Levyarvio: The Smile – Wall Of Eyes / Cutouts (2024)

Arvostelussa kaksi The Smilen vuonna 2024 julkaisemaa levyä Wall Of Eyes ja Cutouts.

Wall Of Eyes

Wall Of Eyes on The Smilen toinen studioalbumi.

The Smile syntyi korona-aikana Radioheadista tuttujen Jonny Greenwoodin ja Thom Yorken luovaksi venttiiliksi. Kavereiden oikea yhtye oli liian jähmeäliikkeinen tyydyttämään herrojen tarvetta julkaista uutta musiikkia. Greenwood on todennut, että hän haluaa julkaista musiikkia kaksi kertaa nopeammin vaikka laatu sitten olisi vain 90%:sta. Oletan myös, että The Smile nimen alla musiikin julkaisu suo tervetulleen vapautuksen Greenwoodille ja Yorkelle Radiohead -brändin mukanaan tuomista valtavista paineista.

2020 alkunsa saanut The Smile täydentyi trioksi kun mukaan napattiin psykedeelistä afro-jazzia soittavan Sons Of Kemetin rumpali Tom Skinner. The Smile teki yllätys debyytin Glastonbury Festivalin stream-konsertissa (koska korona) toukokuussa 2021 ja julkaisi ensimmäisen studiolevynsä A Light for Attracting Attentionin samoihin aikoihin.

Jo A Light for Attracting Attention oli mainio irtiotto Radioheadin tyylistä, mutta Wall Of Eyes petraa vielä reippaasti ollen kaikin puolin hieman parempi ja kiinnostavampi albumi.

Entä miten The Smilen musiikki eroaa Radioheadista? Se onkin kysymys johon on hieman vaikea vastata. Isossa kuvassa kyse on edelleen huolella sovitetusta taiderockista joka ammentaa vaikutteita monista eri suunnista. Krautrock, jazz ja jopa progressiivinen rock eivät ole vieraita vaikutteita Radioheadillekaan, mutta The Smilen musiikissa nämä elementit tuntuvat korostuvan. 

Ulkoisten vaikutteiden suunnalta tuorein käänne on, että nyt Yorken ja Greenwoodin musiikissa kuuluu siellä täällä myös etnisen musiikin vaikutteet. Etenkin afrobeatin syke ja pohjoisafrikkalaisen rockin vaikutteet sulautuvat herrojen aiempiin vaikutteisiin saumattomasti. Skinnerin vaikutus tässä kohtaa on varmasti suuri. Myös soitannollisesti hän tuo jazz-taustansa myötä mukanaan aivan uudenlaista groovea.

Ehkä selkein erottava tekijä Radioheadiin on kuitenkin Wall Of Eyesin orgaaninen soundimaailma. Levyllä ei vaikuta juuri olevan mitään ohjelmoituja elementtejä vaan se kuulostaa pitkälti siltä, että kolmikko soittaisi rennosti yhdessä samassa huoneessa toisiinsa reagoiden. Tiedä sitten mikä on totuus. Toki tätä spontaanin oloista trio-soundia kasvatetaan siellä täällä Greenwoodin komeilla jousisovituksilla.

45 minuuttinen levy on tasavahva kokonaisuus vaikka aivan viimeinen raita ”You Know Me!” jääkin hieman tylsäksi. Edukseen laadukkaasta joukosta erottuu viehkeästi 5/4 tahtilajissa keinahteleva psykedeelistä folk-poppia kanavoiva nimibiisi, tiukasti ja monimutkaisesti rytmittelevä ”Read The Room” joka antautuu lopulta herkulliseen krautrock-grooveen sekä etenkin levyn pisin raita ”Bending Hectic. Kahdeksan minuuttinen mini-eepos ”Bending Hectic” alkaa hitaan ja raukean ilmavasti. Ambientmaisesti eteenpäin leijailevaan raitaan tuo särmää kummalliseen vireeseen säädetty vonkuva sähkökitara. Lopulta kappale kasvaa tyydyttävästi atonaalisesti iskevän jousisektion intervention kautta kaoottiseen avantrock -nostatukseen.

Vain kahdeksan kuukautta Wall Of Eyesin jälkeen The Smile julkaisi toisen samoissa levyissä äänitetyn albumin. Tyyliltään elektronisempi Cutouts osoittaa, että The Smile todella haluaa ja pystyy pitämään yllä tiivistä julkaisutahtia laadun kärsimättä. Kolmesta ensimmäisestä The Smilen levystä Wall Of Eyes on kuitenkin väkevin ja on yksi vuoden 2024 parhaista levyistä.

Parhaat biisit: ”Wall Of Eyes”, ”Read The Room”, ”Under Our Pillows”, ”Friend Of A Friend”, ”Bending Hectic”

Rating: 4.5 out of 5.

Kappaleet

  1. ”Wall of Eyes” 5:05
  2. ”Teleharmonic” 5:10
  3. ”Read the Room” 5:14
  4. ”Under Our Pillows” 6:14
  5. ”Friend of a Friend” 4:35
  6. ”I Quit” 5:32
  7. ”Bending Hectic” 8:03
  8. ”You Know Me!” 5:22
Tuottaja: Sam Petts-Davies
Levy-yhtiö: XL

Lisää luettavaa:

Cutouts

Cutouts on The Smilen kolmas studioalbumi.

Vuonna 2020 perustettu The Smile on yhtye jonka jäsenistä Thom Yorke ja Jonny Greenwoodtunnetaan paremmin Radioheadista. Trion täydentää mm. Sons Of Kemetissä soittava jazz-rumpali Tom Skinner.

The Smile julkaisi toisen studioalbuminsa Wall Of Eyesin tammikuussa 2024. Samoissa sessioissa äänitetty Cutouts saatiin levykauppojen hyllylle lokakuussa vain yhdeksän kuukautta myöhemmin. Historia toistaa siis itseään; myös Radiohead äänitti 2000-luvun alussa kaksi levyä samaan aikaan ja julkaisi ne peräjälkeen nopeassa tahdissa. Nämä levyt ovat tietenkin yhtyeen arvostetuimpiin kuuvuvat Kid A (2000) ja Amnesiac (2001).

Nimestä Cutouts (”leikkaukset” tai ”leikatut”) voi herätä aiheellinen kysymys, että koostuuko levy jostain b-luokan ylijäämämateriaalista. Siitä ei kuitenkaan ole kyse vaan sen kappaleet muodostavat hyvin luontevan albumikokonaisuuden ja mielestäni on selvää, että ne on erotettu Wall Of Eyesista ei laadullisista vaan tyylillisistä syistä.

Wall Of Eyesilla keskeisessä roolissa olleet etniset vaikutteet jäävät Cutoutsilla pitkälti syrjään ja niiden tilalle nousee elektronisempia sävyjä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään ohjelmoidusta elektronicasta vaan yleisoundi on yhä varsin orgaanisempi, mutta nyt syntetisaattorit nousevat keskeiseen rooliin sähkökitaran rinnalle. Yleinen tunnelma on myös utuisempi ja psykedeelisempi. Ambientmaiset tunnelmoinnit saavat enemmän tilaa. Polyrytmisesti jumittavia grooveja kuullaan silti yhä ja välillä ne on onnistuttu ujuttamaan nokkelasti utuisemman materiaalin sekaan mikä synnyttää kiinnostavia kontrasteja. 

Cutoutsin käynnistävä ”Foreign Spies” kuvaa levyn elektronisempaa otetta dramaattisimmillaan. ”Foreign Spiesin” kylmän viileän eteeriseesti soivat syntetisaattorit ja taustalla kevyesti putputtava rumpukone tuovat mieleen lähinnä Jon & Vangeliksen omalaatuisen syntsapopin 80-luvun alusta. Skinner tuskin on edes mukana biisissä vaan luulen, että se on Yorken ja Greenwoodin kahdestaan rakentama kappale.

Levyn huippuhetkiksi nousee sen alkupuoliskolla kuultavat kappaleet ”Zero Sum” ja ”Colours Fly”. ”Zero Sumin” nopeasti mutkittelevat ja delayta hyödyntävät sähkökitaralla soitettu murtosoinnut tuovat mieleen King Crimsonin. Jossain vaiheessa käy epäselväksi onko kitara enää edes kitara vaiko sitä jännästi simuloiva syntetisaattori. Hitaasti poreileva ”Colours Fly” puolestaan omaa todella makean bassoraidan ja sen mystisissä tunnelmissa on häivähdys arabialaisia tunnelmia. Eli ei ne etniset vaikutteet täysin pois jääneet tälläkään levyllä.

Kun kuulin, että The Smile julkaisee erinomaisen Wall Of Eyesin perään näin nopealla tahdilla toisen albumin niin odotukseni eivät olleet katossa. Levy kuitenkin yllättää iloisesti. Ei Cutouts aivan edeltäjänsä tasoa ole, mutta yllättävän lähelle se yltää. Jos The Smile pystyy pitämään yllä jatkossakin tällaista julkaisutahtia vastaavalla laatutasolla niin mihin tässä enää Radioheadia tarvitaan?

Parhaat biisit: ”Foreign Spies”, ”Zero Sum”, ”Colours Fly”

Rating: 4 out of 5.

Kappaleet

  1. ”Foreign Spies” 4:48
  2. ”Instant Psalm” 4:18
  3. ”Zero Sum” 2:47
  4. ”Colours Fly” 4:55
  5. ”Eyes & Mouth” 3:59
  6. ”Don’t Get Me Started” 5:55
  7. ”Tiptoe” 3:30
  8. ”The Slip” 4:29
  9. ”No Words” 4:16
  10. ”Bodies Laughing” 4:57
Tuottaja: Sam Petts-Davies
Levy-yhtiö: XL
Kirjoittaja: JANNE YLIRUUSI

Jätä kommentti

Website Built with WordPress.com.

Ylös ↑