Rockin ja klassisen musiikin yhdistely, tai vaihtoehtoisesti klassisen musiikin esittäminen rockissa käytetyillä instrumenteilla oli ollut lähellä kosketinsoittaja Keith Emersonin sydäntä jo 1960-luvulla hänen soittaessaan The Nicessä. Sovitus Jean Sibeliuksen ”Intermezzo From Kareliasta” on tästä tyylikäs ja erityisesti meitä suomalaisia ilahduttava esimerkki. Klassinen musiikki kiinnosti toki noihin aikoihin muitakin nuoria rockmuusikoita ja tiettävästi Roy Harper oli se muusikko, joka ehdotti Emersonille Sibeliukseen tutustumista – ainakin Harperin Flat Baroque And Berserkin kansiteksteistä saa tämän käsityksen.
Kun Keith Emerson, King Crimsonin basisti-laulaja Greg Lake ja Atomic Roosterin rumpali Carl Palmer päättivät perustaa lopulta Emerson, Lake & Palmeriksi nimetyn yhtyeen ja alkoivat koota soitettavaa materiaalia, ehdotti Emerson muille vuosia aiemmin kuulemansa Modest Musorgskin ”Näyttelykuvien” sovittamista rockversioksi. Toiset suostuivat ja ”Näyttelykuvat” soitettiinkin jo yhtyeen ensimmäisellä keikalla Isle Of Wightin festivaalilla elokuussa 1970. Musorgskin musiikkia ”Pictures At An Exhibitionilla” on oikeastaan melko nimellisesti, suuri osa keikoilla kuullusta materiaalista oli joko Musorgskin musiikkiin pohjautuvaa improvisointia tai yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Alkuperäisistä kymmenestä ”taulusta” ELP esitti vain neljä, minkä lisäksi kuullaan pari kertaa siirtymäteema ”Promenade”.
Newcastlessa 26.3.1971 äänitetty Pictures At An Exhibition alkaa Keith Emersonin soittamalla “Promenadella”. Vuorottelevissa 5/4- ja 6/4-tahtilajeissa kulkeva lyhyt teema kuulostaa Newcastle City Hallin pilliuruilla soitettuna jopa poikkeuksellisen juhlalliselta. Emerson oli saanut luvan urkujen käyttöön sillä ehdolla, ettei hän iske sormiota veitsillä – Emersonhan oli harrastanut The Nicessä soittaessaan tuollaistakin show’ta roudarina toimineelta Lemmy Kilmisteriltä saamansa tikarin kanssa. ”Promenaden” päätteeksi kuullaan Palmerin rummunpäristystä, jonka aikana Emerson ehti siirtyä lavalle Hammondien ja muiden koskettimiensa luo.
”Promenaden” jälkeen kuullaan Musorgskin alkuperäisen version tapaan ”The Gnome”. Melodian osalta tämä instrumentaali on soitettu melko tarkasti alkuperäisen version mukaisesti, mutta tietysti Emersonin Hammondit ja Moog-syntetisaattori luovat ”The Gnomelle” modernimman ilmeen ja rytmiryhmä antaa sille lisäenergiaa. Varsinkin Greg Laken bassosoundi – fuzz bass – antaa kappaleelle todella häijyn vaikutelman.
Seuraavaksi kuultava toinen ”Promenade” on lähinnä Laken laulama hempeä välisoitto, joka on hienossa kontrastissa ”The Gnomen” aggressiivisuuden kanssa. ”Promenaden” päätteeksi Emerson soittaa vielä lyhyen kosketinsoolon.
”The Sage” on Greg Laken kirjoittama kappale, joka hän esittää akustisen kitaran säestyksellä. Tyyliltään se on melko samankaltainen kuin Laken muutkin akustiset ELP-kappaleet. Yllättävänä yksityiskohtana kannattaa mainita, että Popeda levytti ”The Sagen” albumille Kans’an Popeda nimellä ”Viisas ihminen”. Sanoitukset oli kirjoittanut Juice Leskinen ja jostain syystä säveltäjäksi on merkitty Mussorgsky.
”The Old Castle” palaa Musorgskin materiaalin pariin. Emerson on jälleen show’n tähtenä vinguttaessaan soittimiaan tavalla, jollaista herrat Moog ja Hammond tuskin olivat osanneet kuvitella hurjimmissa painajaisissaankaan. ELP:n sovitus on todella kaukana alkuperäisen sävellyksen juhlallisuudesta. Alkuperäisen vinyyliälppärin a-puoli päättyy bluesrockjamitunnelmissa. ”Blues Variation” lainailee ”The Old Castlen” teemaa lähes ilkikurisesti. Hyväntuulinen osa päättyy tietysti Emersonin sooloiluihin.
Lue myös:
- Review: Mike Oldfield – Discovery (1984)
- Review: David Sylvian – Brilliant Trees (1984)
- Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 1993
- Review: Univers Zero – Uzed (1984)
- Levyarvio: RuoTo – Päivännäkemättömät (2024)
- Review: Nick Mason – Nick Mason’s Fictitious Sports (1981)
Älppärin kakkospuoli alkaa koko yhtyeen voimin esitetyllä ”Promenadella”, jonka jälkeen hypätäänkin muutaman Musorgskin teoksessa olleen lyhyehkön ja rauhallisemman osan yli suoraan alkuperäisten ”Näyttelykuvien” loppupuolelle. ”The Hut Of Baba Yaga” on Musorgskin sävellyksen kiihkein osa, eivätkä Emerson, Lake ja Palmer suinkaan arastele sitä esittäessään. Varsinkin Palmer piiskaa rummutuksellaan yhtyettä eteenpäin nuoruuden innolla. ”The Hut Of Baba Yaga” vaihtuu välillä Emersonin, Laken ja Palmerin kirjoittamaksi ”The Curse Of Baba Yagaksi”, jonka aikana kuullaan sekä Laken yllättävän aggressiivista laulua ja hurja Moog-soolo. Yhtye palaa ”The Hut Of Baba Yagaan” vielä hetkeksi ennen kuin päästään ”Näyttelykuvien” uhkeaan finaaliin.
”The Great Gates Of Kiev” on myös Emerson, Lake & Palmerin käsittelyssä upea lopetus ”Näyttelykuville”. Emersonin soitto on tietysti etualalla, mutta osansa huomiosta saa myös teoksen aikana melko vähän kuultu Greg Laken laulu. Laken ja roudari Dik Fraserin kirjoittamat sanoitukset eivät ehkä ole mitään suurta lyriikkaa, mutta Laken tulkinta on joka tapauksessa ihailtavan intensiivinen.
Albumin päättää encorena esitetty ”Nutrocker”, joka pohjautuu Pjotr Tšaikovskin ”Pähkinänsärkijään”. Säveltäjäksi on merkitty Kim Fowley, joka oli sovittanut Britannian singlelistan ykköseksi vuonna 1962 nousseen, amerikkalaisen B. Bumble And The Stingersin esittämän kappaleen. Hyväntuulinen hassuttelu jättää tästä livelevystä mukavan jälkimaun.
Pictures At An Exhibition äänitettiin julkaisua silmällä pitäen kahteen kertaan. Joulukuussa 1970 Lontoossa kuvattu ja äänitetty esitys ei kuitenkaan ollut tasoltaan toivotun kaltainen. Filmi kyllä julkaistiin myöhemmin, mutta sitä katsellessa on helppo ymmärtää soittajien tyytymättömyys kuvauksen ja äänityksen laatuun. Ilmeisesti Eddy Offord oli vielä tuolloin ainoa äänitysteknikko, joka osasi taltioida ELP:n musiikkia. Joka tapauksessa on mielenkiintoista katsella Emersonin, Laken ja Palmerin lavatyöskentelyä ajalta ennen kuin yhtyeestä oli tullut todella suosittu.
Albumi julkaistiin loppuvuodesta 1971 Islandin uudessa HELP-halpasarjassa. Julkaisua oli lykätty, sillä sekä yhtye että levy-yhtiö halusivat julkaista ensin Tarkuksen. Varsinkin Emerson pelkäsi, että debyyttialbumin jälkeen julkaistuna Pictures At An Exhibition voisi saada ELP:n vaikuttamaan ihmisten mielikuvissa lähinnä klassista musiikkia rockiksi sovittavalta yhtyeeltä tai The Nicen kopiolta. Yhdysvalloissa levyn sisällön klassisuus sai levy-yhtiön jopa harkitsemaan albumin julkaisua nimenomaan klassiseen musiikkiin erikoistuneen Nonesuch-merkin kautta. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin.
Laatunsa ja varmaan myös tavallista edullisemman hintansa ansiosta Pictures At An Exhibition nousi Britannian albumilistalla kolmanneksi ja Yhdysvalloissa Billboardin listalla kymmenenneksi. Britanniassa albumi tosin katosi listoilta vain muutaman viikon kuluttua, sillä parin Top Of The Pops -halpislevyn päästyä albumilistan kärkipaikalle tilastointia muutettiin siten, että ainoastaan normaalihintaisten albumien myynti otettiin huomioon listoja laadittaessa. Suomessakin oltiin hereillä ja levy nousi listan kahdeksanneksi, eli kuunneltiin täällä tuolloin muutakin kuin vain purkkaa ja jytää.
Pictures At An Exhibitionista kannattaa mainita myös tyylikäs kansikuva. Etukannessahan nähdään ainoastaan tyhjiä kehyksiä, mutta sisäkannesta löytyvät myös William Nealin hienot öljyvärimaalaukset, jotka hän suunnitteli ja maalasi tätä albumia varten. ”The Hut Of Baba Yagasta” löytyy Tarkukseen liittyvä vihje ja wikipedian mukaan valkoiseksi jätetystä ”Promenadesta” löytyy valkoisella titaanimaalilla maalattu kyyhky ELP:n debyyttialbumin kannesta. Vaikka älppärin kansikuvasta pystyy etsimään mukavasti yksityiskohtia, niin enpä voi väittää nähneeni kuvassa kyyhkystä. Tällaiset ulkomusiikilliset jutut saavat kuitenkin ainakin minut miettimään, että olisipa ELP ehtinyt julkaista enemmän albumeja ennen Pictures At An Exhibitionia…
Miten sitten Emerson, Lake & Palmerin Pictures At An Exhibition vaikutti Musorgskin alkuperäisteoksen suosioon? Ainakin Emerson on kertonut, että heidän versionsa ilmestymisen jälkeen levytyksiä sekä alkuperäisestä pianoversiosta että Maurice Ravelin orkesteriversiosta alettiin kysellä levykaupoista aiempaa enemmän. Tämä albumi saattoi antaa myös Isao Tomitalle idean oman, lopulta vuonna 1975 julkaistun Pictures At An Exhibitionin toteuttamiseen – ELP:n albumi oli nimittäin noussut Japanissa peräti listakakkoseksi.
Emerson, Lake & Palmer palasi ”Pictures At An Exhibitionin” pariin 1990-luvulla. Vuonna 1993 julkaistulla The Return Of The Manticore -kokoelmaboksilla oli tuore studioversio teoksesta ja ympättiinpä se seuraavana vuonna myös joillekin In The Hot Seatin versioille. Totuuden nimessä välissä kuluneet 20 vuotta kuuluivat kuitenkin valitettavan selvästi yhtyeen soitossa, eikä studioversio vaikuta erityisen inspiroituneelta. ELP:n alkuperäinen Pictures At An Exhibition on kuitenkin loistava esimerkki siitä, kuinka ennakkoluulottomasti nuoret muusikot pyrkivät 1960- ja 1970-lukujen taitteessa kaventamaan kuilua klassisen musiikin ja rockin välillä. Ja siinä samalla esittelemään vanhaa musiikkia uudelle sukupolvelle.
Kirjoittaja: HEIKKI HEINO
Avainsanat: Emerson Lake & Palmer, proge, 1971
Lue myös: Levyarvio: Fritz Reiner, Chicago Symphony Orchestra – Modest Mussorgsky: Pictures at an Exhibition (1958)
Tuottaja: Greg Lake
Levy-yhtiö: Island
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti