa tälläkin kertaa bassokitarat itse).

Hyvin hiljaisesti alkava The Cicerones” soi hetken akustisen kitaran varassa ja Mellotronkin käväisee nopeasti äänikuvassa tuoden mukanaan häivähdyksen Genesis -tunnelmia. ”Ark” osioon siirrytään saumattomasti ja tarjolla on lisää alun mieleen tuovaa rytmikästä laulua. Tällä kertaa tosin keveämmällä otteella. Loppua kohden intensiteetti kasvaa Russell Holzmanin rumpujen takoen nopeammin ja nopeammin rinnallaan säkenöivästi suriseva sähkökitara ja taustalla kuplivat syntetisaattorit.

Kuudennessa osassa Cosmic Sons of Toilissa” modernisti soivat syntetisaattorit vievät tunnelmia syvemmälle avaruuteen. Rytmi muuttuu mutkikkaammaksi ja mukaan leikkiin yhtyy Randy McStinen erittäin kiinnostavalla tavalla sinne tänne syöksähtelevä sähkökitara. Välillä McStinen kitara rämisee lähes flamencomaisesti. En ole mikään valtava kitarasoolojen ystävä, mutta McStinen soolo on erinomainen ja oikeastaan koko levyn kohokohta. Hetkittäin myös syntetisaattori ottaa soolovuoron ja pian seuraakin instrumenttien vuoropuhelu jossa on välillä vaikea erottaa kumpi soi. Syntetisaattori vai sähkökitara. ”Cosmic Sons Of Toil” on periaatteessa varsin tyypillinen progerevittely joita Wilsonin levyillä on kuultu vähintään ”Ancestralista” alkaen, mutta erittäin viihdyttävää kuultavaa tämä on tälläkin kertaa. 

Utuisan eteerisesti soiva ”No Ghost On The Moor” palaa alun leijailevan intron tunnelmiin sumuiselle nummelle ja jonkin aikaa Wilson malttaa pitää musiikin todella hiljaisena ja vähäeleisenä. Mukaan hiipii salakavalasti maukkaasti venyttelevä sähkökitara joka on ikään kuin moderni versio David Gilmourin elegantista soitosta. Soolo kestää muutaman minuutin jatkuen levyn viimeiseen osioon ”Heat Death Of The Universeen” jolla musiikki lopulta hiipuu pois atonaalisesti soivien syntetisaattorien kohinan myötä.

”Objects Outlive Us” on hyvin selvästi eri osioista koostuva laulusarja, mutta osiosta toiseen siirrytään suhteellisen ketterästi mikä tekee kuuntelukokemuksesta jos ei saumatonta niin ainakin tyydyttävällä tavalla sujuvan.

The Overview

Albumin toinen raita ”The Overview” kestää 18 minuuttia ja on jaettu kuuteen osaan. Jos ”Objects Outlive Us” oli pitkälti paluuta Wilsonin progejuurille niin ”The Overview” tuntuu jatkumolta The Harmony Codexin viimeisen kappaleen ”Staicasen” kokeelliselle electronicalle. ”Objects Outlive Us” tarjoili vahvoja mielleyhtymiäPorcupine Treen alkuaikoihin (esim. Voyage 64) ja muistutteli Wilsonin vanhasta romanssista Wish You Were Here -ajan Pink Floydiin sekä 70-luvun Tangerine Dreamiin. ”The Overview” on Wilsonin katalogissa selkeämmin jotain uutta eli yhdistelmä electronicaa ja ambientia ryyditettynä tutuilla wilsonismeilla.

Kuplivilla syntetisaattoreilla alkava ensimmäinen osa ”Perspective” lisää pian mukaan ohjelmoituja rytmejä sekä Rotem Wilsonin intohimottomalla ja tarkoituksellien konemaisella äänellä lausumia faktoja avaruudesta. Yksinäinen syntetisaattori ujeltaa läpi äänikuvan kuin aurinkotuuli. Eh, siis jos avaruudessa kuuluisi ääniä…. Musiikki on ilmavaa ja äärimmäisen yksinkertaista. Sitten ohjelmoidut rytmit muuttuvat monimutkaisemmiksi ja Rotem pääsee jatkamaan puuduttavaa papatustaan. ”The Overviewin” aloitus ei ole rehellisesti sanottuna kovinkaan lupaava.

Toinen osa ”A Beautiful Infinity I” vie tunnelmat aivan uuteen suuntaan. Sillä ei ole musiikillisesti mitään tekemistä ensimmäisen osan kanssa vaan vuorossa on jälleen hyvin tyypillinen Wilsonin poplaulu akustisine kitaroineen ja pianoineen. Toki musiikkia ryydittää myös terve annos syntetisaattoreita. Myös Niko Tsonevin sähkökitarointi tuo hieman eloa kokonaisuuteen, mutta muuten tämä paikallaan junnaava popraita lukitsee musiikin ikävällä tavalla maan kamaralle. Niin Wilsonin peruskauraa kuin voi olla.

Borrowed Atoms jatkuu jouhevasti edellisessä ja pohjautuu lähinnä Adam Holzmanin kevyesti soivaan pianoon ja Wilsonin vokaaleihin joihin yhtyy siellä täällä myös McStinen ääni. Sitten siirrytäänkin takaisin edelliseen osaan eli vuorossa on ”A Beautiful Infinity II” joka soi nyt hieman painokkaammin ja tuo mukanaan hieman McStinen soittamaa Moogia.

Sitten täys pysähdys ja musiikki palaa hetkeksi alun eteerisiin tunnelmiin. Valitettavasti myös Rotem palaa toistelemaan satunnaisia avaruusfaktojaan. Musiikki kuitenkin muuttuu ilahduttavalla tavalla eloisammaksi ja tämä toiseksi viimeinen osa”Infinity Measured in Moments” onkin ehdottomasti kokonaisuuden tehokkain osa. Graig Blundellin rummut potkivat musiikki tehokkaasti eteenpäin, McStine soittaa futuristisella tavalla efektoidun sähkökitarasoolon ja myös Holzman pääsee lurittelemaan hienon Moog-soolon jolla hän jälleen kerran todistaa olevansa yksi aikamme maukkaimmista syntetisaattorisoloisteista. Osion lopussa kuullaan kepeästi soivaa ukulelea (positiivisen ilahduttava käänne avaruusteemaisella levyllä!) kunnes musiikki hiljenee ja jäljelle jää vain Rotemin puheääni joka toistelee edelleen monotonista sanomaansa. ”Size beyond one yottametre / 10 to the power of 24 / Virgo super cluster / Eridanus supervoid / Super cluster complex”. Rotem Wilsonilla eli Stevenin vaimolla oli merkittävä puherooli myös The Harmony Codexilla. Toivon todella, että tästä ei tule mikään perinne Wilsonin levyille…

Aivan lopuksi kuullaan vielä täysin irrallisen oloinen viihde-jazz -kooda ”Permanence” joka sähköpianoineen ja lempeästi soivine sopraanosaksofoneineen tuo mieleen Vangeliksen retrofuturistiset tunnelmoinnit Blade Runnerin scorella. 

Lue myös

Mitä The Overview sitten lopulta onnistuu ammentamaan ylväästä konseptistaan? Yllättävän vähän. Wilsonin sanoma tuntuu olevan, että avaruus on valtava ja me sen keskellä hyvin pieniä ja vähäpätöisiä. No shit Sherlock! Eikä levy valitettavasti oikein onnistu luomaan musiikillisesti erityisen vahvaa scifi-aiheisiin soveliasta ihmetyksen tunnetta (sense of wonder, you know?) tai kuvaamaan avaruuden äärettömyyttä vakuuttan lohduttomalla tavalla. Puhumattakaan, että se onnistuisi loihtimaan kuulijalleen ”kosmista vertigoa” kuten Wilson on itse kuvannut tavoitteekseen. Toisaalta ei myöskään voi väittää, että se sortuisi mihinkään ilmeisimpiin musiikillisiin kliseisiin aihepiiriin liittyen.

Musiikki ei siis vastaa konseptin vaatimuksiin erityisen vahvalla tavalla (vaikka hetkittäin kuulostaakin planetaarion taustamusiikilta…), mutta siitä huolimatta levy on pääosin oikein miellyttävää kuunneltavaa. Kuuntelin sen tätä kirjoitusta varten lukuisia kertoja ja palasin sen pariin aina ihan mielelläni. Yksi asia mikä minua erityisesti ilahduttaa on se että Wilson malttaa monessa kohtaa pudottaa musiikin hetkittäin hyvin hiljaiseksi ja yksinkertaiseksi mikä tuo mukanaan miellyttävää ilmavuutta ja dynamiikkaa. Toisaalta levyn nostatukset eivät sitten puolestaan oikein nouse stratosfääriin asti puhumattakaan eksosfääristä. Musiikin monimutkaisimmat osiot eivät ole myöskään aivan niin intensiivisiä ja energisiä kuin toivoisi. On myös hieman huolestuttavaa, että levyn parhaat hetket ovat vierailevien soloistien esityksiä. Levyn ehdoton tähti on McStine nokkeline kitarasooloineen.

The Overview tarjoaa siis tuttuja kujeita Wilsonilta hieman uudenlaisiin kääreisiin paketoituna. Levy on täynnä tuttuja wilsonismeja, mutta silti riittävän tuoreella otteella toteutettuna ettei musiikki ikinä kuulosta liikaa vanhan kierrätykseltä. The Overview ei  nouse missään vaiheessa eeppisen teemansa mittoihin, mutta on silti parhaimmillaan oikein mukaansa tempaavaa easy-listening -progea. Tervetuloa takaisin avaruuteen Wilson. Ensi kerralla vielä korkeammalle?

Avainbiisi: ”Objects Outlive Us”

Rating: 3.5 out of 5.
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Lue myös: Steven Wilson – Grace For Drowning (2011)

Kappaleet:

  1. ”Objects Outlive Us”
  • ”No Monkey’s Paw”
  • ”The Buddha of the Modern Age”
  • ”Objects: Meanwhile”
  • ”The Cicerones”
  • ”Ark”
  • ”Cosmic Sons of Toil”
  • ”No Ghost on the Moor”
  • ”Heat Death of the Universe”
  1. ”The Overview”
  • ”Perspective”
  • ”A Beautiful Infinity I”
  • ”Borrowed Atoms”
  • ”A Beautiful Infinity II”
  • ”Infinity Measured in Moments”
  • ”Permanence”

Muusikot:

”Objects Outlive Us”

Steven Wilson: laulu, kitara, basso, koskettimet, lyömäsoittimet, piano, urkuharmoni Adam Holzman: Hammond-urut, Mellotron, piano, Rhodes, syntetisaattori Randy McStine: taustalaulu, kitara, ääniefektit, laulu Theo Travis: huilu, saksofoni Russell Holzman: rummut Willow Beggs: laulu

”The Overview”

Steven Wilson: laulu, kitara, basso, rumpujen ohjelmointi, koskettimet, lyömäsoittimet, piano, urkuharmoni Adam Holzman: taustalaulu, piano, Rhodes, syntetisaattori Randy McStine: taustalaulu, kitara, koskettimet, ääniefektit, ukulele, laulu Niko Tsonev: kitara Craig Blundell: rummut Theo Travis: sopraanosaksofoni Rotem Wilson: lauluääni

Tuottaja: Steven Wilson
Levy-yhtiö: Fiction

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑