Vastavirtaan osa 4: Steve Hackett – Feedback ’86 (1986/2000)

Vastavirtaan-sarjassa Saku Sipi arvioi proge-levyjä joilla on alan harrastajien piirissä kyseenalainen ellei jopa halveksuttu maine.

Saku on eri mieltä!


Steve Hackett oli perustanut Yes-kitaristi Steve Howen kanssa kokoonpanon nimeltä GTR vuonna 1985. Kokoonpano jäi melko lyhytikäiseksi, sillä se teki vain yhden albumin ja kiertueen ja laittoi pillit pussiin jo seuraavana vuonna.

Hackett alkoi GTR:n hajottua työstämään uutta soolo-albumiaan luottokosketinsoittaja Nick Magnusin (joka soittaa myös rummut tällä levyllä) ja laulaja Chris Thompsonin kanssa. Niin, ja onhan albumilla myös pari aika nimekästä vierailijaa.

Levy pärähtää käyntiin yhdellä parhaista kasarirock-biiseistä ikinä! ”Cassandra” -kappaleella on aika ratkaiseva vaikutus siihen, miksi allekirjoittaneesta on tullut Hackettin soolotuotosten suuri ystävä. Uskallan väittää, että ”Cassandran” riffi on top-kolmessa parhaita kuulemiani riffejä. Chris Thompson vetäisee aika pirkuleen hienot vokaalit tähän biisiin ja vierailevan tähden Brian Mayn soolo on myös timanttia! Hackett muuten teki tästä vuonna ’93 uuden version, jossa hän hoitaa lauluosuudet. Tämä versio löytyy ainakin Guitar Noir -albumin Israelin painokselta, jossa se on bonusbiisinä.

Albumi jatkuu kappaleella nimeltä ”Prizefighters”. Tässä biisissä Thompson jakaa vokaalit naislaulaja Bonnie Tylerin kanssa. Ja on muuten pakko myöntää että on hieno ja toimiva duetto! Thompsonin ja Tylerin äänet soivat pirun hyvin yhteen ja bändi (Hackett, Magnus ja vain tässä kappaleessa bassotteleva Terry Pack) hoitavat tonttinsa esimerkillisesti. Tämä on mielestäni yksi onnistuneimpia kasariduettoja!

Kolmas kappale ”Slot Machine” jatkaa ”Cassandran” melodista ja menevää linjaa. Tämä biisi osoittaa jälleen sen, kuinka hyvää kasarirock voi parhaimmillaan olla! Thompson loistaa jälleen mikin varressa ja myös tällä kappaleella vieraileva Brian May hoitaa hommansa kerrassaan mainiosti.

Seuraava biisi ”Stadiums of the Damned” on Hackettin ja Magnusin kahdestaan purkittama kappale. Tämä kipale on ehdotonta levyn parhaimmistoa jo siitä syystä, että Hackett hoitaa vokaalit itse! Thompson saattaa olla millä mittareilla tahansa mitattuna olla parempi laulaja kuin Hackett, mutta itse pidän Hackettin äänestä enemmän ja hän lukeutuukin suosikkilaulajieni kirjavaan joukkoon. Pidän suuresti Magnusin koskettimista kappaleen introssa, ne luovat kappaleeseen mystistä ja kiehtovaa tunnelmaa, myös hänen kosketinsoolonsa biisin keskivaiheilla on myös ehdottomasti mainitsemisen arvoinen!

fb_cta

Viidennellä kappaleella ”Don’t Fall” palataan jälleen rock-ilmaisuun. Tämäkin on hieno menobiisi ja omaa muuten kerrassaan hienon ja tarttuvan kertosäkeen, muistan hyräilleeni sitä useaan otteeseen levyn ostamisen aikoihin.

Tämän jälkeen pääsemme käsiksi albumin toiseen balladiin nimeltään ”Oh How I Love You”. Tämä biisi lukeutuu myös levyn parhaisiin kappaleisiin. Thompsonin kerrassaan karmaisevan hieno laulusuoritus ja Hackettin melankolinen kitarointi saivat jälleen allekirjoittaneella kylmät väreet aikaan.

Toiseksi viimeinen kappale ”Notre Dame Des Fleurs” on akustinen instrumentaali, joita Hackettilla tuntuu olevan yksi lähes jokaisella albumillaan. Kipale on kerrassaan viihdyttävää kuunneltavaa ja osoittaa jälleen kerran minkälainen mestari Steve Hackett on akustisen kitaran soitossa!

Levyn päättää niinikään Hackettin ja Magnusin kahdestaan äänittämä minieepos ”Gulf”. Kappaleen alkupuolella Hackett pääsee loistamaan kitarassa ja vokaaleissa. Kolmen ja puolen minuutin kohdalla biisi pysähtyy ja lähtee tästä rakentumaan biisin finaaliin Hackettin uskomattoman hienon kitaroinnin saattelemana. Viiden ja puolen minuutin kohdalla Magnus tulee mukaan ja alkaa levyn loppurynnistys. Magnus soittaa melko yksinkertaista mutta hyvänkuuloista kosketinkuviota Hackettin sooloillessa kuin viimeistä päivää. Tämä kappale on aina lukeutunut lemppareihini Hackettin tuotannosta, enkä olisi voinut toivoa levylle parempaa lopetusta kuin tämä biisi!

Feedback ’86 lukeutuu ehdottomasti top-vitoseen Hackettin sooloista ja on mielestäni aivan turhan ylenkatsottu ja aliarvostettu teos. Mikä kaikkein järjettömintä tämä levy julkaistiin vasta vuonna 2000, eli 14 vuotta levyn äänitysten jälkeen!

Parhaat biisit: Cassandra, Stadiums of The Damned, Oh How I Love You, The Gulf

Arvosana: *****

Kirjoittaja: SAKU SIPI


Muita Vasta-virtaan sarjan kirjoituksia löydät täältä >

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: