Progressiivisen musiikin pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa Massacren ensimmäinen albumi Killing Time. Fred Frithin, Bill Laswellin ja Fred Maherin muodostama power-trio yhdistelee intensiivisellä Killing Timella vaikuttavasti progressiviivisen rockin teknisyyttä punkin energiseen räminään.
Arvostelussa Black Midin kolmas levy Hellfire jolla yhtyeen omalaatuinen progressiivisen rockin ottaa entistäkin kovempia kierroksia.
Esittelyssä vuoden 1981 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Art Bears, King Crimson, Rush, Brian Eno ja David Byrne.
Esittelyssä vuoden 1981 parhaat levyt sijoituksilla 11-20. Mukana mm. Dün, Nick Mason, Miroslav Vitous Group ja John Williams.
Esittelyssä vuoden 1981 parhaat levyt sijoituksilla 21-27. Mukana mm. Material, Art Zoyd, Chick Corea ja Jack DeJohnette’s Special Edition.
Arvostelussa Henry Cow -kitaristi Fred Frithin toinen sooloalbumi Gravity. Kansanmusiikista vahvasti ammentavalla Gravitylla kohtaa harvinaisen herkullisella tavalla avantgardistinen monimutkaisuus ja helposti lähestyttävä tarttuva melodisuus.
Arvostelussa legendaarisen avant-proge -yhtye Henry Cow’n viides ja viimeinen studioalbumi Western Culture.
Tämän hetken ehkäpä omaperäisin progebändi Jack O’ The Clock teki yhden vuoden 2018 hienoimmista levyistä.
Esittelyssä vuoden 2018 parhaat levyt. Sijat 21-40.
Sivuston levyarviot: (Viimeksi julkaistut ylimpänä) Kuha.: Telekineettinen testilaboratorio (2005) WÖYH!: Tähti (2023) David Sylvian: Gone To Earth (1986) Deep Purple: NOW What?! (2013) Talk Talk: The Colour Of Spring (1986) Shub-Niggurath: Les morts vont vite (1986) David Bowie: 1. Outside (1995) Caroline Shaw / Attacca Quartet : Evergreen (2022) Black Flower: Magma (2022) Cheer-Accident: Here… Continue Reading →
Pienemmät Purot 