Progressiivinen musiikki – Ne pienemmät ja oudommat purot
Arvostelussa nuorista muusikoista koostuvan, vuonna 2017 perustetun, Black Midin toinen studioalbumi Cavalcade. Black Midi loikkaa vimmaisella ja avantgardistisella Cavalcadella suoraan modernin progressiivisen rockin korkeimmalle
aallon harjalle.
For The First Time on Black Country, New Roadin ensimmäinen studioalbumi. Nuori Britti-yhtye Black Country, New Road ponnistaa samasta skenestä kuin Black Midi ja Squid. Esikoislevyllään taitava bändi yhdistelee post-punkkia, progea, jazzia ja jopa klezmeriä ilahduttavan ennakkoluulottomalla ja raikkaalla tavalla.
Esittelyssä vuoden 2021 parhaat levyt sijoituksilla 1-10. Mukana mm. Manna/Mirage, Black Midi, King Crimson ja Iro Haarla.
Arvostelussa Ske’n toinen studioalbumi Insolubilia. Ske on Yugenista ja Not A Good Signista tutun italialaisen kosketinsoittaja Paulo Bottan projekti. Insolubilialla Botta onnistuu yhdistämään sinfonisen progressiivisen rockin melodisuuden ja avantprogen kulmikkuuden saumattomaksi kokonaisuudeksi.
Arvostelussa kanadalaisen Rushin seitsemäs studiolevy Permanent Waves.
Sivuston levyarviot: (Viimeksi julkaistut ylimpänä) Deep Purple: Abandon (1998) Mike Oldfield: Crises (1983) Deep Purple: Live At The Olympia ’96 (1997) Pink Floyd: The Final Cut (1983) Yes: 90125 (1983) Deep Purple: California Jamming (1974/1996) Deep Purple: Purpendicular (1996) Rush: Signals (1982) Peter Gabriel: s/t (1982) King Crimson: Beat (1982) Kate Bush: The Dreaming (1982)… Continue Reading →
Pienemmät Purot 