Bram Stoker’s Dracula on Wojciech Kilarin score Francis Ford Coppolan samannimiseen elokuvaan.
Mm. The Godfather -trilogiasta ja Apocalypse Nowsta tuttu Francis Ford Coppola palasi Dracula-filmatisoinnissaan kirjailija Bram Stokerin alkuperäisen romaanin pariin ja tulkitsi sitä suht uskollisesti. Coppola valjasti suurella budjetilla tehtyyn elokuvaansa Hollywoodin elokuvakäsityöläisten kerman ja Bram Stoker’s Dracula onkin yksi viimeisiä isoja Hollywood -spektaakkaleita jonka erikoistehosteet eivät olleet merkittävissä määrin tietokonegrafiikkaa. Itseasiassa Coppola nojasi tietoisesti jopa kauemmas elokuvan historiaan ja monet elokuvan tehosteista tehtiin suoraan ”kameran edessä” ilman optisia efektejä.
Luonnollisesti Coppola halusi käsityöläiseepokseensa myös käsintehtyä musiikkia. Eli vanhaa kunnon elokuvamusiikkia suurella orkesterilla soitettuna. Coppola tahtoi musiikkiin myös elokuvan aiheeseen sopivaa autenttista itäeurooppalaista sävyä joten Hollywoodin tutut jerrygoldsmithit ja johnwilliamsit eivät tulleet kyseeseen. Valinta osui lopulta puolalaiseen Wojciech Kilariin (1932-2013).
Lue myös: Levyarvio: Basil Poledouris – Conan The Barbarian (1982)
Kilarilla oli mittava klassinen koulutus ja hänen musiikinopintonsa olivat huipentuneet 50-luvun lopulla hänen päästessään arvostetun Nadia Boulangerin oppiin (muita Boulangerin kuuluisia oppilaita ovat mm. Aaron Copland, Philip Glass, Astor Piazzolla ja Quincy Jones). Kilar keskittyi aluksi puhtaaseen taidemusiikkiin kunnes sävelsi ensimmäistä kertaa vuonna 1959 elokuvamusiikkia. Tästä tuli Kilarille merkittävä ura taidemusiikin rinnnalle; hän sävelsi lopulta musiikin yli sataan puolalaiseen elokuvaan. Coppolan Dracula oli Kilarille uusi aluevaltaus sillä se oli hänen ensimmäinen scorensa englanninkieliseen elokuvaan. Kilar oli välittömästi kiinnostunut työskentelemään Coppolan kaltaisen legendan (The Godfather oli Kilarin suosikkielokuva) kanssa ja intoa vain lisäsi se, että Coppola tarjosi hänelle täydellistä taiteellista vapautta.
“Listen, I’m a director, I made the film. You’re a composer, you’ve seen the film, do what you want.”
Francis For Coppola
Puolalaisen avantgarde-musiikin liikkeeseen 60-luvulla vahvasti osaa ottanut Kilar ei kuitenkaan väärinkäyttänyt taiteellista vapauttaan ja nikkaroinut kasaan mitään erityisen eksoottista tai kummallista vaan Draculan score muistuttaa hyvin paljon tyypillistä orkestraalista elokuvamusiikkia. Jopa laadukkaimpiin lajityypin edustajiin verrattuna Draculq kuitenkin kuulostaa jotenkin syvemmältä. Aidommalta. Luultavasti juuri Kilarin tavanomaista vahvemman taidemusiikkitaustan ansiosta. Teemaan sopien musiikissa on myös vahva annos slaavilaista melankoliaa aivan kuten Coppola toivoikin kun hän puolalaisen Kilarin tehtävään pestasi.
Levyn keskeistä teemaa johtaa synkeän viekoittelevasti soiva sello joka kuvastaa tietysti majesteettisella tavalla Vlad Draculan (Gary Oldman) synkeän eroottista ja vastustamatonta vetovoimaa. Siellä täällä kuullaan myös staccatomaisesti iskevä rytminen osio joka on tummasävyinen marssi Draculan kintereillä seuraaville vampyyrinmetsästäjille joita johtaa eksentrinen professori Abraham Van Helsing (Anthony Hopkins). Tämä teema tuo mieleen Gustav Holstin legendaarisen sävellyksen ”Mars” joka onkin ollut valtava inspiraation lähde elokuvamusiikille yleisemminkin. Kolmas keskeinen teema on yleensä viuluilla soitettu ”rakkausteema” joka kuvastaa toisaalta Draculan intohimojen kohteen Mina Murrayn (Winona Ryder) viattomuutta, mutta myös muistoa aidosta rakkaudesta jonka Vlad Dracula koki vuosisatoja sitten ennen muuttumistaan epäinhimilliseksi hirviöksi.
“I have crossed oceans of time to find you.”
Dracula
Kilarilla oli käytössään 100 henkinen orkesteri ja 50 henkinen kuoro (molemmat Anton Coppolan johtamina). Kilarin orkestraatiot ovat Draculassa hetkittäin suureellisia ja tummasävyisiä koko suuren orkesterinsa voimaa hyödyntäen, mutta massiivisesti soivia osioiden vastapainoksi kuullaan myös pienimuotoisempia kauniita hetkiä jotka soitetaan suppeammalla instrumentaatiolla. Sello ja matalalta soivat jouset ovat usein keskeisessä roolissa. Toisaalta kohtalokkaasti iskevä, ja ainakin itselleni Béla Bartókin mieleen tuova, piano saa myös runsaasti tilaa jousien rinnalla. Dramaattisimmissa kohdissa vaskipuhaltimet törähtelevät suorastaan riemastuttavalla voimalla. Kilar käyttää myös väkevästi ja monipuolisesti kuoroa siellä täällä.
Lue myös
- Year by Year : Best Albums of 2025 – 11-25
- Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 2025 – Sijat 11-25
- Review: Kansas – Song For America (1975)
- Review: Robert Wyatt – Ruth Is Stranger Than Richard (1975)
- Review: The Mars Volta – Lucro sucio; Los ojos del vacio (2025)
- Levyarvio: The Mars Volta – Lucro sucio; Los ojos del vacio (2025)
Kilarin musiikki tukee täydellisesti Coppolan oopperamaisesti liioittelevaa elokuvaa, Bram Stoker’s Draculan score toimii myös elokuvasta irrallisena kuuntelukokemuksena harvinaisen hyvin vaikka se toki hieman kärsii elokuvamusiikille tyypillisestä samojen teemojen liiallisesta toistumisesta. Levykokonaisuudella kuitenkin yksi selkeämpikin heikkous. Nimittäin Annie Lennox.
Näihin aikoihin isojen elokuvien kohdalla alkoi tulla ikäväksi tavaksi, että lopputekstien päälle heitettiin popbiisi joka toimi sitten musiikkivideoineen ikäänkuin mainoksena tai sisäänheittotuotteena elokuvalle. Välillä biisit eivät liittyneet mitenkään itse elokuvaan ja välillä niihin rakennettiin jonkinmoinen löyhä kytkös teemaan. Bram Stoker’s Draculan tapauksessa Annie Lennoxin biisi ”Love Song For A Vampire” liittyy sentään edes ohuesti tekstiensä puolesta elokuvan teemaan. Kappaleesta tuli kohtuullisen kokoinen hitti, mutta biisinä se on varsin kolho ja unohdettava ja mikä pahinta se rikkoo muuten toimivan albumikokonaisuuden.
Vuonna 2018 La-La Land Records julkaisi laajennettu Bram Stoker’s Draculasta kolmen levyn painoksen joka sisälsi paljon ylimääräistä musiikkia jota Kilar sävelsi projektia varten, mutta joka ei lopulta päätynyt elokuvaan.
Bram Stoker’s Draculan jälkeen Kilarille avautui tie Hollywoodiin. Kilar sävelsi scoret mm. Truman Show’hun, The Pianistiin ja We Own The Nightiin. Elämänsä viimeiset runsaat kymmenen vuotta Kilar kuitenkin keskittyi pääosin ”absoluuttiseen musiikkiin” ja sävelsi elokuvamusiikin sijasta mm. kolme sinfonia (kolmas sinfonia eli ”September Symphony” käsittelee 9/11 terrori-iskuja on erityisen vaikuttava) on ja pari suuri muotoista requiemia. Kilar kuoli 81-vuotiaana joulukuussa 2013.
Kilarin eloisa musiikki verta imevästä hirviöstä kertovaan elokuvaan ei kalpene hänen pitkän uransa monien vakavamielisempien teosten rinnalla sillä Bram Stoker’s Dracula ei todellakaan tunnu miltään dollarinkuvat silmissä kimaltaen vasurilla tehdyltä tilaustyöltä vaan taitavan ammattilaisen innostuneelta näytöltä uudella globaalilla areenalla. Francis Ford Coppolan synkkä, mutta riehakas ja pidättelemättömän mielikuvitusrikas melodraama sai arvoisensa scoren Kilarin kynästä. Bram Stoker’s Dracula kuuluu ehdottomasti elokuvamusiikin eliittiin.
”Dracula: The Beginning”, ”Vampire Hunters”, ”The Brides”, ”The Hunter’s Prelude”
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI
Lue myös: Levyarvio: Angelo Badalamenti – Twin Peaks – Fire Walk With Me (1992)
Kappaleet
- Dracula – The Beginning 6:41
- Vampire Hunters 3:05
- Mina’s Photo 1:25
- Lucy’s Party 2:56
- The Brides 4:56
- The Storm 5:04
- Love Remembered 4:10
- The Hunt Builds 3:25
- The Hunters Prelude 1:29
- The Green Mist 0:54
- Mina/Dracula 4:47
- The Ring Of Fire 1:51
- Love Eternal 2:23
- Ascension 0:50
- End Credits 6:42
- Love Song For A Vampire 4:21
Tuottaja: Wojciech Kilar
Levy-yhtiö: Columbia
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti