Päivännäkemättömät on noin kaksikymmentä vuotta sitten perustetun RuoTon neljäs albumi. Muiden kiireiden vuoksi edellisen Alisessa salissa -albumin jälkeen ehti vierähtää viisi vuotta, jona aikana yhtyeen kitaristi-laulaja Ossi Oinas-Panuman pöytälaatikkoon – tai saatekirjeen perusteella ehkä sittenkin puhelimen sanelimeen – alkoi pikkuhiljaa kertyä uusia kappaleita. Useimmilla kappaleilla tuntuu olevan läsnä jokin täältä Etelä-Suomesta kadonnut tunnelma. Ehkäpä kotiseudulleen palannut kitaristi löysi kappaleilleen pohjoispohjanmaalaisen rauhan. Toinen kautta levyn kantava teema tuntuu liittyvän unien näkemiseen ja niiden kautta avautuvaan toiseen todellisuuteen. Tosin ainakin minusta tekstit tuntuivat niin moniselitteisiltä, että luultavasti laulujen tekijällä on ollut mielessään jotain aivan muuta.
Joskus levy kuulostaa heti ensikuuntelun aikana jollakin tavalla tutulta. Huonoissa tapauksissa se tuttuus johtuu siitä, että artisti tuntuu kopioivan liian selvästi jotain toista musiikintekijää. Hyvissä tapauksissa taas musiikista tai kappaleiden toteuttamisesta löytyy jossain muuallakin kuultu tunnelma, joka parhaissa tapauksissa jää kutkuttamaan mieltä. RuoTon Päivännäkemättömiltä löytyy miellyttävästi nostalgisia tuttuja tunnelmia. Pienemmille puroille Päivännäkemättömät ”myytiin” lyyrisenä, progeen ja folkiin taipuvana vaihtoehtorockina, mutta edes noin epämääräisen laaja lokerointi ei anna kunnollista kuvaa albumin musiikillisesta luonteesta ja monipuolisuudesta.
Levy alkaa Panumanojan solinalla ja Ossi Oinas-Panuman puhelaululla. Mantramainen teksti ”Älä pelkää luittesi tähden, ne kasvavat umpeen kyllä / Älä pelkää kylmiä öitä, ne saapuvat vasta syksyllä” luo levylle jännittävän mystisen sävyn. Tämän, kuten muidenkin kappaleiden teksteissä on pieniä viittauksia vanhoihin uskomuksiin, mikä vielä osaltaan lisää unenomaista, kaihoisaa ja kansanlaulumaista tunnelmaa. Musiikillisesti ”Luittesi tähden” on levylle rauhallinen aloitus, jolle basisti Jyrki Perttu ja rumpali Jari Vähkyrä tuovat sopivasti lisäväriä. En missään tapauksessa halua neuvoa soittajia, mutta jostain syystä mielestäni huilu olisi sopinut tälle kappaleelle hienosti mukaan myötäilemään laulumelodiaa.
Ensimmäisen kappaleen ei kuitenkaan kannata antaa hämätä. Heti seuraava kappale ”Juuret, nimet, luut” on kivasti kulkeva, sopivan simppeli kevyt rock hieman 22-pistepirkon hengessä. Säkeistöt etenevät lähinnä rumpukompin ja laulun varassa, kertosäkeessä kitara saa suuremman roolin. Jos ”Juuret, nimet, luut” olisi jonkin tunnetumman yhtyeen kappale, niin kertosäe olisi takuulla keikoilla yleisön yhteislauluhetki.
”Laske taakka” Ossi kuvailee kappaletta iskelmäksi ja kieltämättä jotain tämänkaltaista voisi kuvitella kuulevansa radiosta, sillä varsinkin kertosäe on miellyttävän melodinen ja tarttuva. Akustinen kitara saa kappaleen kuulostamaan miellyttävän intiimiltä ja mieleeni hiipii myös ajatus countryn läsnäolosta. Kertosäkeestä löytyy myös albumin nimi, joka ilmeisesti on eräänlainen valolta suojassa kasvanut taikakalu.
Kepeältä ja hieman kelttiläisvaikutteiselta kuulostava ”Suuret linnut” jäi pois edelliseltä Alisessa salissa -albumilta kuulemma siksi, että se ei tuntunut sopivan muun materiaalin joukkoon. Tällä kappaleella RuoTon soitinvalikoima laajenee selvimmin, kun Juha-Heikki Niemi vierailee soittamassa flyygelitorvea ja trumpettia opastuksella ”tavoittele semmoisia fiiliksiä, että Ennio Morricone on eksynyt kuivuneen Iijoen uomaan ja odottais siellä tiibetiläistä taivashautausta”. Minä kai olen katsellut vääriä spagettiwesternejä, kun en oikein huomaa musiikissa morriconemaisia suuria teemoja. Joka tapauksessa ”Suuret linnut” on Päivännäkemättömien tyylikkäimpiä kappaleita.
Myös vinyyliälppärinä julkaistu Päivännäkemättömät on cd:lläkin jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on nimeltään ”Itse” ja sen viimeinen kappale on kaunis, akustinen ”Piilosi”. Syntetisaattori tuo jännittävän lisämaun pieneen, viehättävään lauluun. Laulumelodia kuulostaa lastenlaululta – jostain syystä mieleeni tulevat Syd Barrettin tekemät kappaleet Pink Floydin Piper At The Gates Of Dawnilla. Kun kappaleen nimi on ”Piilossa” ja se alkaa ”Täältä näkee kaiken”, vievät mielikuvat Pink Floydin ”Flamingiin”, jossa lauletaan ”Yippee, you can’t see me / but I can you.”
Levyn toinen osa ”Vuoksi” alkaa rockilla. ”Kohtaaminen” oli kuulemma kappale, jota komppiryhmän mielestä oli kiva soittaa. Kieltämättä se onkin hauskan energinen rokkibiisi, joka paljastaa tällä levyllä uuden puolen RuoTosta. ”Kohtaaminen” toimisi varmasti raskaampanakin versiona, mutta tällaisena se pysyy paremmin muun albumin hengessä.
Lue myös:
- Year by Year : Best Albums of 2025 – 11-25
- Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 2025 – Sijat 11-25
- Review: Kansas – Song For America (1975)
- Review: Robert Wyatt – Ruth Is Stranger Than Richard (1975)
- Review: The Mars Volta – Lucro sucio; Los ojos del vacio (2025)
- Levyarvio: The Mars Volta – Lucro sucio; Los ojos del vacio (2025)
Kappaleeseen ”Varjeltu” on saatu vahva tunnelma, joka alleviivaa synkältä kuulostavia sanoituksia. ”He kumartavat sinua / He tuovat sinulle lahjoja / He eivät sallisi sinun poistuvan pimeästäsi alttarin takaa.” Rumpujen lisäksi kappaletta rytmittävät marakassit ja tamburiini, joiden periaatteessa ei kai pitäisi toimia tämäntyyppisellä kappaleella. Jälleen hieno kappale, joka erottuu positiivisesti tämän levyn muutenkin hyvätasoisesta materiaalista.
RuoTon folkvaikutteet tulevat ehkä selkeimmin esiin kappaleella ”Nietosta”. Sen alussa kuultava akustinen kitara tuntuu tulevan jostain amerikkalaiselta folkklubilta 1960-luvun alusta. Kun ilmeisesti vispilöillä soitetut rummut tulevat mukaan, saa kappale tyylikkäästi lisää energiaa. Musiikkinsa osalta ”Nietosta” on levyn vanhinta materiaalia, teksti syntyi vasta myöhemmin.
Niitä selvempiä progevaikutteita saadaan odotella levyn loppupuolelle asti. ”Siipisilmät” kuulostaa melodiansa osalta oikeastaan keveältä popilta, ja sanoituksissa viljellään viehättäviä ilmaisuja. ”Sinun silmäsi ovat perhosen siivistä.” Kuunnellessani huomaan pohtivani, millaiset siipisilmät oikein ovat. Ovatko ne neitoperhosen silmäkuvioiden kaltaiset, vai välkkyvätkö ne kaikissa sateenkaaren väreissä perhosen siipien tapaan? Rumpalikin pääsee heittelemään tällä kappaleella filleihinsä jännää rytmitystä.
Päivännäkemättömien viimeiseksi kappaleeksi on valittu rauhallinen ”Autius, autuus”. Viisiminuuttisena se on levyn pisin kappale ja se kuulostaa todellakin nimenomaan albumin lopetusbiisiltä, mutta ei mitenkään kliseisesti. Puoliväliin asti lähinnä pianolla soitettu kappale tuntuu tavoittavan sen maalin, johon koko albumi oli etenemässä. Ja se maali ei ole mikään orgasmi, vaan leppoisa raukeus.
Tällä levyllä Ossi Oinas-Panuman kappaleissa ja RuoTon soitossa on paljon sellaista kutkuttavaa tuttuutta, jonka ansiosta sitä oli mukava kuunnella ne kymmenkunta kertaa, jotka levyyn tutustuminen vaatii. Vaikutteita on luultavasti saatu sellaisilta omalaatuisilta suomalaisilta rockyhtyeiltä kuin Noitalinna Huraa tai Liikkuvat lapset. Luultavasti paremmin suomalaista rockia tuntevat löytäisivät musiikista jotain aivan muuta.
Tämän levyn perusteella RuoTo on mielenkiintoinen tuttavuus, jonka kappaleista löytyy yllätyksiä ja monipuolisuutta. Kappaleiden toteutus on miellyttävän ilmava, suurimman osan ajasta levy kuulostaa nimenomaan triokokoonpanon esittämältä. Musiikin melodisuus ja konstailemattomuus antaa myös tilaa laulujen teksteille. Sanoitukset ovatkin jännittävän moniselitteisiä ja ne herättelevät yhdessä musiikin kanssa monenlaisia mielikuvia. Luonnonkuvaukset ja mystiikka sekoittuvat omalaatuiseksi kokonaisuudeksi. Onkin hyvä, että sanoitukset on kirjoitettu levyn vihkoseen. Ja onneksi Ossi malttaa laulaa, eikä äidy huutamaan tekstejään.
Kaiken kaikkiaan RuoTon Päivännäkemättömät on tyylikkään melodinen albumikokonaisuus. Saatekirjeessä kerrottiin tätä edeltäneen Alisessa salissa -albumin synnytyksen olleen niin työlästä, ettei uuden levyn tekeminen tuntunut houkuttelevalta ajatukselta. Päivännäkemättömät taisi syntyä helpommin ja toivonkin, ettei se jää RuoTon joutsenlauluksi.
Kirjoittaja: HEIKKI HEINO
Lue myös: Levyarvio: Kingston Wall – II (1993)
Tuottaja: RuoTo
Levy-yhtiö: Talkkuna Music
Pienemmät Purot 
Jätä kommentti