Joskus kohtalon kovalta tuntunut isku voikin muuttua onnenpotkuksi. Kun Rush oli julkaissut debyyttialbuminsa keväällä 1974, tuli tarve kokoonpanomuutokseen selväksi rumpali John Rutseyn terveysongelmien vuoksi. Uudeksi rumpaliksi valikoitui Neil Peart, jonka soittotyyli tuntui sopivan Geddy Leelle ja Alex Lifesonille. Rutsey soitti perinteisemmällä tyylillä, kun taas Peart oli kokeilunhaluisempi. Teknisestä paremmuudesta en uskalla sanoa mitään, mutta ainakin Peartin tyyli tuntui innostavan Leetä ja Lifesonia niin soiton kuin säveltämisenkin osalta.
Uusi kokoonpano lähti kiertueelle promotoimaan debyyttialbumiaan. Eihän Rush tietenkään pääesiintyjäksi päässyt, mutta hieman reilun puolen tunnin mittaisen setin soittaminen ennen yleisön odottamaa yhtyettä sopi triolle loistavasti. Puolisen vuotta kestäneen keikkailun aikana Lee, Lifeson ja Peart saivat tehtyä albumillisen verran uutta materiaalia, joka äänitettiin yhtyeen jäsenten mukaan Torontossa joulukuussa 1974 viidessä päivässä.
Kiertueen aikana Lee ja Lifeson olivat huomanneet Peartin olevan innokas lukija. Koska Lee ja Lifeson eivät olleet innokkaita sanoitusten väsääjiä, he kysyivät Peartilta olisiko tällä mielenkiintoa kirjoittaa tekstejä yhtyeen uusiin kappaleisiin. Peart otti haasteen vastaan ja niin alkoi hänen uransa yhtenä rockin arvostetuimmista tekstintekijöistä. Fly By Nightille päätynyt ”Beneath, Between & Behind” oli tiettävästi hänen ensimmäinen tekstinsä Rushille.
Led Zeppeliniltä vaikutteita ottaneesta rocktriosta ei tietenkään tullut hetkessä progepiirien arvostamaa yhtyettä. Rushin toinen studioalbumi Fly By Night on vielä hieman epäyhtenäinen kokoelma erityyppisiä kappaleita. Toki pitää muistaa, että levyllä kuullaan vanhempaakin materiaalia ja uusi kokoonpano on soittanut yhdessä vasta puolisen vuotta. Levyllä kuullaan suunnilleen debyytin tyyliin tehtyä rockia, moniosainen ja progevaikutteinen fantasiatarina sekä akustinen balladi. Jotenkin kaikki kuitenkin nivoutuu sympaattiseksi ja yhtyeen tulevaisuuden kannalta lupaavaksi kokonaisuudeksi.
Lue myös:
- Review: Sonata Islands Kommandoh – Quasar Burning Bright (2020)
- Levyarvio: David Sylvian & Robert Fripp – The First Day (1993)
- Review: Present – This Is NOT The End (2024)
- Review: Jethro Tull – Thick As A Brick (1972)
- Levyarvio: Present – This Is NOT The End (2024)
- Review: Jakko M Jakszyk – Secrets & Lies (2020)
Levyn avausraita ”Anthem” oli sävelletty jo ennen Peartin liittymistä Rushiin. Tällaista kappaletta olisi vaikea kuvitella debyyttilevyn kokoonpanon esittämänä – Neil Peartin rumputyöskentelyssä on huikeaa nuoruuden vimmaa ja näyttämisenhalua. ”Anthemilla” on dynamiikkaa, jollaista debyytin kappaleilla ei vielä kuultu. Sanoitukset ovat tyylikkäät, Peart osoittaa heti olevansa taitava sanakäyttäjä. ”Anthemiin” on otettu ajatuksia Ayn Randin samannimisestä kirjasta, eli nopeasti Rush muuttui ”ajattelevan miehen yhtyeeksi”. Randin vaikutus Peartin teksteihin oli huipussaan albumilla 2112.
“Though I know they’ve always told you selfishness is wrong
Yet it was for me not you I came to write this song.”
Rumpufillillä alkava, Geddy Leen jo aiemmin yksin kirjoittama “Best I Can” palaa selvemmin debyyttialbumin tunnelmiin. Neil Peart tuntuu heittelevän fillejään hieman turhankin hanakasti kaikkiin mahdollisiin väleihin. Toisaalta se oli yksi alkuaikojen Rushin tunnusmerkkejä – yhtye soitti periaatteessa heavya, mutta mutkikkaammin.
”Beneath, Between & Behind” tuo minulle hetkittäin mieleen Led Zeppelinin “Candy Store Rockin”, joka tosin kuultiin vasta seuraavana vuonna ilmestyneellä Presencellä. Kappale on siis aika suoraa kitaravetoista rockia. Kappale sai alkunsa Peartin sanoitusideasta, joka kertoi Uuden mantereen asuttamisesta. Sanat olivat ensin, Alex Lifesonin poikkeuksellisesti yksin tekemä musiikki vasta myöhemmin.
Rushin ensimmäinen selvästi progevaikutteinen kappale ”By-Tor & The Snow Dog” on moniosainen fantasiatarina. Tarina itsessään sai alkunsa vitsinä, jonka hahmojen esikuvina olivat Rushin manageri Ray Dannielsin koirat, joita yhtyeen valomies Howard Ungerleider sanoi Biteriksi ja Snow Dogiksi. Rushin poikien mielestä tarina oli hauska ja niinpä Peart kehitteli hahmoille fantasiaseikkailun, joka sai lopulta musiikillisen muodon.
”By-Tor & The Snow Dog” on jaettu neljään osaan: “I. At The Tobes Of Hades”, “II. Across The Styx”, “III. Of The Battle” (jossa on vielä neljä aliosaa) ja “IV. Epilogue”. Eipä tämä teos ihan täydellisesti koossa pysy, mutta soittajilla on varmasti ollut hauskaa sitä kehitellessään ja soittaessaan. Rushin jäsenten mukaan ”By-Tor & The Snow Dog” oli yhtyeen kehityksen kannalta tärkeä kappale. Jatkossa luvassa olikin pidempiä ja mutkikkaampia teoksia. Kappaleen loppuun oli varattu vielä pikku kepponen vinyyliälppärin hankkijoille. Aivan lopussa kuultavat kilinät jatkuivat älppärin keskiuralla, joten jos äänivarsi ei noussut kappaleen lopussa automaattisesti, joutui niitä kilinöitä kuuntelemaan pitkään.
“Fly By Night” on sympaattinen pikku kappale. Sen sanoitukset pohjautuvat Peartin omiin kokemuksiin, kun hän muutti 18-vuotiaana vuodeksi Lontooseen. Kappale julkaistiin aikoinaan singlenäkin, mutta se ei noussut listoille.
“Fly by night, away from here
Change my life again
Fly by night, goodbye my dear
My ship isn’t coming and I just can’t pretend.”
Vaikka tarina elämän aloittamisesta uudelleen jossain muualla onkin melko kliseinen laulun aihe, onnistui Rush tekemään siitä mukavasti mieleen jäävän nimikappaleen albumilleen. Kappaleen väliosaan on kehitelty jännittävä kikka, kun Geddyn laulu kuuluu Leslie-kaiuttimen kautta. Jossakin väitettiin, että ”Fly By Night” olisi vanhin Amerikassa vielä vuosikymmenten jälkeenkin säännöllisesti radiosoittoa saava Rushin kappale.
Fly By Nightin materiaali sävellettiin pääasiassa keikkojen lomassa. Akustisvoittoinen ”Making Memories” sai alkunsa keikkamatkalla, jolla yhtye eksyi. Paniikin sijaan tartuttiinkin akustisiin kitaroihin ja alettiin kirjoittaa uutta kappaletta. Kun kappale lopulta äänitettiin, oli sovitus käytännössä jo valmis. Vaivattoman oloisessa kappaleessa pohditaan yhtyeen elämää tien päällä ehkä jopa naiivin positiiviseen sävyyn.
“You know we’re havin’ good days
And we hope they’re gonna last
Our future still looks brighter than our past
We feel no need to worry
No reason to be sad
Our mem’ries remind us, maybe road life’s not so bad.”
Peartin kirjoittama ennustus osui oikeaan. Rushin tulevaisuus olisi mennyttä aikaa valoisampi.
Jos yhtyeen musiikissa on fantasiasävyjä, on melko varmaa, että jossain kohdin viitataan J.R.R. Tolkienin tarinoihin. Hidas ja rauhallinen ”Rivendell” kertoo haltioiden asuinsijoista. Pelkästään kitaroita ja Geddyn laulua sisältävä kappale on melkoinen kummajainen Rushin tuotannossa. ”Rivendell” erottuu turhankin selvästi Fly By Nightin muusta materiaalista, mutta toisaalta pitää nostaa hattua nuorille kavereille, jotka tieten tahtoen halusivat tehdä musiikillisesti monipuolisen albumin.
Albumin päätöskappale ”In The End” alkaa rauhallisesti. Noin minuutin mittaisen intron jälkeen kappale palauttaa Rushin jälleen onnistuneesti lähemmäs debyyttilevyn rocktunnelmia. Kappaleena ”In The End” olisi solahtanut sujuvasti debyyttialbumin materiaalin joukkoon, mutta jälleen toteutus – varsinkin Peartin rumputyöskentely – saa hämmästelemään yhtyeen kehittymistä vajaan vuoden aikana.
Fly By Nightin soundit ovat mielestäni onnistuneet. Yhtyeellä – sekä tietysti myös debyyttialbumin miksaajasta tuottajaksi nousseella Terry Brownilla – oli käytössä 16-raitainen nauhuri, joka mahdollisti aiempaa monipuolisemmat päällekkäisäänitykset. Äänitysten nopeus ei tunnu vaikuttaneen lopputulokseen mitenkään negatiivisesti. Ja vaikka arvosteluissa ja levy-yhtiössä levyä ei varsinaisesti ylistettykään, sai Rush pian albumin julkaisun jälkeen Juno-palkinnon Vuoden lupaavin yhtye -kategoriassa.
Rushille Fly By Night oli onnistunut uusi alku. Uusi kokoonpano oli löytänyt suunnan, johon se kehittäisi soittoaan ja musiikkiaan. Ehkä merkittävintä yhtyeen tulevaisuuden kannalta oli kuitenkin se, että mukaan oli saatu lyyrikko, jonka tekstit sopisivat mutkikkaampaankin musiikkiin.
Kirjoittaja: HEIKKI HEINO
Lue myös: Rush – Presto (1989)
Tuottaja: Rush, Terry Brown
Levy-yhtiö: Mercury
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti