Viikon teos -sarjan 77. osassa esitellään Paul Simonin brasilialaisia rytmejä pursuileva kahdeksas sooloalbumi The Rhythm of the Saints.
Levyarvio: Philip Glass – Songs From Liquid Days (1986)
Arvostelussa säveltäjä Philip Glassin cross-over teos Songs From Liquid Days jolla taidemusiikki kohtaa popin.
Viikon Teos 75: Tom Waits – Rain Dogs (1985)
Viikon teos -sarjan 75. osassa esitellään amerikkalaisen singer-songwriter Tom Waitsin yhdeksäs studioalbumi Rain Dogs.
Levyarvio: Peter Gabriel – s/t (1980)
Arvostelussa Peter Gabrielin kolmas sooloalbumi joka on yksi 80-luvun merkittävimmistä ja innovatiivisimmista levyistä.
Viikon teos
Viikon teos on Saku Mantereen kirjoittama sarja progressiivisesta musiikista. Viikon teos. Mitä on progressiivinen musiikki? ”Progressiivisen musiikin” ajatus on kiehtova. ”Proge” tai ”progressiivinen rock” on tyylisuunnaksi vakiinnuttuaan usein aika konservatiivista, ja varsinaista edistyksellisyyttä saa monesta uudesta progelevystä hakea. Tässä ei sinänsä ole yhtään mitään pahaa, ja kyllä progelle on genrenä selvä paikka. Tässä sarjassa haluaisin… Continue Reading →
Levyarvio: Deep Purple – Days May Come And Days May Go – The 1975 California Rehearsals (2000) / 1420 Beachwood Drive – The 1975 California Rehearsals Part 2 (2000)
Arvostelussa kaksi Deep Purplen arkistojulkaisua jotka tarjoilevat ennen julkaisemattomia nauhoituksia vuonna 1975 ilmestyneen Come Taste The Band -levyn sessioista.
Vuosi vuodelta : Parhaat levyt 1983 – Sijat 1-13
Esittelyssä vuoden 1983 parhaat levyt. Mukana mm. Pink Floyd, Yes, David Bowie, Philip Glass ja Pekka Pohjola.
Levyarvio: Mike Oldfield – QE2 (1980)
Arvostelussa Mike Oldfieldin kuudes studioalbumi QE2.
Levyarvio: 801 – 801 Live (1976)
Arvostelussa Roxy Music -kitaristi Phil Manzaneran ja Quiet Sun -basisti Bill MacCormickin johtaman supergroup 801:sen debyytti, erinomainen konserttilevy 801 Live.
Elektronisen progressiivisen musiikin synty
Olli Salo käy läpi artikkelissaan elektronisen musiikin yli satavuotisen historian.